Tenttitulos

Kaikkihan varmaan tuntee vähintään yhden tyypin, jolla on aina joskus tapana leuhkia omalla opintomenestyksellään tahi erinomaisuudellaan jollakin muulla elämän osa-alueella. Minä ainakin tunnen monta, ja en yhtään tykkää kaikesta siitä niiden erinomaisuudesta enkä opinomenestysaiheisista hehkutuspäivityksistä.

Yksi hyvä läyhyämisen aihe tällaisen opintoleuhkan ihmisen tapauksessahan voi olla esimerkiksi se, miten se on (muka) aloittanut tenttiin lukemisen vasta edellisenä iltana ja silti päässyt ihan kunnialla läpi sellaisestakin vaativasta tentistä, josta iso osa ihan kunnon opiskelijakansalaisista ei ole sillä samalla tenttiyrittämällä kuitenkaan päässyt läpi.

Niin. Että niihin raivostuttavan leuhkoihin opiskelijahenkilöihin palatakseni voisin nyt tässä sitten todeta olevani itse sillä tavalla rasittava tapaus, että vaikka sain viime perjantain tentistä tiedon aivan sattuman kautta joskus klo 12:30 aikoihin (kiitos, Ida!) ja vaikka aloitin tenttiin valmistautumisen vasta joskus klo 13:45 aikoihin (kun tentti alkoi kahdelta) niin siltikin päätin mennä tenttiin. Kyllä vain. Ja tentissä sitten keksin tenttikysymyksiin omasta mielestäni tosi nohevia vastauksia klo 14:15-14:25 välisen ajan, kunnes poistuin tentistä (heti kun sain luvan eli noin klo 14:35) hyvinkin varmana siitä, että läpipääsyn mahdollisuudet olisivat osaltani aivan yksinkertaisesti olemattomat...

Ja tänään sitten sain tietää tenttituloksen: 2.
Siis mitä? KAKKONEN? Asteikolla 0-5.
Ei voi olla!

Paitsi on se. Kiitos, maailma!

Syvällistä pohdintaa

Mikäköhän siinäkin on, että gradua tekee mieli kirjoittaa JUURI SILLOIN, kun pitäisi kirjoittaa harjoitteluraporttia? 

(Harjoitteluraportti-inspiraatio puolestaan iskee luonnollisesti aina siinä kohtaa, kun arviointiportfolio on keskeneräisimmässä mahdollisessa vaiheessa. (Ja...no. Tätä nyt tuskin tarvitsee enää edes jatkaa kertomalla siitä, kuinka sitä arviointiportfoliota vaan olisi "pakko" saada työstää juuri silloin, kun gradun teoreettisen viitekehyksen palautuspäivä alkaa huolestuttavasti lähestyä...))

Ja niin - lopputuloshan on sitten kuitenkin aina se, että MIKÄÄN ei valmistu ajallaan eikä etene suunnitellusti. (Paitsi joku turhanpäiväinen tasohyppelypeli, kuten Candy Crush Saga, kyllä etenee.)

Niin siis että sitä vain olen miettinyt. 

Syvällisenä tässä näin.

Vertti ♥

OH4

Imuroin just lattialta
a.) kilon havunneulasia
b.) haarukan.

Näitä havunneulasiahan oon tosin imuroitsenut ylitsevuotavaisella ilolla lattioilta, sohvilta ja sängystä jo useamman viikon putkeen (...terveisiä vaan opetusharjoittelusta ja kuudennen luokan suunnistustunneilta...), mutta haarukoita en kuitenkaan koskaan tätä ennen...

(Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa imurointiepisodia alkavaksi!)

"Sharp as a...knife?"

Ote ekaluokkalaisen päiväkirjasta: 

"Teroitin kynääni leipäveitsellä. Se ei teroittanut. 

Sitten kokeilin hedelmäveistä. Sekään ei teroittanut.

Seuraava oli perunaveitsi. Sekään ei teroittanut. 

