Poikkeustila 365
maanantai 26. heinäkuuta 2021
Maanantai
torstai 8. heinäkuuta 2021
Allitteraatio, allegoria ja aikapaine
maanantai 5. huhtikuuta 2021
2021
tiistai 16. helmikuuta 2021
Aurinko matolla
perjantai 29. tammikuuta 2021
Epäopetus 2.0
tiistai 1. joulukuuta 2020
Viisitoistatuhatta tuntia
torstai 24. syyskuuta 2020
Niitä päiviä kun
Joskus on niitä päiviä, kun kaakaojauhe kaatuu aamukiireessä lattialle ja kaikki on hankalaa. Kun koulun käytävillä haisee märältä koiralta, opetuslapset kaivavat neniään luokassa ja koronakin leviää. Kun edellisen päivän alushousut löytyvät trikoiden sisältä reiden kohdalta joskus iltapäivällä ehkä kuusi tuntia sen jälkeen, kun on sinä päivänä pukeutunut.
Kun herää neljältä aamulla neljänä päivänä peräkkäin ja nukahtaa uudelleen vasta noin neljä minuuttia ennen herätyskellon hälytysääntä. Kun jalat tuntuvat betoniin valetuilta ja jokainen askel valtavalta ponnistukselta. Kun kynnet ovat yksinkertaisesti liian pitkät, kengät märät ja neuletakki liian villainen. Tai kun sukkahousut hiertävät, ruoka ei maistu, on nälkä ja väsyttää.
Kun kaikki on oikeastaan aika hyvin, mutta olo on silti koko päivän aivan huomattavan kurja. Kun kurkku on melkein karhea, kengissä kiviä, silmiä kutittaa ja maha kurnii nälästä jo ennen kymmentä aamulla*. Kun tajuaa sen, ettei palaverissa keskittymisestä, tietokoneella kirjoittamisesta tai oikein mistään muustakaan tule yhtään mitään tänäänkään. Kun aamupala löytyy mikrosta illalla, kaikki on vaikeaa ja tekisi mieli lähinnä luovuttaa.
Niitä päiviä, kun.
tiistai 30. kesäkuuta 2020
Tärkeää elämässä
keskiviikko 27. toukokuuta 2020
Kolme
torstai 7. toukokuuta 2020
Karhujärven laavu


torstai 16. huhtikuuta 2020
Koronapäiväkirjat 2
1. Työpäiväni alkoi sillä, että keskustelin luokkani opetusharjoittelijoiden kanssa YL-kokeen sujumisesta ja oppilaideni osaamisen tasosta. Jaoin opiskelijoiden WA-ryhmään kuvakaappauksina tilastoja siitä, miten mikäkin tehtävä oli oppilailta sujunut. Veden eri olomuotojen nimeämistä havainnoillistin kirjoittamalla pitkän kappaleen tekstiä "molomuodon muutoksista".
Ois vissiin kannattanut lukea ne viestit ennen lähettämistä.
2. Puolilta päätin käväistä pienellä kävelylenkillä ihan vaan pikaisesti ennen iltapäivän videopalaverimaratonia. Otin työpuhelimen mukaan ja jätin omani kotiin. Ylistön sillalla seistessäni sitten katsoin kelloa ja tajusin, että munhan pitäis olla JUST NYT kotona, jotta seuramme toiminnanjohtaja voi hakea multa Kilpisen koulun avaimet.
Soitin sitten styöpuhelimestani seuramme valmennuspäällikölle eli sille ainoalle ihmiselle, jonka numeron muistin ulkoa, ja jolle nolona sönkkäsin tilanteen – ja jolta sain TJ:n numeron, jolle hetken kuluttua selitin tilanteen taas.
Että... Ois vissiin kannattanut lukea ne aikatauluviestit ihan ajatuksen kanssa läpi ennen minnekään lähtemistä.
3. Kahteen mennessä olin osallistunut jo neljään videopalaveriin (seitsemästä) ja päivän viides palsu oli juuri alkamassa. Minuutti ennen palaverin alkamista etsin työsähköpostini 236 lukemattoman viestin joukosta kuumeisesti SITÄ OIKEAA (mikä aihe / millainen ohjelma / kuka kutsuu / missä linkki?) ja lopulta löysinkin sen. Liityttyäni videopuheluun totesin epähuomiossa poistaneeni koko saapuneiden sähköpostien kansioni.
Ois vissiin kannattanut lukea ne viestit ihan ajatuksen kanssa läpi eikä merkata lukemattomiksi ja toivoa että joskus myöhemmin olisi muka paremmin aikaa perehtyä niiden keskeisiin sisältöalueisiin.
