"No ku se matto luisti!" - Neiti E, 9 v.
lauantai 28. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
PIIPPOLAN VAARILLA OLI TALO...
Luin tänään päiväkodissa lasten kanssa muuan eläinkirjaa. Jokaisen sivun eläimestä heräsi aina keskimäärin kuusitoistatuhatta kysymystä, joiden pohjalta virisi vilkas keskustelu, jota värittivät lasten lukuisat "BÄÄ-BÄÄ":t, "MIAU-MIAU":t, "HAU-HAU":t ja "KVAAK-KVAAK":t.
Kaiken kaikkiaan tämän kyseisen korkeakirjallisen, syvällispedagoottisen ja tiedollisesti suorastaan uskomattoman laadullisen teoksen läpikäymiseen käytettiin aika noin kaksikymmentä (20) minuuttia. Lukemisen ohessa käyty pedakoomillinen ja etukäteen niin kovin tarkoin kaavailemani opetuskeskustelu eteni kutakuinkin tähän tyyliin:
Sivu 4:
MINÄ: No mikäs tossa on?
LAPSI: Lammas!
MINÄ: Niin on! Hyvin tiedetty!
Sivu 5:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No se on se lammas!
Sivu 6:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No sekin on lammas. Erivärinen vaan!
Sivu 7:
LAPSI: Mitä nuo on?
MINÄ: No ne on niitä lampaita.... Edelleen.
Sivu 8:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 9:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 10:
LAPSI: Onko TUO lammas?
MINÄ: Ei oo kun vuohi.
LAPSI: Onko se sama?
MINÄ: Ei oo kun eri.
Kaiken kaikkiaan tämän kyseisen korkeakirjallisen, syvällispedagoottisen ja tiedollisesti suorastaan uskomattoman laadullisen teoksen läpikäymiseen käytettiin aika noin kaksikymmentä (20) minuuttia. Lukemisen ohessa käyty pedakoomillinen ja etukäteen niin kovin tarkoin kaavailemani opetuskeskustelu eteni kutakuinkin tähän tyyliin:
Sivu 4:
MINÄ: No mikäs tossa on?
LAPSI: Lammas!
MINÄ: Niin on! Hyvin tiedetty!
Sivu 5:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No se on se lammas!
Sivu 6:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No sekin on lammas. Erivärinen vaan!
Sivu 7:
LAPSI: Mitä nuo on?
MINÄ: No ne on niitä lampaita.... Edelleen.
Sivu 8:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 9:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 10:
LAPSI: Onko TUO lammas?
MINÄ: Ei oo kun vuohi.
LAPSI: Onko se sama?
MINÄ: Ei oo kun eri.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Hiekkalaatikon laidalta
# TERVEISIÄ RETKIKOHTEESTA
2-vuotias poika kertoo viikonlopustaan:
LAPSI: Mää olin papan kans retkellä!
MINÄ: Aijjaa. Missäs sää olit?
LAPSI: Höh. No papan kanssa retkellä!
MINÄ: No niin niin, mut MISSÄ te olitte retkellä?
LAPSI: No siellä minne oli pitkä matka. Ja siellä kolisi.
# KESKIVIIKKOAAMU - TAIKKA LAUANTAI-...
Yksi ryhmän lapsista (tyttö, 3 v.) on ollut viikonlopun ja lisäksi koko alkuviikon Vantaalla perheensä kanssa.
LASTENHOITAJA: No mutta - huomenta! Onpas mukava nähdä suakin pitkästä aikaa!
LAPSI: Niin on.
LASTENHOITAJA: Niin millon sä oikein tulitkaan sieltä Vantaalta?
LAPSI: Totaa... Mä olin siel keskiviikon jaa...huomisen...ja eilisen ja perjantain!
LASTENHOITAJA: Ahaa.
# POMOLLE TERVEISIÄ
Neljä lasta (L1, L2, L3, L4) leikkii rosvoleikkiä pihalla.
LAPSI 1: Lapsi 2 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 3 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 4 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Ja minä. Minä oon POMO! Minä en tee mitään!
LAPSI 2: Ja minäkin oon!
LAPSI 1: Sinä et oo pomo! Sinä teet hommia.
# HEINÄ-HEINÄSIRKKA
2-vuotias poika on löytänyt koivusta kirvan, jota väittää heinäsirkaksi. Käymme aiheesta pitkähkön ja varsin tiukkasävyisen keskustelun, jonka lopputuloksena saan pojan ainakin osittain uskomaan hyönteistietouteni luotettavuuteen. Kovista ponnisteluistani ja lukuisista vakuutteluyrityksistäni huolimatta keskustelu heinäsirkoista kuitenkin jatkuu vielä monenkin tunnin päästä hiekkalaatikon laidalla.