Sitten otin terottimen. 

Se oli tukossa, joten en voinut teroittaa."

BLÅBÄR

 

1-2-3

Onkohan tänään koulutaipaleensa ensi kertaa aloittavien pienihmisten jännitys mitään verrattuna tähän:

Tajusin aika hiljttain aloittavani yliopistossa jo kuudennen (!) opiskeluvuoteni. (Kuvittelin pitkään, että lukuvuoden aloitus olisi neljänteni tai ehkä korkeintaan viides lajiaan...)

Muilta osin ei olisi tietysti mitään hätää, mutta kun KELA:lta nyt ystävällisesti ilmoitettiin, että kuluvan vuoden joulukuun loppuun mennessä olisi tulevan kasvatustieteiden maisteri Taskisen suotavaa valmistua (...opintotukikuukaudet loppuvat silloin), niin vähän kyllä alkoi jännittää tämä tuleva syyslukukausi.

Eikä sekään siis muuten, mutta kun...

Minulla on rästiopintoja 62 opintopisteen edestä ja "muutoin-vain-suorittamattomia" opintoja 61 opintopisteen edestä - kaikkiaan siis vaatimattomat 123 noppaa nenätettävänä... Ja aikaa opinnoista suoriutumiseen annettiin kuitenkin ne varsin ruhtinaalliset neljä kuukautta (vaikka mainitun opintopistemäärän selättäminen noin niin kuin normaalioloissa (ja ei-yli-ihmiseltä) veisikin aikaa ainakin puolitoista vuotta (ja siltikin edellyttäisi kaikkien tunnettujen huijaus- ja keplottelukeinojen käyttöönottoa, vaatisi ehkä joitakin satoja siviiliuhreja, ja saattaisi joka tapauksessa riistää selättäjähenkilöltä hengen (tahi vähintääkin järjen)).

Aika yltäkylläiseltä kuulostaa tämä tuleva syyslukukausi...

Mölkky

Kesäloman tarpeesta, sähkölaitteista ja maailmankaikkeudesta

Seuraa satunnaisiin faktatapahtumiin perustuva kuvaelma viimeisestä kesälomaani edeltäneestä päivästä - otsikkona: "Mistä tietää ihmiseläimen todella olevan loman tarpeessa?"

No esimerkiksi siitä, että...

# ...myöhään illalla kotiin tultuaan se kastelee ensi töikseen kätensä vesihanan alla ja jättää ne kiireessä kuivaamatta. Sitten se kävelee tyynen rauhallisesti (...mitenhän sekin on sitten kiireessä mahdollista, sitä en tiedä...) sähköpistokkeen kohdalle, tökkää laturin johdon (ja sen mukana tietysti ne edelleen vettä valuvat sormensa) kiinni töpselikärsäkkääseen, ja tajuaa vasta keskitujakan sähköiskun saatuaan, että "Ainiin - tästä ne kaikki 'ÄLÄ KOSKETA SÄHKÖLAITETTA KUN OLET MÄRKÄ' -kyltit aina varottelee..."

# ...heti seuraavana aamuna herätessään se myöhästyy (kahdesta) sovitusta tapaamisesta, ja meinaa (kiireessä - kuinkas muutenkaan) jäädä auton alle, mutta selviää tilanteesta silkalla säikähdyksellä. (Kaksi tai kolme senttimetriä jäi auton ja pyöränrenkaan väliin ilmatilaa... Juuri ja juuri riittävästi siis.) Välittömästi tilanteen jälkeen se unohtaa koko asian moneksi päiväksi, ja muistaa vasta myöhemmin kertoa kotona, että "Ainiin, meinasin (taas) jäädä auton alle."

# ...saman päivän iltana (ensin puoli kaupunkia pyörällä erinäisiä asioita hoitaessaan kierrettyään) se lähtee harjoituksiin hirveällä kiireellä ehtimättä syödä / juoda / varustautua asianmukaisesti. Hikisenä ja punaisena paikan päälle pikavauhtia pyöräiltyään se sitten toteaa saapuneensa treenisalille 65 minuuttia etuajassa...

