Leikki-ikäisten sielunmaisemasta

On asioita, joita en vain voi ymmärtää.

Erityisen paljon tällaisia asioita on leikki-ikäisen sielunmaisemassa.
Ja koska oon päivästä toiseen niin kovin ymmärtämätön ja ulalla leikki-ikäisten sielunmaisemasta ja suurinpiirtein kaikesta siihen liittyvästä, en aio nyt edes yrittää sanallistaa näitä kaiken kaikkiaan käsittämättömiä viime aikaisia kokemuksiani kyseiseen aiheeseen liittyen. Sen sijaan aion valottaa aihetta muutaman tapausesimerkin avulla.

Esimerkki 1:
Lastentarhanopettaja piirtää liitutauluun puun. Piirros siis esittää aivan selkeästi puuta - siinä erottuvat selkeästi puunrunko, oksat ja lehvästö - eikä sitä ole edes kolmivuotiaiden ylivilkkaalla mielikuvituksella millään tapaa mahdollista kuvitella miksikään muuksi kuin - no, puuksi.
Ja kuitenkin nämä lapsiryhmän kahdeksantoista 2-4 -vuotiasta saavat kulutettua yhteisestä puolen tunnin lauluhetkestä noin viisi minuuttia siihen, että heistä kukin esittää vuorollaan täsyin epäloogisia arvauksia siitä, mitä kaikkea piirros heidän mielestään (mukamas) voisi esittää.
"LAIVA!"
"BANAANI!"
"SAVUPIIPPU!"
"KILAHVI!"
"LAKUPIIPPU!"
"KALAHVI!"
"KILAHTI!"
"KOLAHTI!"
"SOLAHTI!"
"NOLPPA!"
"PYLVÄS!"
"TIKKU!"
"PILKKU!"
"TOLPPA!"
...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin ed...ja...ja...ja...

Esimerkki 2:
Ryhmän kaksi lasta, 3-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika, leikkivät päiväkodin pihalla kaksistaan iltapäivällä, kun kaikki muut lapset on jo haettu koteihinsa. Kaikki leikkivälineet - polkupyörät, potkulaudat, keinulauta, keinut, rekka-autot, hiekkaämpärit, lapiot, haravat, pallot, mailat sun muut - lojuvat edelleen pitkin pihaa ja ovat siten lasten vapaassa käytössä. Tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että kumpikaan lapsista ei joudu a.) jakamaan lelujaan kenenkään kanssa tai b.) odottamaan/jonottamaan yhdenkään lelun tai leikkivälineen vapautumista, sillä kaikkia edellämainittuja leluja on käytettävissä lasten lukumäärään (2) nähden noin kahdeksantoistakertainen kappalemäärä.
Aluksi lapset leikkivät erillään eri puolilla pihaa, kunnes jonkin ajan kuluttua päätyvät aloittamaan yhteisen leikin. Lapsi numero 1 ehdottaa keinulaudalla keinumista lapselle numero 2. Lapsi numero 2 ei suostu ehdotukseen vaan päätyy istumaan penkille. Noin puolen minuutin kuluttua hän kyllästyy penkillä istuskeluun ja päättää sittenkin suostua L1:n tekemään ehdotukseen. Lapset keinuvat keinulaudalla puolentoista minuutin ajan.
Tämän jälkeen L1 ilmiselvästi kyllästyy keinulautaleikkiin ja etsii jostakin käsiinsä hiekkalapion. Hetken kuluttua kyseinen tenava keksii ryhtyä "pelaamaan tennistä" ja alkaa hakata tennispalloa lapiolla. L2 liittyy L1:n seuraan omine hiekkalapioineen, ja ehdottaa, että palloa hakattaisiin lapioilla vuorotellen, niin että kumpikin lapsista saisi "pelata" palloa vuorollaan.
Tämänkaltaiseen kohtuuttomaan vaatimukseen L1 ei tietenkään suostu, vaan suuressa viisaudessaan kyseinen lapsi päättää omia pallon yksinoikeudella itselleen, ja
Sivuhuomautuksena todettakoon, että keskellä pihaa siis seisoo koko ajan valtavankokoinen saavi TÄYNNÄ tennispalloja. Suuntaa-antavan arvioni mukaan käytettävissä olevia tennispalloja on siis n. 300-400 kappaletta, mutta siitä huolimatta nämä kaksi arjen pientä supersankaria päättävät kinata siitä YHDESTÄ ainoasta pallosta, jonka L1 on alunperin leikkiinsä valinnut.

Kuluu puoli sekuntia. Pikkukaverin ilme valahtaa ja kyyneleet tulvahtavat silmiin. Seuraa: hyeenana huutamista vähintään seuraavat seitsemän minuuttia.

Esimerkki 3:
Tyttö (3 v.) hämmentää lapiolla ämpärissä olevaa hiekkaa, ja kertoo minulle kuin ohimennen: "Me keitetään pojille mylkkyä!"

Kuluu minuutti. Sitten sama lapsi tulee luokseni itkien, ja kertoo, kuinka pahoillaan hän nyt on, kun pojat KIUSAAVAT häntä hämmentämällä (omilla) lapioillaan (omissa) ämpäreissään olevaa hiekkaa.
Erityisen vakavaksi tilanteen tekee sitten se, että pojat kuulemma keittävätkin "tytöille mylkkyä". Ihan noin vaan. 

Ja ei. En minä ymmärrä tätäkään. Vieläkään. Hmm.