LAPSI: Mää lakastan heinäsilkkoja!
MINÄ: Aijjaa. Miks sää rakastat niitä?
LAPSI: Noku mää tykkään niistä!
MINÄ: No mikä niissä on niin kivaa?
LAPSI: Kun mää otan ne käteen.
MINÄ: Ja mitäs sitte?
LAPSI: No sitte mää SOITAN NIITTEN KAA VIULUA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Ja mulla on yks kirppuki siellä mukana. Se soittaa RUMPUJA!
(Laulaa:) Kirppu, kirppu, kirppu / soittaa rumpujaan!
MINÄ: Mitäs muuta sää teet niitten kanssa ku soitat viulua?
LAPSI: Ja rumpuja!
MINÄ: Niin.
LAPSI: No sitte mää syön niitten kaa.
LAPSI: Ja sitte mää nukun niitten kaa.
LAPSI: Vaikka ne kyllä nukkuu vielä häkkisängyssä.
MINÄ: Ai nukkuu vai?
LAPSI: NO JOO OIKEESTI! Heinikset nukkuu häkkisängyssä.
# MM-KULTAHUMUN JÄLKIPYYKKIÄ
Kaksi lasta (2- ja 3-v. pojat) potkiskelee palloa toisilleen.
LAPSI 1: Me pelataan jääkiekkoa!
MINÄ: Ai jalkapallolla?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: Ja ilman mailoja?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: No selvä...
LAPSI 1: Mut on mulla kotona mailoja.
MINÄ: Niin on mullaki. Mullon ainakin jääkiekkomaila ja tennismaila ja pesäpallomaila ja sählymaila.
LAPSI 1: No on mullakin sähkömaila.
LAPSI 2: Mullakin on sähkömaila.
LAPSI 3: Ja mullakin on!
# PENTELEEN PUUNHALAAJAT
3-vuotias tyttö tulee säteillen luokseni ilmiselvästi puusta juuri nyhtämänsä oksan kanssa.
MINÄ: Voi ei. Ethän ottanut elävästä puusta?
LAPSI: En.
MINÄ: Kun ihan oikeasti ei eläviä puita saa vahingoittaa. Ne menee rikki, jos niistä ottaa oksia. Ymmärräthän sen?
LAPSI: Ymmällän.
MINÄ: Jos maasta löytää oksan niin sitten sen saa ottaa, mutta puusta ei saa ottaa, kun puu menee sitten siitä rikki. Ei ole kiva sille puulle se.
LAPSI: Ei niin. Ja minä niin lakastan kukkia! Ja mää lakastan puita ja mää lakastan lehtiä!
MINÄ: No hyvä. Sittenhän sinä et varmaan ota elävästä puusta oksaa, ethän?
LAPSI: En. En oo ottanutkaan.
MINÄ: Hyvä.
LAPSI: En puusta ottanut. Otin pensaasta!
2-vuotias poika kertoo viikonlopustaan:
LAPSI: Mää olin papan kans retkellä!
MINÄ: Aijjaa. Missäs sää olit?
LAPSI: Höh. No papan kanssa retkellä!
MINÄ: No niin niin, mut MISSÄ te olitte retkellä?
LAPSI: No siellä minne oli pitkä matka. Ja siellä kolisi.
# KESKIVIIKKOAAMU - TAIKKA LAUANTAI-...
Yksi ryhmän lapsista (tyttö, 3 v.) on ollut viikonlopun ja lisäksi koko alkuviikon Vantaalla perheensä kanssa.
LASTENHOITAJA: No mutta - huomenta! Onpas mukava nähdä suakin pitkästä aikaa!
LAPSI: Niin on.
LASTENHOITAJA: Niin millon sä oikein tulitkaan sieltä Vantaalta?
LAPSI: Totaa... Mä olin siel keskiviikon jaa...huomisen...ja eilisen ja perjantain!
LASTENHOITAJA: Ahaa.
# POMOLLE TERVEISIÄ
Neljä lasta (L1, L2, L3, L4) leikkii rosvoleikkiä pihalla.
LAPSI 1: Lapsi 2 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 3 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 4 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Ja minä. Minä oon POMO! Minä en tee mitään!
LAPSI 2: Ja minäkin oon!
LAPSI 1: Sinä et oo pomo! Sinä teet hommia.