# ...reilun tunnin kuluttua tämän hienon kellonaikoihin liittyvän havainnon tekemisestä se sitten vetää joukkueellensa viimeisiä kesälomaa edeltäviä treenejä. Koska ajatus ei oikein kulje...ei ajatus oikein kulje. Myös sanoissa se tale..tae...takl...takeltelee. Lopulta (eli noin varttitunti harjoitusten alkamisen jälkeen) se päättääkin luopua a.) ajattelemisesta ja b.) puhumisesta - ja keskittää viimeiset jäljellä olevat voimansa vain suurinpiirtein tajuissaan pysymiseen. 

# ...illan treenien ollessa noin puolivälissä se löytää lattialla pyöriessään housujensa lahkeesta epämääräisen möykyn, jota epäilee lattiaan kuuluvaksi epämuodostumaksi. Tarkemmassa tarkastelussa "lattiaan kuuluva epämuodostuma" sitten kuitenkin osoittautuu ylimääräiseksi (alus)vaatekappaleeksi - sellaiseksi, joita "joskus" vaatteita riisuessa saattaa epähuomiossa unohtua myttyyn päällysvaatteiden sisään. Yleensähän nämä jo kertaalleen käytet sukat / alushousut / leggingsit ym... varisevat vaatteiden hihoista ja lahkeista lattialle, jolleivät riisuutumis niin viimeistään uudelleenpukeutumisvaiheessa, mutta selvästikään tämä ei ole minkään valtakunnan automaatio. 

(Sitä ihmettelen kyllä edelleen, miten sattuikin niin sopivasti, että ne ylimääräiset alushousut löytyivät lahkeesta vasta illalla ja noinkin "epäjulkisessa" paikassa kuin koulun salissa kolmenkymmenen (pääosin alaikäisen) yksilön muodostaman yleisön edesssä. Kaikkien todennäköisyysteorioiden vastaisesti ne eivät siis tippuneet hypänneet lahkeestani esiin erinomaisen huomiotaherättävästi esimerkiksi kirjakaupan, kenkäkaupan tai yhdenkään aamupäivän aikana kiertämänin ostoskeskuksen tiloissa - eivät myöskään lähikaupan käytävällä, keskussairaalan suu- ja leukakirurgian poliklinikan portaissa, yliopiston lounasravintolan terassilla, Monitoimitalon aulassa, telinesalilla, seuran toimistolla, kampuskirjastolla tai Lounaispuistossa. Mahdollisuuksia julkisilla paikoilla nolatuksi tulemiselle olisi siis ollut vaikka kuinka paljon, mutta maailmankaikkeus päätti selvästikin jättää tämän oivallisen tilaisuuden tällä kertaa hyödyntämättä!)

Jos jotain olen maailmankaikkeuden lainalaisuuksista ja kaikkien todennäköisyysteorioiden toteutumisen todennäköisyydestä koskaan oppinut, niin ehkä sen, että silloin kun Murphyn lait eivät hetkellisesti pädekään - tai maailmankaikkeus osoittaa muulla tavoin olevansa minun puolellani eikä minua vastaan...on jossain kohtaa takuulla jotakin pielessä. 

Voi toki olla, että loistokas asustevalintani (Piruetin housut ja joku ihan-mikä-vaan paita) pelasti minut, vaikka itse aivan omasta vapaasta tahdostani uhmasinkin kohtaloa sekä riisuutumalla (illalla) että pukeutumalla (aamulla) niin kovin huolimattomasti. (Ehkä joudun nyt kirjoittamaan Piruettiin kiitoskirjeen ja kehumaan narupunttihousujen lahkeiden nyörien erinomaisen toimivaa säätösysteemiä...)

