TJ 1

Takana lukuvuoden tokavika päivä:

Vedettiin tunteella Anna Puuta ja Vesalaa. 

Soitin ihan päin h*******ä, mutta yleisö oli onneksi yhtä armollinen kuin aina.  

Aamupäivällä ahkeroitiin vielä kynätehtävien parissa ja askarreltiin vähän. ✂ 

Iltapäivällä vein opetuslapset Sohwiin opiskelemaan ravintolakulttuuria. 

Keskusteltiin ruoan äärellä sivistyneesti mm. Michael Jacksonista ja Marilyn Monroesta. 

Seurueen nuoret henkilöt halusivat aterian lomassa myös kohottaa maljoja ja kertoa vitsejä.

On ihanaa huomata, miten hyvätapaisia, fiksuja ja omatoimisia pieniä ihmisiä noistakin alamittaisista on vuoden aikana kasvanut! Oon ylpeä. 

Nämä aavistuksen raskaat, aina yhtä rasittavat ja mulle kuitenkin niin rakkaat esioppilaat (vm. 2010) on kaikki viimeistään nyt ihan valmiita siirtymään kesälomalle ja koulumaailmaan. Ihanaa! (Ope on nimittäin ollut valmis tähän siirtymään jo vähän pidempään...)

Aamuja jäljellä: YKSI!

Myde 6/5

Ihanien ystävieni kuopus ja mun kaikkein pienin rakas syntyi 6.5.,
kaksi kuukautta ennen laskelmoitua saapumisajankohtaansa.

Myttysellä oli kiire maailmaan. ❤
Seuraaviin pariin kuukauteen ei kellään taida olla kiire mihinkään.

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi

Jouluevankeliumimallistouni

Näen tosi harvoin unia, jotka muistaisin jälkikäteen. Viime yönä kuitenkin näin.

Unessa tein tuntikausilta tuntuvan ajan verran lyhyttä, noin puolen kilometrin matkaa yhdestä risteyksestä talolle, jossa perheeni ennen asui.

Mulla oli mukanani Asperger-lapsi joka sinkoili ojan pientareelta ojan pientareelle, jäi rakentelemaan Legoilla kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin, ja kieltäytyi kaiken aikaa noudattamasta ohjeitani.

Talutettavana mulla oli tän sinkoilijan lisäksi polkupyörä. Periaatteessa siis yksi käsi lapselle ja yksi käsi pyörälle, paitsi että ei. Luonnollisesti mulla oli myös syli aivan äärimmäisen täynnä kaikkea: kannoin täpötäyteen ahdettua treenikassia, josta oli katkennut kantohihna. Treenikassin lisäksi mulla oli sylissä rimpuileva kissa, kaksi alastonta keskosvauvaa (lakanaan käärittynä) sekä kumisaappaat, lenkkarit ja mahdollisesti muitakin kenkiä. Lisäksi mulla oli sylissä vyö ja valkoinen paita H&M:n jouluevankeliumimallistosta.

Jaloissa mulla oli lenkkarit ja niiden päällä JV-valmentajapussitossut. Kävellessäni pelkäsin tossujen menevän pilalle, mut en uskaltanut ottaa niitä poiskaan, etteivät vauvat/kissat/vaatteet/kengät putoilisi kumartuessani ympäriinsä.

Kun lopulta selviydyin tän lapsi- ja tavaramäärän kanssa sen muutaman sadan metrin matkan kotiovelle, ajoi pihaan auto, josta nousi muuan lapsuudenystäväni, jonka kanssa emme ole pitäneet yhteyttä yli viiteentoista vuoteen. Hän oli kuitenkin tullut kaupunkiin kilpa-aerobicin SM-kisojen takia ja halusi tiedustella pääsisikö testaamaan (meidän kodin olohuoneessa säilytettävää?) kanveesia ennen kisaa...

Että sellasta.

Jotenki mä luulen et tän unen tulkkaamiseen ei hirveästi unikirjoja tai asiantuntija-apua tarvita.

Erikoista tässä on lähinnä se, että näillä kaikilla tapahtumilla, ihmisillä, asioilla ja paikoilla on aika vahvakin yhteys todellisuuteen ja parin viime päivän tapahtumiin. Toki myös alati vallitsevaan riittämättömyyden tunteeseen ja liiallisehkoon kuormittumiseen. Mutta silti. Ei olleet ollenkaan tuulesta temmattuja nämä tämän unen teemat!