# HEINÄ-HEINÄSIRKKA
2-vuotias poika on löytänyt koivusta kirvan, jota väittää heinäsirkaksi. Käymme aiheesta pitkähkön ja varsin tiukkasävyisen keskustelun, jonka lopputuloksena saan pojan ainakin osittain uskomaan hyönteistietouteni luotettavuuteen. Kovista ponnisteluistani ja lukuisista vakuutteluyrityksistäni huolimatta keskustelu heinäsirkoista kuitenkin jatkuu vielä monenkin tunnin päästä hiekkalaatikon laidalla.
LAPSI: Mää lakastan heinäsilkkoja!
MINÄ: Aijjaa. Miks sää rakastat niitä?
LAPSI: Noku mää tykkään niistä!
MINÄ: No mikä niissä on niin kivaa?
LAPSI: Kun mää otan ne käteen.
MINÄ: Ja mitäs sitte?
LAPSI: No sitte mää SOITAN NIITTEN KAA VIULUA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Ja mulla on yks kirppuki siellä mukana. Se soittaa RUMPUJA!
(Laulaa:) Kirppu, kirppu, kirppu / soittaa rumpujaan!
MINÄ: Mitäs muuta sää teet niitten kanssa ku soitat viulua?
LAPSI: Ja rumpuja!
MINÄ: Niin.
LAPSI: No sitte mää syön niitten kaa.
LAPSI: Ja sitte mää nukun niitten kaa.
LAPSI: Vaikka ne kyllä nukkuu vielä häkkisängyssä.
MINÄ: Ai nukkuu vai?
LAPSI: NO JOO OIKEESTI! Heinikset nukkuu häkkisängyssä.
# MM-KULTAHUMUN JÄLKIPYYKKIÄ
Kaksi lasta (2- ja 3-v. pojat) potkiskelee palloa toisilleen.
LAPSI 1: Me pelataan jääkiekkoa!
MINÄ: Ai jalkapallolla?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: Ja ilman mailoja?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: No selvä...
LAPSI 1: Mut on mulla kotona mailoja.
MINÄ: Niin on mullaki. Mullon ainakin jääkiekkomaila ja tennismaila ja pesäpallomaila ja sählymaila.
LAPSI 1: No on mullakin sähkömaila.
LAPSI 2: Mullakin on sähkömaila.
LAPSI 3: Ja mullakin on!
# PENTELEEN PUUNHALAAJAT
3-vuotias tyttö tulee säteillen luokseni ilmiselvästi puusta juuri nyhtämänsä oksan kanssa.
MINÄ: Voi ei. Ethän ottanut elävästä puusta?
LAPSI: En.
MINÄ: Kun ihan oikeasti ei eläviä puita saa vahingoittaa. Ne menee rikki, jos niistä ottaa oksia. Ymmärräthän sen?
LAPSI: Ymmällän.
MINÄ: Jos maasta löytää oksan niin sitten sen saa ottaa, mutta puusta ei saa ottaa, kun puu menee sitten siitä rikki. Ei ole kiva sille puulle se.
LAPSI: Ei niin. Ja minä niin lakastan kukkia! Ja mää lakastan puita ja mää lakastan lehtiä!
MINÄ: No hyvä. Sittenhän sinä et varmaan ota elävästä puusta oksaa, ethän?
LAPSI: En. En oo ottanutkaan.
MINÄ: Hyvä.
LAPSI: En puusta ottanut. Otin pensaasta!
Leikki-ikäisten sielunmaisemasta
On asioita, joita en vain voi ymmärtää.
Erityisen paljon tällaisia asioita on leikki-ikäisen sielunmaisemassa.
Ja koska oon päivästä toiseen niin kovin ymmärtämätön ja ulalla leikki-ikäisten sielunmaisemasta ja suurinpiirtein kaikesta siihen liittyvästä, en aio nyt edes yrittää sanallistaa näitä kaiken kaikkiaan käsittämättömiä viime aikaisia kokemuksiani kyseiseen aiheeseen liittyen. Sen sijaan aion valottaa aihetta muutaman tapausesimerkin avulla.
Esimerkki 1:
Lastentarhanopettaja piirtää liitutauluun puun. Piirros siis esittää aivan selkeästi puuta - siinä erottuvat selkeästi puunrunko, oksat ja lehvästö - eikä sitä ole edes kolmivuotiaiden ylivilkkaalla mielikuvituksella millään tapaa mahdollista kuvitella miksikään muuksi kuin - no, puuksi.
Ja kuitenkin nämä lapsiryhmän kahdeksantoista 2-4 -vuotiasta saavat kulutettua yhteisestä puolen tunnin lauluhetkestä noin viisi minuuttia siihen, että heistä kukin esittää vuorollaan täsyin epäloogisia arvauksia siitä, mitä kaikkea piirros heidän mielestään (mukamas) voisi esittää.
