Viimeaikaisia huomioitani:
- Jatkuvaan näläntunteeseen tottuu reilussa viikossa. (Sosekeittoihin ja riisivelliin ainoina ravinnonlähteinä ei.) Jatkuvasti nälissään olevan yksilön elopaino voi alkuvaiheessa kuitenkin tippua jopa neljän kilon viikkovauhtia.
- Kaikki loppuu aikanaan - myös leukaluun leikkaussärky ja
- Kun pahin särky lakkaa, leuan ja rintalastan välinen ihoalue muuttuu vihreäksi, ja poskien sinivihreät mustelmat keltaisiksi.
- Kasvojen turvotus voi olla leikkauksen jälkeen toispuoleista (ilmeisesti pitkäänkin) ja kasvojen mustelmat voivat vaihtaa väriään jopa monta kertaa päivässä. (Kaulan iho sen sijaan ei - sen vihreä väri korkeintaan syvenee ja vahvistuu ajan mittaan.)
- Ilman hampaidenharjausta voi selvästi elää. Kun on kymmenen päivän suuvesipurskutteluiden jälkeen vihdoin saanut lääkäriltään luvan hampaidenharjaukseen, on sopiva hetki huomata, että edes tavaratalon minikokoisin vauvahammasharja ei mahdu suuhun ylä- ja alahampaiden väliin jäävästä 3,5 mm:n raosta. Toisin sanoen tämä hampaiden nk. harjaaminen rajoittuu pitkälti kahden etummaisen ylä- ja kahden etummaisen alahampaan hieromiseen hammastahnalla.
- Leikkaushaavoista (voi) vuotaa verta vielä 10 päivää leikkauksen jälkeen. Mikäli näin todella sattuu käymään, tapahtuu tämä tietenkin ajomatkalla Jyväskylästä Kuopioon (...pari tuntia sen jälkeen, kun vuotaja on käynyt sovitusti tarkastuttamassa itsensä keskussairaalan poliklinikalla).
- Puhe- ja liikuntakielto rajoittavat elämää ihan oikeasti. Tylsistymisen ehkäisemisessä on kuitenkin eduksi, jos sattuu pitämään lukemisesta ja
- Tylsistymisen taso on vaarallisen korkealla viimeistään silloin, kun löytää itsensä niinkin hämmentävän puuhan parista, kuin referoimasta TV:ssä paraikaa pyörivän Pasila-jakson sitaatteja reaaliajassa FB:n chatominaisuuden välityksellä. Silloin voi olla hyvä esimerkiksi nukkua vähän.