Tai voi olla niinkin, että maailmankaikkeus vain sääli minua suurenmoisen väsymykseni vuoksi, ja päätti siksi säästää minut suurelta julkiselta nöyryytykseltä viimeisenä lomaa edeltävänä päivänäni. 

P.S. Onneksi on tämä Blogger: ei mene hyvä julkinen nöyryytys hukkaan, kun siitä voi kuitenkin lukea täältä yhä uudestaan ja uudestaan!

P.P.S. Alussa esittämääni kysymykseen loman tarpeellisuuden tiedostamisesta voisin ehkä näin loppukaneettina lisätä vielä senkin, että ainakin jälkikäteen tietää olleensa loman tarpeessa, kun tällaista kirjoitelmaa kirjoittaessaan havahtuu tajuamaan, että tapahtuneesta on kulunut (päivälleen...) kolme viikkoa. Ja kuitenkin kulunut aika tuntuu lähinnä kolmelta vuo(rokau)delta*.

*Vuodelta tai vuorokaudelta tai - ei sen niin väliä o. Näin lomalla ainakaan.

Kuopio 04072013

Vaihtoehtoviikonloppu

Vappua voi ihan hyvin viettää juhannuksenakin.

Jos siis ei esimerkiksi ole aiemmin samana vuonna yksinkertaisesti ehtinyt
juhlistaa vappua asiaankuuluvin menoin, on mielestäni vähintäänkin fiksua 

järjestää vaihtoehtovappujuhlat ilmapallokoristeluineen, haalaribileineen 

ja vappubrunsseineen suunnilleen kaksi kuukautta jälkikäteen.

VAPPU ♥

Salivuoro(jako)jen vuodenaika

Se tunne, kun 24 tunnin ympärivuorokautisen yrittämisen, lukuisien epäonnistumisien ja sinnikkään uudelleenyrittämisen jälkeen voi todeta oikeasti saaneensa jotakin aikaan...




P.S. Kyllä - joskus voi ihminen innoissaan ihan kokonaan unohtaa nukkua. (Salivuorojakojen tekeminen jos jokin on minusta toisaalta ihan erinomaisen ymmärrettävä syy yöunien unohtamiselle...))

Ohi o

Ohi o.

Mikä niin?

No opetusharjottelu esim. 

Ja koko tää ekaluokkahässäkkä.

Ja melkein koko OH3.

Ja melkein koko kevätlukukausi muutenkin.

Ja viime viikonlopun luokkakisat.

Ja siis koko kisakausi itse asiassa.

Ohi o.

(Oho!)

Ja no - tekemistä mulla on edelleen ihan miljoonasti liikaa 

(...mitäs oon taas överibuukannu itteni jonnekin  todennäköisesti vähintään joulukuulle asti...) 

mut on tää silti aika ihanaa, kun ekaa kertaa kahteen kuukauteen ehtii vaikka 

syödä voileipää tai nukkua yöllä tai käydä suihkussa tai viedä roskat 

tai vastata puhelimeen edes joskus.

Ehkä joskus vielä on vähän helpompi hengittää.

- Ensi yönä kuitenkaan ei. 

(Ensin täytyy nimittäin työstää harjoitteluraportti edes jotakuinkin palautuskelpoiselle asteelle; 

Sen jälkeen voi sit mahdollisesti alkaa suunnitella sitä spontaania olemista. (Ja ehkä hengittää.))

Stabilo-style

Voisiko vapaapäiväänsä käyttää paremmin kuin 

joukkueensa kisaohjelman kuvioiden muuttamisen suunnitteluun? 

- Epäilemättä (ei) voisi. 

Esimerkiksi spontaania olemista ajattelin kuitenkin suunnitella vasta huomenna, 

joten tämän aamupäivän päätin pyhittää erilaisille kuviokokeiluille. Heräsin siis aamulla ennen puolta seitsemää ihan vain luonnostellakseni paperille muutamia (muutamia kymmeniä) erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ohjelman kuvioinnin näkökulmasta. 