"LAIVA!"
"BANAANI!"
"SAVUPIIPPU!"
"KILAHVI!"
"LAKUPIIPPU!"
"KALAHVI!"
"KILAHTI!"
"KOLAHTI!"
"SOLAHTI!"
"NOLPPA!"
"PYLVÄS!"
"TIKKU!"
"PILKKU!"
"TOLPPA!"
...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin ed...ja...ja...ja...
Esimerkki 2:
Ryhmän kaksi lasta, 3-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika, leikkivät päiväkodin pihalla kaksistaan iltapäivällä, kun kaikki muut lapset on jo haettu koteihinsa. Kaikki leikkivälineet - polkupyörät, potkulaudat, keinulauta, keinut, rekka-autot, hiekkaämpärit, lapiot, haravat, pallot, mailat sun muut - lojuvat edelleen pitkin pihaa ja ovat siten lasten vapaassa käytössä. Tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että kumpikaan lapsista ei joudu a.) jakamaan lelujaan kenenkään kanssa tai b.) odottamaan/jonottamaan yhdenkään lelun tai leikkivälineen vapautumista, sillä kaikkia edellämainittuja leluja on käytettävissä lasten lukumäärään (2) nähden noin kahdeksantoistakertainen kappalemäärä.
Aluksi lapset leikkivät erillään eri puolilla pihaa, kunnes jonkin ajan kuluttua päätyvät aloittamaan yhteisen leikin. Lapsi numero 1 ehdottaa keinulaudalla keinumista lapselle numero 2. Lapsi numero 2 ei suostu ehdotukseen vaan päätyy istumaan penkille. Noin puolen minuutin kuluttua hän kyllästyy penkillä istuskeluun ja päättää sittenkin suostua L1:n tekemään ehdotukseen. Lapset keinuvat keinulaudalla puolentoista minuutin ajan.
Tämän jälkeen L1 ilmiselvästi kyllästyy keinulautaleikkiin ja etsii jostakin käsiinsä hiekkalapion. Hetken kuluttua kyseinen tenava keksii ryhtyä "pelaamaan tennistä" ja alkaa hakata tennispalloa lapiolla. L2 liittyy L1:n seuraan omine hiekkalapioineen, ja ehdottaa, että palloa hakattaisiin lapioilla vuorotellen, niin että kumpikin lapsista saisi "pelata" palloa vuorollaan.
Tämänkaltaiseen kohtuuttomaan vaatimukseen L1 ei tietenkään suostu, vaan suuressa viisaudessaan kyseinen lapsi päättää omia pallon yksinoikeudella itselleen, ja
Sivuhuomautuksena todettakoon, että keskellä pihaa siis seisoo koko ajan valtavankokoinen saavi TÄYNNÄ tennispalloja. Suuntaa-antavan arvioni mukaan käytettävissä olevia tennispalloja on siis n. 300-400 kappaletta, mutta siitä huolimatta nämä kaksi arjen pientä supersankaria päättävät kinata siitä YHDESTÄ ainoasta pallosta, jonka L1 on alunperin leikkiinsä valinnut.
Kuluu puoli sekuntia. Pikkukaverin ilme valahtaa ja kyyneleet tulvahtavat silmiin. Seuraa: hyeenana huutamista vähintään seuraavat seitsemän minuuttia.
Esimerkki 3:
Tyttö (3 v.) hämmentää lapiolla ämpärissä olevaa hiekkaa, ja kertoo minulle kuin ohimennen: "Me keitetään pojille mylkkyä!"
Kuluu minuutti. Sitten sama lapsi tulee luokseni itkien, ja kertoo, kuinka pahoillaan hän nyt on, kun pojat KIUSAAVAT häntä hämmentämällä (omilla) lapioillaan (omissa) ämpäreissään olevaa hiekkaa.
Erityisen vakavaksi tilanteen tekee sitten se, että pojat kuulemma keittävätkin "tytöille mylkkyä". Ihan noin vaan.
Ja ei. En minä ymmärrä tätäkään. Vieläkään. Hmm.
Erityisen paljon tällaisia asioita on leikki-ikäisen sielunmaisemassa.
Ja koska oon päivästä toiseen niin kovin ymmärtämätön ja ulalla leikki-ikäisten sielunmaisemasta ja suurinpiirtein kaikesta siihen liittyvästä, en aio nyt edes yrittää sanallistaa näitä kaiken kaikkiaan käsittämättömiä viime aikaisia kokemuksiani kyseiseen aiheeseen liittyen. Sen sijaan aion valottaa aihetta muutaman tapausesimerkin avulla.
