tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kriisistä kriisiin

Kymmenen viikkoa sitten odotin kisakauden alkua iloisin ja luottavaisin mielin. Puvut, tossut, tytöt, ohjelmat, kuviot ja paikat tuntuivat kaikki olevan ihan kunnossa maaliskuun loppua ja kisakauden alkua ajatellen.

Vielä kymmenen treenikertaa sitten luulin, että E-joukkue kisaa aluekisoissa täydellä kymmenen tytön kokoonpanolla ja A-joukkue koko kahdentoista tytön kokoonpanollaan.

Kymmenen päivää sitten minulle selvisi, että ainakin kolme yhteensä kahdestakymmenestäkahdesta tytöstä joutuukin olemaan loukkaantumisen vuoksi sivussa ainakin kaksista ensimmäisistä kisoista.

Kymmenen päivää sitten sain pukujemme ompeluvastaavalta sähköpostia:

"APUA, ASPUA, APUA!
Kävin eilen illalla viimein käsiksi paljettien ompeluun ja jonkin matkaa vyötärölle tulevaa sinistä paljettinauhaa ommeltuani tajusin, ettemme sopineet kumpaan suuntaan paljettinauha ”kulkee”. Siis kumpi reuna edestäpäin katsottuna on paljetista toisen alla piilossa. Minun moka! En ollut ihan kaikissa sielun ja ruumiin voimissa (noro-virus) silloin sunnuntaina talkoissa (enkä tiedä olenko nytkään), mutta nyt pitäisi asia saada jotenkin ratkaistua. Ja sama ongelmahan koskee sitä pinkkiäkin nauhaa! Sitä voitaneen kuitenkin katsoa, vaikka torstain kisakatselmuksessa, että miten selvästi ero näkyy…
En keksi muuta ratkaisua, kuin että enemmistön suunta ratkaisee ja lopun joutuvat valitettavasti purkamaan ja vaihtamaan suuntaa. Anteeksi!
Paniikkiterveisin ja pahoitellen
T"

Samoihin aikoihin jouduin myös toteamaan, että toisen joukkueeni kisapuvut ovat auttamatta vääränkokoisia (vaikka vastaavankokoiset mallipuvut oli moneen kertaan testattu ja sovitettu ennen varsinaisten kisapukujen ompelemisen aloittamista) ja näin ollen juuri postissa saapuneet puvut jouduttiin postittamaan takaisin pukutehtaalle, ja esittämään ompelijalle painava vaatimus siitä, että pukujen pitäisi olla korjattuina käytettävissämme parin päivän varoitusajalla.

Kymmenen tuntia sitten J:n äiti lähetti minulle ehkä kymmenennen kerran tänä keväänä ilmoituksen tyttärensä sairastumisesta:
"Moi! J harrastaa sairastamista tänä keväänä, kuten tiedät ja nyt on vuorossa mahatauti! Tiistai  ja keskiviikko jää siis ainakin väliin mutta jos en sairastu itse, tulen hakemaan opin paljetteihin huomenna."

Kymmenen minuuttia sitten kuulin, että E-joukkueen tytöistä on kaksi liikuntakiellossa, kaksi kuumeessa ja yksi toipilaana (eli kisakunnossa on tällä hetkellä kaikkiaan viisi tyttöä).

Aluekisoihin on aikaa neljä yötä.
(Aika hieno tilanne minusta.)

Avoin kutsu

Hei kaikki pienet innokkaat paljetinmetsästäjätytöt (ja tasa-arvon nimissä tietysti pojatkin!) - MEILLE SAA TULLA.

Koska nyt niitä löytyy! Ihan joka paikasta! Ja ihan käsittämättömiä määriä...
Tätä ei voi uskoa todeksi, jos ei itse näe, mut me täällä kuulkaa kävellään paljeteissa päivät pitkät. Oikeastaan näitä paljetteja lojuu niiiiiin kaikkialla, et on ehtiny jo tulla ikävä sitä perusarjen ruusuilla tanssimista. Nyt on vaan ruusut peittyneet kimaltavien paljettikinosten alle. Ja niiden paljettikinosten alla olevien ruusujen tai niiden ruusujen alla olevien mattojenkaan väriä en enää edes muista kun silmissä säihkyy vaan. (Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin en oo ihan varma edes siitä, onko näiden paljettikerrosten alla ruusuja tai niiden alla mattoja.)

