Elämäni ilmapallona, osat 4 ja 5

PÄIVÄ 4 (PE 21.12.2012) JKL-KPO

Herään aamulla omasta vuoteestani turpein poskin ns. rahkoskete-fiiliksissä.

Aamupunnituksen perusteella painoni on noussut sairaalajakson aikana 1,5 kiloa, mikä on ehkä hieman yllättävää. Käytännöllisesti katsoen olen täyspaastonnut tiistai-illan ja torstaiaamun välisen ajan (palttiarallaa 36 tuntia) ja senkin jälkeen huolehtinut ravinnontarpeeni täyttämisestä lähinnä erilaisia mehuja juomalla. Ilmeisesti nesteytykseni on kuitenkin onnistunut, koska paino ei ole päässyt ensimmäisten päivien aikana laskemaan.

Aamuisen suihkukäynnin yhteydessä irrottelen iholtani erilaisia elektrodilätkiä ja yritän olla irrottelematta kaulalleni ommeltuja tikkejä. Tuntuu huojentavalta kyetä liikkumaan huoneesta toiseen ilman tippatelinettä ja jatkuvaa pyörrytyksen tunnetta.

Iltapäivällä isä hakee tulee hakemaan minua kotiin Kuopioon, missä aion viettää joululomani. Tasan viikon ja tasan kahden viikon kuluttua tulen käymään keskussairaalalla tikkienpoistossa ja kontrollikäynneillä, mutta muutoin vietän lomani Kuopiossa.

Ajomatkan aikana leveilen isälleni nopealla toipumisellani ja kivuttomuudellani. Ensimmäisten päivien jatkuva särky on kadonnut, ja sen tilalla on kaikenlaisia uusia tuntemuksia aina puutumisen ja tunnottomuuden tunteista kuumotukseen, kutinaan ja pistelyyn. Varsinaista kipua en kuitenkaan tunne, ja tästä saanen kiittää 3150 milligramman päivittäistä tulehduskipulääkitysannostani.



Alkuillasta leuhkimiseni sitten luonnollisestikin kostautuu minulle. Vaikka aiemmin päivällä selvisin yhdellä särkylääkkeellä jopa 4-5 tunnin ajan, tuntuu tuo aikaväli nyt kutistuneen vajaan puolentoista tunnin mittaiseksi, ja koska tietyn lääkemäärän on riitettävä koko päiväksi, joudun kellottamaan lääkkeideni ottamisajankohdat muutaman minuutin tarkkuudella. Kynä ja paperinpala kädessäni siis istun pimeässä huoneessa, ja odotan ajan kuluvan...

PÄIVÄ 5 (LA 22.12.2012) AATONAATONAATTO

Näytän edelleen hyvinsyöneen ilmapallon ja pulloposkisen hamsterin risteykseltä. Eikun -teytykseltä. Siitä huolimatta en tunne itseäni erityisen hyvin ravituksi.

Olen tähän mennessä kokeillut soseuttaa seuraavia ruokia ja ruoka-aineita:

- kaurahiutaleet
- ruishiutaleet
- neljän viljan hiutaleet 

- keitetty makaroni

- peruna
- soijarouhe
- tomaattisose

Lisäksi olen syönyt erilaisia lastenruokateollisuuden tarpeisiin valmistettuja puuroja ja vellejä, jotka ovat siinä mielessä käteviä, että niitä pystyy (ilman tehosekoitinkäsittelyäkin) juomaan nokkamukista.

Myös erilaisia marja- ja hedelmäsmoothieita ja -pirtelöitä olen vetänyt napaani oikein urakalla, mutta koostumuksensa, värinsä ja ravitsemuksellisen arvonsa vuoksi miellän ne ensisijaisesti juomiksi enkä ruoiksi.

Suurimmat ravitsemukselliset intohimoni kohdistuvat ruisleipään, fetajuustoon ja cocktailpiirakoihin, joiden saattamista nestemäiseen (pillillä nautittavissa olevaan) muotoon en ole vielä uskaltanut kokeilla.

Iltapäivällä käyn isän kanssa Prismalla tekemässä ruokaostoksia. Hetken mielijohteesta nappaan karkkihyllystä mukaani pussillisen ranskanpastilleja, joita suunnittelen sulattavani kuumaan kaakaohon. Pääsenpä ainakin jostakin jouluherkusta osalliseksi minäkin!

Illalla uhkaan haastaa vanhempani oikeuteen sillä perusteella, että he vastoin nimenomaisia kieltojani ovat onnistuneet saamaan minut nauramaan lukuisia kertoja. 

Kuulen tikkiompeleiden ratkeilevan liitoksistaan joka kerta kun vaikka vain käännänkin päätäni, ja hymyilemisestä en uskalla edes haaveilla niin kauan kuin kasvoni ovat kosketusarat ja poskeni turvotuksesta kipeät.

Tukahduttaakseni armottoman hihityskohtaukseni lähden viilentelemään tunteitani ulkoilmaan. Reipas -27 asteen pakkaskeli rauhoittaa mielen ja hyytää sekä sormet että kameran. Jokusen ruudun ehdin silti kotikadultamme räpsiä.