Esimerkki 1:
Lastentarhanopettaja piirtää liitutauluun puun. Piirros siis esittää aivan selkeästi puuta - siinä erottuvat selkeästi puunrunko, oksat ja lehvästö - eikä sitä ole edes kolmivuotiaiden ylivilkkaalla mielikuvituksella millään tapaa mahdollista kuvitella miksikään muuksi kuin - no, puuksi.
Ja kuitenkin nämä lapsiryhmän kahdeksantoista 2-4 -vuotiasta saavat kulutettua yhteisestä puolen tunnin lauluhetkestä noin viisi minuuttia siihen, että heistä kukin esittää vuorollaan täsyin epäloogisia arvauksia siitä, mitä kaikkea piirros heidän mielestään (mukamas) voisi esittää.
"LAIVA!"
"BANAANI!"
"SAVUPIIPPU!"
"KILAHVI!"
"LAKUPIIPPU!"
"KALAHVI!"
"KILAHTI!"
"KOLAHTI!"
"SOLAHTI!"
"NOLPPA!"
"PYLVÄS!"
"TIKKU!"
"PILKKU!"
"TOLPPA!"
...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin ed...ja...ja...ja...
Esimerkki 2:
Ryhmän kaksi lasta, 3-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika, leikkivät päiväkodin pihalla kaksistaan iltapäivällä, kun kaikki muut lapset on jo haettu koteihinsa. Kaikki leikkivälineet - polkupyörät, potkulaudat, keinulauta, keinut, rekka-autot, hiekkaämpärit, lapiot, haravat, pallot, mailat sun muut - lojuvat edelleen pitkin pihaa ja ovat siten lasten vapaassa käytössä. Tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että kumpikaan lapsista ei joudu a.) jakamaan lelujaan kenenkään kanssa tai b.) odottamaan/jonottamaan yhdenkään lelun tai leikkivälineen vapautumista, sillä kaikkia edellämainittuja leluja on käytettävissä lasten lukumäärään (2) nähden noin kahdeksantoistakertainen kappalemäärä.
Aluksi lapset leikkivät erillään eri puolilla pihaa, kunnes jonkin ajan kuluttua päätyvät aloittamaan yhteisen leikin. Lapsi numero 1 ehdottaa keinulaudalla keinumista lapselle numero 2. Lapsi numero 2 ei suostu ehdotukseen vaan päätyy istumaan penkille. Noin puolen minuutin kuluttua hän kyllästyy penkillä istuskeluun ja päättää sittenkin suostua L1:n tekemään ehdotukseen. Lapset keinuvat keinulaudalla puolentoista minuutin ajan.
Tämän jälkeen L1 ilmiselvästi kyllästyy keinulautaleikkiin ja etsii jostakin käsiinsä hiekkalapion. Hetken kuluttua kyseinen tenava keksii ryhtyä "pelaamaan tennistä" ja alkaa hakata tennispalloa lapiolla. L2 liittyy L1:n seuraan omine hiekkalapioineen, ja ehdottaa, että palloa hakattaisiin lapioilla vuorotellen, niin että kumpikin lapsista saisi "pelata" palloa vuorollaan.
Tämänkaltaiseen kohtuuttomaan vaatimukseen L1 ei tietenkään suostu, vaan suuressa viisaudessaan kyseinen lapsi päättää omia pallon yksinoikeudella itselleen, ja
Sivuhuomautuksena todettakoon, että keskellä pihaa siis seisoo koko ajan valtavankokoinen saavi TÄYNNÄ tennispalloja. Suuntaa-antavan arvioni mukaan käytettävissä olevia tennispalloja on siis n. 300-400 kappaletta, mutta siitä huolimatta nämä kaksi arjen pientä supersankaria päättävät kinata siitä YHDESTÄ ainoasta pallosta, jonka L1 on alunperin leikkiinsä valinnut.
Kuluu puoli sekuntia. Pikkukaverin ilme valahtaa ja kyyneleet tulvahtavat silmiin. Seuraa: hyeenana huutamista vähintään seuraavat seitsemän minuuttia.
Esimerkki 3:
Tyttö (3 v.) hämmentää lapiolla ämpärissä olevaa hiekkaa, ja kertoo minulle kuin ohimennen: "Me keitetään pojille mylkkyä!"
Kuluu minuutti. Sitten sama lapsi tulee luokseni itkien, ja kertoo, kuinka pahoillaan hän nyt on, kun pojat KIUSAAVAT häntä hämmentämällä (omilla) lapioillaan (omissa) ämpäreissään olevaa hiekkaa.