Mut PALJETTEJA - niitä on!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Rakkaudesta lajiin (euro yheksänyks tunnissa)

Aika usein joku valmennuksellista maailmaa tuntematon saattaa kysyä, että maksetaanko valmentamisesta hyvin. Rehellinen vastaus tähän suoraan kysymykseen olisi: ei makseta. Aika usein sanon silti, että "ihan hyvin joo", sillä nimellisesti tuntipalkkani on peräti kolmetoista euroa tunnissa, ja äkkiseltäänhän se kuulostaa melko paljolta.
Joskus oon huvikseni pohdiskellut, että paljonkohan valmentajan laskennallinen tuntipalkka olisi oikeasti, jos mukaan laskisi valmennettavien kanssa treenisalilla vietettyjen palkkatuntien lisäksi myös sen kaiken muun valmennustyöhön kuluvan ajan (suunnittelun, arvioinnin, testauksen, budjetin, laskutuksen ynnä muut paperihommat, pukujen hankinnan ja koristelut, treeniasutilaukset, kisailmoittautumiset, talkoot, sähköpostit, puhelut, yhteydenpidon vanhempiin ja kaikkiin mahdollisiin muihin yhteistyötahoihin, harkkamatkat, kisareissut, esiintymiset jne...) - ja koska asia minua suuresti kiinnosti, päätin myös selvittää asian.

Yleiset palkkakäytännöt ainakin meidän seurassamme noudattelevat politiikkaa, jonka mukaisesti valmennustyöstä maksetaan palkkaa yhdelle valmentajalle kerrallaan enintään kahdesta tunnista yhtä harjoituskertaa kohden. Mikäli valmennustiimissä on esimerkiksi kolme valmentajaa, maksetaan palkkaa aina vain yhdelle valmentajalle yhdeltä harjoituskerralta (vaikka kaikki kolme siis olisivatkin paikalla kaikissa harjoituksissa). Salitreenien ulkopuolella tehtävästä työstä, kilpailuista tai esiintymisistä valmentajille ei makseta. Yli kahden tunnin mittaisista harjoituksista maksetaan aina vain kahden tunnin palkka, vaikka treenien todellinen kesto olisikin 2,5-3 tuntia.

Tällä hetkellä todellinen kuukausipalkkani koostuu joukkueilleni pitämistäni vastuutreeneistä, joita on kuukausittain keskimäärin 31. Varsinaisia valmennustunteja puolestaan on kuukaudessa suurin piirtein 62. Harjoitussalilla viettämistäni valmennustunneista siis noin puolet on palkallisia tunteja ja puolet palkattomia.

Kaiken kaikkiaan nettoan vastuutreeneilläni noin 381 rahaa kuukaudessa (mikä tarkoittaisi laskennallisesti noin 12,7 rahaa päivässä (tai 0,52 rahaa tunnissa) - siis mikäli tekisin valmennustyötä kellon ympäri. Mutta ehei, minä, ei. Tokihan en tee töitä kellon ympäri, en.

Todellinen työaikani ja -panokseni on esimerkiksi viimeksi kuluneen viikon aikana ollut kuta kuinkin tätä luokkaa = koko viikon kokonaissaldo yhteenlasketuista valmennuksen suunnittelu-, toteutus- ja arviointitunneista sekä muiden valmennuksellisten velvoitteiden hoitamiseen käytetystä ajasta = 57,5 h.

Ns. normaalilla viikolla (ei kisa- tai leiriviikko) todellinen työtuntimääräni pyörinee jossakin 40-50 tunnin kieppeillä ja kisakaudella sitten viikonloppuriennoista riippuen 50-60 tunnin hujakoilla. Keskimääräinen viikkotuntityömääräni on kisakauden ulkopuolella siis noin 45 h / viikko ja kisakaudella noin 55 h / viikko. Eli kaiken kaikkiaan käytän valmennustyöhön aikaa keskimäärin 50 tuntia viikossa.

50 h / vko = 200 tuntia / kk,
jolloin
saamme laskettua todellisen tuntipalkkani, kun kuukausipalkkani (381 eur) jaetaan kuukausittaisten työtuntien määrällä 381 : 200 (50 x 4 = 200) = 1,91 (eur / h)
tai 381 : 180 (45 x 4 = 180) = 2,12 (eur / h) kisakauden ulkopuolella
tai 381 : 220 (55 x 4 = 220) = 1,73 (eur / h) kisakaudella

En sinänsä tiedä kuinka moni muu olisi valmis tekemään 50-tuntista työviikkoa 46 viikkoa vuodessa euro yheksänkymmenenyhen tuntipalkalla. Kaikeksi onneksi minua ei ei suuren yleisön innottomuus oikeastaan edes kiinnosta. Sillä: parhaiden asioiden arvoa ei voi mitata euroissa. Ja: mitäpä sitä ei suuren rakkautensa vuoksi tekisi...