Koska en kehdannut kello kuusi kolmekymmentä käydä herättämässä ja koollekutsumassa koko naapuruston lapsia (...vaikka puolitosissani tätäkin vaihtoehtoa mielessäni pyörittelin), jouduin empiirisen tutkimukseni toiminnallisessa osiossa tyytymään ns. pienoismallityöskentelyyn ja vallan epäautenttisiin voimistelijankorvikkeisiin. Ihan oikeiden ihmisolioiden käyttämisen sijasta päädyin siis mallintamaan kuvioiden toteutumista ja toimivuutta tylsähkösti ihan vaan vanhojen Stabilo-tussien avulla.

"Jos nää eka menis tällai..."

"...ja sit niistä osa liikkuis silleen tälleen..."

"...ja sit mä en tiiä mitä tää yks tekis mut nää muut
vois mennä tosta noitten yli silleen tolleen..."

HUOM! Iskä tai Sari tai Jukka tai joku muu koodaustaitoinen! Jos luet tätä niin voisitko alkaa suunnitella sellasta kuvioidenmallintamisohjelmaa voimisteluvalmentajien käyttöön? 2D-tasoinen kuvantaminen ois ehkä pilottiversion vähimmäsvaatimus, mut 3D:stä ois huomattavasti enemmän apua. 

Myös olisi superhyvä, jos se ohjelma pystyisi lukemaan käyttäjänsä ajatuksia niin, että jokaista ideaa ei joutuisi erikseen koodaamaan sinne ohjelmaan vaan se ihan itsenäisesti vastaanottaisi ja tulkitsisi kaikkia esitettyjä ajatuksia, ja muuntaisi ne visuaaliseen muotoon tietokoneen näytölle. Sit bonuksena siihen ohjelmaan voisi halutessaan ladata vielä jonkun lisäpäivityksen, tai sit jossain maksullisessa versioissa voisi tulla mukana myös joku ideakone, joka ehdottelisi uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja edelleenkehittäisi vanhoja sen käyttäjänsä koreografista tyyliä kuitenkin koko ajan mukaillen. 

Toinen semihyvä ratkaisuvaihtoehto vois olla myös se, jos saisin noin kymmenen tai kaksitoista lasta asumaan olohuoneeseeni aina kisa- ja koreografiakausien ajaksi eli suunnilleen kolmeksi kuukaudeksi keväisin ja kolmeksi kuukaudeksi syksyisin. (Naapuritkin kiittäis, kun mun ei tarviis lainata niiden lapsia näitä päättömiä kuviokokeiluita varten.)

Eli jos nyt joku noin 10-14 -vuotiaan lapsen vanhempi on omastaan halukas luopumaan loppukevään ajaksi, niin lapsen voi  hyvin toimittaa postiosoitteeseeni vaikka vielä tänään. Lapsen päivittäinen työaika tulisi olemaan suunnilleen klo 6:30-8:30 arkisin ja 7:30-9:30 viikonloppuisin. 

Lauantaisin ja lomilla lapsen voisi halutessaan toki hakea välillä kotiinkin.

Palkkaa kuviokokeilumalleina toimiville lapsille ei toimenkuvasta maksettaisi, mutta ylläpito kustannettaisiin koko työskentelyjakson ajalta. Tehtävään valittavilta lapsilta edellytetään vähintään kohtalaisia perusvoimistelutaitoja sekä ehdottoman hyvää fyysistä kestävyyttä. Plussaa olisi, jos lapsi olisi melko kaikkiruokainen (en aina ehdi kokata monia eri ruokia ja olen nirso itsekin) ja jos lapsen koulumatka olisi pituudeltaan edes suunnilleen luokkaa "käveltävä" (en omista autoa). 