Erityisen vakavaksi tilanteen tekee sitten se, että pojat kuulemma keittävätkin "tytöille mylkkyä". Ihan noin vaan.
Ja ei. En minä ymmärrä tätäkään. Vieläkään. Hmm.
tiistai 24. toukokuuta 2011
maanantai 23. toukokuuta 2011
Terveisiä päiväkodista osa 2
# "IHAN VAROVASTI SILITIN"
Kaksi lasta (3-v. poika ja 3-v. tyttö) alkaa riidellä aamupiirillä.
LAPSI 1: Tuo löi minua-aa-aa!
LAPSI 2: Eiku TUO löi minua!
LAPSI 1: Sä ite aloit eka töniä!
LAPSI 2: En töniny!
LAPSI 1: Kyllä tönit! Ja potkit ja löit!
LAPSI 2: EIPÄS! MINÄ SILITIN SUA MUN JALALLA!
# "JA TUO TOINENKO EI OLE?"
LAPSI: YÄÄÄÄÄ! Tuo otti minun auton!
MINÄ: Sulla on kuule siinä nenän edessä korillinen autoja. Ota sieltä uus!
LAPSI: Eikun minä haluan sen keltaisen!
MINÄ: No tuossa on vaikka kuinka monta keltasta autoo!
LAPSI: Eihän oo!
MINÄ: No onhan! (Annan tenavalle keltaisen auton käteen.)
LAPSI: En ota sitä! Se on LELUAUTO!
# EIHÄN SIINÄ SITTEN
LAPSI: Kato, Anna-Elina!
MINÄ: Joo.
LAPSI: ANNA-ELINA, KATO!
MINÄ: Hyvä! Tosi hienosti sä osaat kiivetä!
LAPSI: Tyhmä! Mun nimi on Sara, eikä mikään hieno!
# TERVEISIÄ ÄIDILLE
LAPSI 1: Mikä sun äitin nimi on?
LAPSI 2: Muru.
LAPSI 3: Hei MUNKIN äitin nimi on Mulu!
LAPSI 1: Ja minunkin äitin nimi on!
# VIIDEN PISTEEN VIHJE
Lastentarhanopettaja (LTO) arvuuttelee lapsilla eri aihepiirien sanoja.
LTO: Tämä sana liittyy säähän ja ulkona on nytkin vähän tällaista.
LAPSI 1: Vesisade?
LTO: No mut eihän siellä sada!
LAPSI 2: Aulinko!
LTO: Ei siellä kyllä paista aurinkokaan. Tää on siis sellainen sääilmiö, joka voi olla yhtä hyvin sateisella kuin aurinkoisellakin säällä. Tämä voi huojuttaa puita ulkona.
LAPSI 1: Sataa vettä?
LTO: Ei.
LAPSI 2: On aulinkoo?
LTO: Ei. Tää on sellainen mikä voi huojuttaa tai kallistaa ulkona puita.
LAPSI 1 ja LAPSI 2: ...
LTO: No mikä kallistaa puuta?
LAPSI 1: METSULIN SAHA!
# TYÖLLISTYMINEN TAATTU
Lasten kanssa käydään läpi eri ammatteja ja keskustellaan samalla itse kunkin tulevaisuudensuunnitelmista.
MINÄ: Ootko yhtään miettiny et mitä susta tulee isona?
TYTTÖ 3 v.: Mä aijon olla kyllä kaivulinkaivaja!
TYTTÖ 3 v: Mä oon KAIKKI ammatit! Ihan kaikki!
# "JOSPA SIINÄ SAMALLA SITTEN PUHDISTUIS NE KÄDETKIN..."
MINÄ: Muista käsipesu!
LAPSI: Tä?
MINÄ: Niin että käsienpesu muista!
LAPSI: Tääh?
MINÄ: Pese kädet.
LAPSI: Mä en pese.
MINÄ: Kyllä sinä peset.
LAPSI: Ei-ii. Mä teen äitille maailman puhtaaks!
Kaksi lasta (3-v. poika ja 3-v. tyttö) alkaa riidellä aamupiirillä.
LAPSI 1: Tuo löi minua-aa-aa!
LAPSI 2: Eiku TUO löi minua!
LAPSI 1: Sä ite aloit eka töniä!
LAPSI 2: En töniny!
LAPSI 1: Kyllä tönit! Ja potkit ja löit!
LAPSI 2: EIPÄS! MINÄ SILITIN SUA MUN JALALLA!
# "JA TUO TOINENKO EI OLE?"
LAPSI: YÄÄÄÄÄ! Tuo otti minun auton!
MINÄ: Sulla on kuule siinä nenän edessä korillinen autoja. Ota sieltä uus!