Jumppaviikko 10.3.-16.3.

Lauantai 10.3.
- harjoitusleirin ja treenien suunnittelua klo 7:00-7:30 (30 min)
- harjoitusleiri Kilpisellä klo 8:00-20:00 (12 h)
Päivän kokonaissaldo 12 h 30 min

Sunnuntai 11.3.
- harjoitusleiri Kilpisellä klo 8:00-18:00 (10 h)
- seuraavan treeniviikon suunnittelua klo 18:45-19:15 (30 min)
- kesäkauden salivuorotoiveiden sumplintaa klo 19:15-20:00 (45 min)
- aluekisajärjestelyitä klo 20:00-20:30 (30 min)
Päivän kokonaissaldo 11 h 45 min

Maanantai 12.3.
- jumppasähköposteja mm. voimistelijoiden vanhemmille, valmentajaparille, joukkueenjohtajalle, toiminnanjohtajalle klo 6:45-8:15 (1 h 15 min)
- puhelintunti (ikäluokan vastuuvalmentaja, joukkueenjohtaja, toiminnanjohtaja, joukkueenjohtaja, toiminnanjohtaja, Piruetti, joukkueenjohtaja, valmentajapari, joukkueenjohtaja, Piruetti...) klo 10:00-10:30 (30 min)
- harkka- ja kisa-cd:iden polttamista, nimikointia, merkkausta ja järjestelyä 10:30-11:15 (45 min)
- kisapukuasioiden setvintää, laskutusasioita, nimikointiohjeita ja paljettipaniikki 11:15-11:30 (15 min)
- treenit klo 16:30-19:00 (2,5 h)
- kisakatselmusjärjestelyjä klo 19:30-20:00 (30 min)
Päivän kokonaissaldo 5 h 45 min

Tiistai 13.3.
- liikkuvuustestitulosten analysointia klo 7:30-9:00 (1,5 h)
- treenien ja lajiharjoituskausi kakkosen suunnittelua 9:00-11:00 (2 h)
- joukkueen yhteisten ja voimistelijoiden henkilökohtaisten liikkuvuustreenien suunnittelu, muistiinkirjaaminen, edelleenlähettely ja tulostus 11:00-12:00 (1 h)
- videoanalyysin tekoa, ohjelmamuutoksia & ohjelmamuutosten kokeilua, tikutusta ja laskujen merkkailua 12:00-12:45 (45 min)
- treenien suunnittelua ja liikkuvuustestitulosten naputtelua koneelle 14:00-15:00 (1 h)
- iloinen askartelutuokio liikkuvuuskorttien parissa 15:00-15:30 (30 min)
- valmennustiimin palaveri klo 15:30-16:45 (1 h 15 min)
- treenit klo 17:00-20:00 (3 h)
- liikkuvuustestitulosten analysointia klo 20:30-21:15 (45 min)
- kisakatselmusjärjestelyjä klo 21:15-21:45 (30 min)
Päivän kokonaissaldo 12 h 30 min

Keskiviikko 14.3.
- kahden joukkueen nettisivupäivitykset klo 6:20-7:05 (45 min)
- kisamusiikkien miksausta klo 7:05-7:35 (30 min)
- asematapahtuman aikataulujen selvittelyä ja infokirjeen kirjoittamista vanhemmille klo 7:35-7:50 (15 min)
- sähköpostia kolmen joukkueen voimistelijoiden vanhemmille klo 8:00-8:45 (45 min)
- treenit klo 17:00-20:30 (3 h 30 min)
Päivän kokonaissaldo 5 h 45 min

Torstai 15.3.
- salivuorovaraussählinki ja Webbitimmi-varausten hoitelua klo 7:00-7:45 (45 min)
- vanhempien sähköposteihin vastailua klo 7:45-8:15 (30 min)
- palkkalistojen täyttelyä plus muita paperiasioita klo 8:15-8:45 (30 min)
- pari innokasta puhelua aluekisojen järjestäjäseuralle klo 12:00-12:30 (30 min)
- treenit klo 17:30-20:30 (3 h)
- kisakatselmusjärjestelyjä klo 21:00-20:30 (30 min)
Päivän kokonaissaldo 5 h 45 min