Tähän mennessä tänään olen näiden em. sattumusten lisäksi myös varannut pyykkituvan ja unohtanut mennä varaamalleni vuorolle, sitten siirtänyt vuoroa ja myöhästynyt varatulta pyykkivuorolta 55 minuutilla, sekoillut sanoissani, luullut Jaanaa Jaakoksi ja kaatanut purkillisen kaakaojauhetta lattialle.
Ainakin.
perjantai 10. huhtikuuta 2020
Koronapäiväkirjat 1
Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olen pitänyt itsestäni huolta mm. syömällä aiempaa terveellisemmin, harrastamalla liikuntaa (en aiempaa enemmän vaan ylipäätään!) ja ulkoilemalla päivittäin.
Olen nukkunut kymmenen tunnin yöunia (ja silmäpussini ovat siksi kadonneet), herännyt uuteen päivään pääosin hymyillen, ja nauttinut kiireettömistä aamuista sekä poikkeuspäivien rytmistä.
Olen kuunnellut äänikirjoja ensimmäistä kertaa elämässäni, ja tehnyt pitkiä kävelylenkkejä Michelle Obaman sekä Torey Haydenin kanssa. Olen lukenut myös tavallisia kirjoja, e-kirjoja, sarjakuvia, aikakauslehtiä, ruokaohjeita, blogeja, muistilistoja, kalentereita, keskustelupalstoja ja oikeastaan ihan mitä vaan.
Olen kokannut kaikenlaista ja leiponut kotona, mutta myös tilannut ruokaa kotiovelle ja ylipäätään nauttinut aika luvattoman usein jonkun toisen tekemistä ruoista, kakuista, kekseistä, pullista ja piirakoista.
Olen viettänyt vapaita viikonloppuja, osallistunut peli-iltoihin perjantaisin, opiskellut latinaa, katsonut leffoja, kuunnellut musiikkia ja tanssinut keittiössä. Olen valvonut myöhään, mennyt aikaisin nukkumaan, retkeillyt ja pyöräillyt, nauranut ja itkenyt.
Olen oppinut paljon uutta (itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, mutta myös), esimerkiksi opettamaan etänä, soittamaan Leonard Cohenia ukulelella, neulomaan villasukkia ja kääntämään letun heittämällä.
Kaikkein eniten näinä viikkoina on arjessani kuitenkin lisääntynyt aika. On ollut aikaa olla, ja on ollut aikaa vain olla. On ollut aikaa olla yksin, yhdessä, ilman ja kanssa, kera, seurassa, sohvalla ja sylissä. Ja kaikki tämä on ollut yksiselitteisesti vain ihan tosi mielettömän i h a n a a .
Kaiken kaikkiaan olen nauttinut oikein monin tavoin tästä kiireettömästä arjesta, etäopetusajasta ja uudesta normaalista. Kaiketi tällainen downshiftaus vastoin kaikkia odotuksia onnistuu siis minultakin, kunhan kannustimena toimii maailmanlaajuinen pandemia ja pakotteet ovat optimaalisesti kohdillaan.
perjantai 24. tammikuuta 2020
2020
Kaksituhattakaksikymmentä.
Huh.

Minulla on ollut tämä blogi nyt kymmenen vuotta.
Vanhojen tekstieni lukeminen ja jopa niiden otsikoiden silmäily aiheuttaa minussa välittömästi monenmoisia tunnereaktioita; pääosin suurenmoista häpeäntunnetta. En kuitenkaan raaski kaikkia vanhoja merkintöjäni poistaakaan, joten ainakin toistaiseksi olen päättänyt yksinkertaisesti ummistaa silmäni kymmenen vuoden takaiselta minulta ja mukaoivaltavilta teksteiltäni vuosikymmenen takaa.
Minulla on ollut tämä blogi nyt kymmenen vuotta.
Minulla on ollut tämä blogi nyt kymmenen vuotta.
Huhhuh.
keskiviikko 25. joulukuuta 2019
TOP20
- Kiireettömät aamut, joina ehdin katsoa jouluelokuvia ja itkeä rauhassa
- Erityisen onnistuneet valokuvat (joskus yksikin tosi tosi hyvä riittää!)
- Yöksi patterin päälle unohtuneet lapaset, jotka on ulos lähtiessä ihan(an) lämpimät käsissä
- Ruisleipäpala voilla ja juustolla
- "Who run the world? GIRLS" -paita yhdeksänvuotiaan päällä
- Kreikkalainen ruoka
- Crème brûlée
- Kuusenkoristeet
- Villasukat
- Satsumat
- Kumitettavat kirjoituskynät
- Jääkaappikylmä suklaa
- Aamusauna
- Lunnit
- Frendit-maraton
- Joulupallokorvakorut
- Piparkakkutaikina
- Onnistuneesti leikatut videot (vaikkeivät olisi edes omiani)
- Aamuteen tuoksu ruusukupissa isän luona
- Kissat ♥
sunnuntai 22. joulukuuta 2019
Kamerakynä 22.12.2019