LAPSI: Eikun minä haluan sen keltaisen!
MINÄ: No tuossa on vaikka kuinka monta keltasta autoo!
LAPSI: Eihän oo!
MINÄ: No onhan! (Annan tenavalle keltaisen auton käteen.)
LAPSI: En ota sitä! Se on LELUAUTO!
# EIHÄN SIINÄ SITTEN
LAPSI: Kato, Anna-Elina!
MINÄ: Joo.
LAPSI: ANNA-ELINA, KATO!
MINÄ: Hyvä! Tosi hienosti sä osaat kiivetä!
LAPSI: Tyhmä! Mun nimi on Sara, eikä mikään hieno!
# TERVEISIÄ ÄIDILLE
LAPSI 1: Mikä sun äitin nimi on?
LAPSI 2: Muru.
LAPSI 3: Hei MUNKIN äitin nimi on Mulu!
LAPSI 1: Ja minunkin äitin nimi on!
# VIIDEN PISTEEN VIHJE
Lastentarhanopettaja (LTO) arvuuttelee lapsilla eri aihepiirien sanoja.
LTO: Tämä sana liittyy säähän ja ulkona on nytkin vähän tällaista.
LAPSI 1: Vesisade?
LTO: No mut eihän siellä sada!
LAPSI 2: Aulinko!
LTO: Ei siellä kyllä paista aurinkokaan. Tää on siis sellainen sääilmiö, joka voi olla yhtä hyvin sateisella kuin aurinkoisellakin säällä. Tämä voi huojuttaa puita ulkona.
LAPSI 1: Sataa vettä?
LTO: Ei.
LAPSI 2: On aulinkoo?
LTO: Ei. Tää on sellainen mikä voi huojuttaa tai kallistaa ulkona puita.
LAPSI 1 ja LAPSI 2: ...
LTO: No mikä kallistaa puuta?
LAPSI 1: METSULIN SAHA!
# TYÖLLISTYMINEN TAATTU
Lasten kanssa käydään läpi eri ammatteja ja keskustellaan samalla itse kunkin tulevaisuudensuunnitelmista.
MINÄ: Ootko yhtään miettiny et mitä susta tulee isona?
TYTTÖ 3 v.: Mä aijon olla kyllä kaivulinkaivaja!
TYTTÖ 3 v: Mä oon KAIKKI ammatit! Ihan kaikki!
# "JOSPA SIINÄ SAMALLA SITTEN PUHDISTUIS NE KÄDETKIN..."
MINÄ: Muista käsipesu!
LAPSI: Tä?
MINÄ: Niin että käsienpesu muista!
LAPSI: Tääh?
MINÄ: Pese kädet.
LAPSI: Mä en pese.
MINÄ: Kyllä sinä peset.
LAPSI: Ei-ii. Mä teen äitille maailman puhtaaks!
perjantai 20. toukokuuta 2011
Pelastu puurolta -päivä ♥
Kaiken, mitä todella tarvitsen tietääkseni miten elää, mitä tehdä ja miten olla, opin lastentarhassa. Viisaus ei ole ylioppilastutkintovuorenhuipulla, vaan päiväkodin pihan hiekkalaatikon reunalla.
Opin siellä kaikki nämä asiat:Tajua ihme!
- Jaa kaikki
- Pelaa reilua peliä
- Älä lyö ihmisiä
- Pane tavarat takaisin sinne, mistä otitkin
- Siivoa omat sotkusi
- Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun
- Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta
- Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään
- Vedä vessa
- Elä tasapainoista elämää - opi jotakin ja ajattele jotakin ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja leiki ja tee työtä vähän joka päivä
- Ota nokkaunet iltapäivisin
- Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista ihmistä kädestä ja pysyttele yhdessä muiden ihmisten kanssa
- Robert Fulghum
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Terveisiä päiväkodista
Harjoittelupäiväkodissani pelataan lasten kanssa lähes viikottain erästä sana- ja logiikkapeliä, jossa aikuinen aina lukee kortista jonkin lauseen alun ja lasten on sitten osattava täydentää lauseen loppu oikeaksi. (Esim. "Jäätelöä syödään - mehua...juodaan.") Yleensä ryhmän (2-4 v.) lapset osaavat tosi (yllättävänkin) hyvin täydentää lauseet loogisiksi kokonaisuuksiksi, mutta välillä sitten kuullaan kyllä kaikenlaisia ajoittain uskomattoman hauskoja ja hellyyttäviäkin täydennysyrityksiä... (A = aikuinen, L = lapsi 2 v.)
# YSIVITOSELLA VAI YSISEISKALLA?
A: Hella toimii sähköllä - auto kulkee...