Perjantai 16.3.
- vanhempien sähköposteihin vastailua klo 16:00-17:00 (1 h)
- treenit klo 17:30-20:00 (2,5 h)
Päivän kokonaissaldo 3,5 h

TOTAL = koko viikon kokonaissaldo yhteenlasketuista valmennuksen suunnittelu-, toteutus- ja arviointitunneista sekä muiden valmennuksellisten velvoitteiden hoitamiseen käytetystä ajasta = 57,5 h

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

2C ♥

# SAULI NIINISTÖN VALTAANASTUJAISTEN KUNNIAKSI
OPETTAJA: Osaisko joku kertoa minkä takia tänään on liput saloissa?
OPPILAS 1: Oisko nyt joku liputuspäivä?
OPETTAJA: On. Ja minkähän...tai oikeastaan kenenkä kunniaksi?
OPPILAS 1: Mää tiiän! Mää tiiän kuka se on! Se on SALE!
OPPILAS 2: Niin. Sale Niinistö!
OPPILAS 3: ...joka nousi valtaistuimelleen!

# ...VAI SITTENKIN -ISTUJAISTEN...?
OPETTAJA: No, kuka tietää kauan se istuu siinä valtaistuimellaan?
OPPILAS 1: Ai istuuks se koko sen neljä vuotta siinä paikallaan?
OPPILAS 2: Eiku eikse oo joku...kuus vuotta?
OPPILAS 3: Kaheksan!
OPPILAS 4: Kakstoista!
 
# "NO SIKSI LUIN KUN OHJAAJA PAINOSTI..."
OPPILAS: Miten sä tiiät noin paljo avaruuesta? Ootsä lukenu tän kaiken kirjoista?
MINÄ: No oon mä aika paljon nyt viime aikoina lukenukin ja sit tutkinu muutenkin kaikkia avaruusjuttuja varsinki pienempänä ku mua hirveesti kiinnosti kaikki avaruuteen liittyvä.
OPPILAS: Ai siis ihan vaan tätä varten? Oot sä joutunu MEITÄ varten lukee niitä kirjoja?
MINÄ: Ei ku mä oon lukenu vaan siksi kun mua kiinnostaa...
OPPILAS: Mä en tajua! Meijjän äiti ja isikään ei tiiä yhtä paljon ku sinä!

# AVARUUSJAKSON INNOITTAMA LIE TÄMÄKIN SOLISTI
Tokaluokan oppilas laulaa koulun käytävässä kovaa ja korkealta (ja ennen kaikkea suurella tunteella):
"Lennä, Juurina Kaarin, LENNÄ!"

# FLORA & FAUNA
OPETTAJA: Miksikä näitä sienen lakin alla olevia höytyviä [heltat] kutsutaan? Mitä nää vois olla nimeltään? Sama sana kun ne mitä kanalla on leuan alla?
OPPILAS: Höyheniä?
OPETTAJA: Eeei... Vaan mitä ne on ne punaset mitkä roikkuu kanan leuan alla?
OPPILAS: PILIT!

# "VAI OLIKSE NYT SE VALKONE JOLLA ON SIIVET?"
OPETTAJA: Tietääkö joku mikä se hiisi oikein on?
OPPILAS: Mää tiiän!
OPETTAJA: No, mikä on hiisi?
OPPILAS: Hiisi on semmone punane millä on sarvet. Tai niin luulen.

 # AUTO-, VAUVA-, MATKA-, AIVO-, KEUHKO- JA KAIKKI NE MUUT
OPETTAJA: Ja samalla kun ihminen juoksee ja liikkuu ja hengästyy niin kehon lämpötila nousee ja tulee kuuma. Ja mitäs sitte tulee?
OPPILAS: Kun mä tuun kuumaks niin mulle tulee yleensä noita...niin...KUUMEITA!

# "SE SIITÄ TRANSFER-VAIKUTUKSESTA SITTEN..."
OPETTAJA: Aurajarrutuksessa pitääki kääntää nää terät sit just toisinpäin...
OPPILAS: Ai tällai?
OPETTAJA: Joo! Vähä samalla lailla ku jos oisit laskettelemassa ja jarruttaisit jyrkässä rinteessä tällai et varpaat menee vastakkain.
OPPILAS: Ai laskettelurinteessä?
OPETTAJA: Niin siis sukset jalassa. Mut ei se haittaa vaikket sä ois koskaa lasketellu ku ei tää oo vaikee täs jäälläkään oppia.
OPPILAS: No oommä lasketellu.
OPETTAJA: No mut sittenhä sä osaat tän?
OPPILAS: No joo mut emmä hei koskaan jarruta AURALLA. Se on niinku niin noloo!
OPETTAJA: Öö. Okei?
OPPILAS: Siis niii-iin NOLOO!

