Uusissa aluissa, ja jonkin aloittamisessa, niissä on järkeä.
Uuden lukuvuoden alku on aina ollut mulle tärkeä. Ja uuden treenikauden.
Tärkeää on ollut kaikki muukin niihin liittyvä uusi: uudet vihot, uudet kirjat, uusi reppu, uusi penaali. Uudet oppiaineet, uusi opettaja tai uudet luokkakaverit, uusi luokkahuone, uusi koulu. Uudet joukkueet, uudet musiikit, uudet koreografiat, uudet treeniajat, uudet kausisuunnitelmat, uudet valmentajat. Uusi lukujärjestys. Uusi rytmi.
Jotain niissä on edelleen.
Jotain valtavan vetovoimaista ja ainutkertaista.
Jotain mitä en osaa sanoittaa, mutta jonka olemassaoloa en silti ole koskaan hetkeäkään epäillyt.
U u d e t a l u t .
Jotenki niihin vaan kiteytyy niin paljon kaikkea:
Tunteita laidasta laitaan ja tietoisuutta.
Tietoisuutta vaikka siitä, että ei yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta tietää että jotain tapahtuu. Tietoisuutta siitä, että tämä kaikki menee tosi nopeasti ohi ja ihan pian tulee aika, kun uutta alkua ei osaa enää edes ajatella mitenkään erillisenä omasta arjesta.
Uusista aluista tulee arkea.
Ja siksi niistä pitää nauttia ennen kuin ne lakkaavat olemasta jotain uutta ja ihmeellistä ja muuttuvat tavallisiksi asioiksi tavallisessa arjessa.