L: Bensalla!
A: Joo! Hienosti tiesit, hyvä!
L: Paitsi ei meidän auto. Koska se kulkee DIESELILLÄ!
# ONKO LIEDEN MALLI LAPSELLE TARPEEN
A: Nainen voi olla rouva - mies voi olla...?
L: HELLA!
# JA NYT ON SIIS KUITENKIN VASTA TOUKOKUU
A: Päälle puetaan vaatteet - jalkaan pannaan...
L: Suksimet!
# MUT MITÄS JOS SE ONKIN RUMA...?
A: Mies voi olla sulhanen - nainen voi olla...?
L: NÄTTI!
# "NII EIKU..."
Kaksi lasta (2 v. ja 3 v.) kinastelee leikkihuoneessa. Toinen nimittelee toista typeläksi ja toinen vastaa haasteeseen heittämällä ilmoille luultavasti julmimman koskaan kuulemansa haukkumanimityksen:
L1: Ite oot pikkuvauva!
L2: En ole pikkuvauva.
L1: Sää OOT pikkuvauva!
L2: EN! Olen ISO vauva!
L1: ...
L2: Olen POIKA. En vauva!
# TUTTI SUUHUN JA TURPA TUKKOON
A: Tiedättekös kuka voitti eilen maailmanmestaruuden?
L1: Suomi!
L2: Ruotsi!
L1: Eiku SUOMI!
L2: Meiän telkkarissa voitti Ruotsi!
# JA SE ON PALJON SE
L: Monta vuotta sää oot?
A: Kaksytkolme
L: Aika vanha....
A: Eiku aika nuori vielä!
L: Mut munpa mummi ja pappa on TOSI TOSI vanhoja.
A: Aijjaa. No miten vanhoja ne on?
L: No mun pappa on puol viis. Ja mummi on...kuus.
# MILLON ON MUN VUORO VOITTAA (ESIM. LOTOSSA)?
Kaksi lasta ajaa pyörillä kilpaa päiväkodin pihassa. Kisan päättyä tenavat alkavat karjua toisilleen.
L1: Mää voitin!
L2: Eiku MÄÄ voitin!
L1: ETPÄS! KU MÄÄ VOITIN!
L2: Etkä! Oli mun vuoro voittaa!
# YSIVITOSELLA VAI YSISEISKALLA?
A: Hella toimii sähköllä - auto kulkee...
L: Bensalla!
A: Joo! Hienosti tiesit, hyvä!
L: Paitsi ei meidän auto. Koska se kulkee DIESELILLÄ!
# ONKO LIEDEN MALLI LAPSELLE TARPEEN
A: Nainen voi olla rouva - mies voi olla...?
L: HELLA!
# JA NYT ON SIIS KUITENKIN VASTA TOUKOKUU
A: Päälle puetaan vaatteet - jalkaan pannaan...
L: Suksimet!
# MUT MITÄS JOS SE ONKIN RUMA...?
A: Mies voi olla sulhanen - nainen voi olla...?
L: NÄTTI!
# "NII EIKU..."
Kaksi lasta (2 v. ja 3 v.) kinastelee leikkihuoneessa. Toinen nimittelee toista typeläksi ja toinen vastaa haasteeseen heittämällä ilmoille luultavasti julmimman koskaan kuulemansa haukkumanimityksen:
L1: Ite oot pikkuvauva!
L2: En ole pikkuvauva.
L1: Sää OOT pikkuvauva!
L2: EN! Olen ISO vauva!
L1: ...
L2: Olen POIKA. En vauva!
# TUTTI SUUHUN JA TURPA TUKKOON
A: Tiedättekös kuka voitti eilen maailmanmestaruuden?
L1: Suomi!
L2: Ruotsi!
L1: Eiku SUOMI!
L2: Meiän telkkarissa voitti Ruotsi!
# JA SE ON PALJON SE
L: Monta vuotta sää oot?
A: Kaksytkolme
L: Aika vanha....
A: Eiku aika nuori vielä!
L: Mut munpa mummi ja pappa on TOSI TOSI vanhoja.
A: Aijjaa. No miten vanhoja ne on?
L: No mun pappa on puol viis. Ja mummi on...kuus.
# MILLON ON MUN VUORO VOITTAA (ESIM. LOTOSSA)?
Kaksi lasta ajaa pyörillä kilpaa päiväkodin pihassa. Kisan päättyä tenavat alkavat karjua toisilleen.
L1: Mää voitin!
L2: Eiku MÄÄ voitin!
L1: ETPÄS! KU MÄÄ VOITIN!
L2: Etkä! Oli mun vuoro voittaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)