Yhteydenottojanne odottaen 

Anna-Elina

Kisakauden aloitus

Joukkuevoimistelun kotimaan kisakausi käynnistyy huomenna. Myös oma 12-14 -vuotiaiden SM-sarjaan nouseva joukkueeni suuntaa huomenaamulla kohti Mäntsälää ja Mustan Kissan Cupia.

Illan tekstiviestiliikenne on ollut
vilkasta,
yksipuolista
sekä hieman myös  -toikkoista,
ja sitä on ollut paljon.

Ohessa tiivistelmä illan tekstiviestikeskusteluista - tai vielä tarkemmin 11-12 -vuotiaiden voimistelijoideni tekstiviestitse esittämistä keskustelunavauksista:

NEITI 1: "Kisataanko me kisatossuilla vai uusilla harkkatossuilla ja kumpia pidetään aamuharkan ja kisalämpän välisellä ajalla ja tehdäänkö kisaharkka kisatossuilla vai harkkatossuilla ja kummilla mun kannattais tehdä ku mun toinen harkkatossu on hukassa?" 

NEITI 2: "Otanko mukaan kisasukkikset, varakisasukkikset, harkkasukkikset, uudet sukkikset, vanhat sukkikset, mummon mökkikalsarit, vaarin vanhat saarikalsarit, pikkuveljen Batman-kalsarit vai jotkut muut kalsarit?" 

NEITI 1: "Laitanko aamulla eyelinerin valmiiks silmiin vai laitetaanko vasta kisapaikalla vai laitanko kotona toiseen silmään ja toiseen laitetaan sit kisapaikalla?" 

NEITI 2: "Pistänkö aamulla punaset vai vihreet sukat vai pistänkö toiseen jalkaan punasen ja toiseen vihreen vai laittasinko molempiin ruskeet ja kummatsä laitat vai laitaksä kumpiakaan ja jos laitat niin pistäkkö saumat ulospäin vai sisälle?"

Ja sitten vielä se kaikkein tärkein kysymys: "Tarviiko sinne kenkiä?"

(Johon valmentajan asiantunteva vastaus kuuluu tietenkin: "EIHÄN TOKI. Jalkaterän lihaksille tekee oikein hyvää, kun kävelet koko päivän paljain jaloin hangessa. Ja vastustuskyvylle tekee vielä enemmän hyvää, kun pistelet huomenna menemään pitkin Mäntsälää kahenkymmenen asteen pakkasessa ilman kenkiä.")

P.S. Jostain syystä säpsähdän metrin korkeuteen joka kerta kun mun puhelin piippaa mitä tahansa muistutusta, tekstaria, herätystä, hälytystä tai muutakaan. Ilmeisesti mun alitajunta jotenkin uskoo, että jos koko joukkue sairastuu yhtä aikaa ruokamyrkytykseen ja sikainfluenssaan / joutuu liikenneonnettomuuteen (....keskellä yötä) / katkaisee kätensä ja jalkansa / kaapataan ulkoavaruuteen / jotain muuta yhtä normaalia, niin minulle joka tapauksessa ilmoitettaisiin asiasta tekstiviestillä.

Sitä ootellessa sitten.

37,6°C

Niin että ei mulle muuta.

PAITSI ETTÄ: 

Pikaisen googlediagnoosin perusteella mulla taitaa tän lupaavasti alkaneen kuumeilun lisäksi 

olla myös  Alzheimerin tauti, enterorokko, impulssikontrollin häiriö ja keliakia. 

P.S. Tai voi myös olla, että määrittämättömät oireeni viittaavatkin em. sairauksien sijasta 

pakko-oireisen häiriöön, diabetes mellitukseen ja keskivaikeaan aivovaurioon 

- tai sitten johonkin tunnistamattomaan (narsistisina ja vaativina persoonallisuudenpiirteinä 

ilmenevään) persoonallisuushäiriöön, Aspergerin syndroomaan, kilpirauhasen 

vajaatoimintaan ja/tai itätimorilaiseen hyppykuppaan.

(Helppo elämä on.)