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Valmentajan ykkösapuväline: SUKKA/SOCKA/SOCK

 Sukan voi:
- laittaa jalkaan kun venytellään tai tehdään lattiabalettia
- pitää puoliksi jalassa silloin kun treenataan piruetteja
- ottaa pois jalasta silloin kun juostaan tai hypitään
- pitää toisessa jalassa silloin kun sitä toista ei ole tarkoitus käyttää (esim. yhdellä jalalla hyppiessä)
- pitää jalassa, jos siinä (siis sukassa - ei jalassa) on jarrupohja (esim. jos jalassa (ei sukassa) on iho-ongelma tai kylmä)
- pistää polvien väliin kun harjoitellaan kuperkeikkaa tai peppupyörintää
- rutistaa rullalle varpaiden väliin tai poimia lattialta varpailla sata kertaa jalkapohjan pikkulihasten aktivointitreenissä
- puristaa varpaiden väliin jalkatekniikkaharjoituksissa tai kun harjoitellaan tasapainoihin siististi ojennettua yläjalan nilkkaa
- laittaa maamerkiksi viestissä tai hippaleikissä
- ottaa aarteeksi pesänryöstössä tai lohikäärmeleikissä
- laittaa pehmusteeksi puolapuun ja nilkan väliin, kun venytetään spagaateja etujalka yli
- laittaa pehmusteeksi puolapuun ja polven väliin, kun venytetään spagaateja takajalka yli
- vetää tossun päälle harjoitusten välisellä tauolla, jos laiskottaa 
- kastella pulkkamäessä tai käymällä suihkussa vaatteet päällä
- kuivata patterin päällä tai puhaltamalla
- piilottaa tai löytää
- kadottaa, hukata, unohtaa (ja löytää taas)
- lainata valmentajalta, jos oma "unohtui" kotiin -27 asteen pakkaskelillä
- täyttää hernepusseilla, riisillä tai makaronilla ja käyttää keilana harjoiteltaessa välinetekniikkaa
- leikata kärjestä auki ja käyttää säärystimenä / kaulurina / pantana / huivina tms...
- tilata, myydä (tai ostaa itse) ja kerätä näin rahaa joukkueelle

Lisäksi sukkaa voi:
- sovittaa
- purra
- pyörittää
- heittää
- nostaa
- vetää
- työntää
- kiertää
- kääntää
- kallistaa
- koontaa (en tosin vielä tiedä miten)
- käyttää kuminauhan tai hyppynarun tilalla lapakääntöjä ja rotaatioita tehtäessä
- heilutella vimmatusti 4-vuotiaan pikkuvoimistelijan ulottumattomissa, jotta kyseinen kersa villiintyisi ja yrittäisi kaikin voimin tavoitella valmentajansa heiluttelemaa sukkaa, jotta lapsi kiinnittäisi huomionsa muuhun asiaan kuin siihen, jota juuri sillä hetkellä ollaan tekemässä (jotta valmentaja siis saisi kyseisen tenavan pysymään venytyksessä (tai muussa halutussa asennossa) riittävän pitkään)
- leikisti syödä, mikä myös villiinnyttää useimmat alle kouluikäiset ja saattaa näin ollen saada heidät pysymään halutuissa (venytys-) asennoissa riittävän pitkään
- käyttää keppinä, porkkanana, pulkkana, tyynynä, telttana, hattuna, hanskana, luistimena, suksena, pallona, pullana sekä juomapullon säilytystelineenä (tai varapullon kätköpaikkana)

SUKKA

torstai 1. maaliskuuta 2012

Välinevalinta

# "NII EIKU..."
V1:  Hei tähän jäi tää sun...kuminauha!
V1: Tai siis...nilkkatuki.
V1: Eikuuun tukiside...
V1: Tai siis toooi....nilkkapaino!
V2: Oho.

Tarvitaanko kuminauhaa? Tarvitaanko nilkkatukea? Entäpä tukisidettä tahi nilkkapainoja?

Omien joukkueideni voimistelijat kasaavat perusvarustuksensa jokaiselle harjoituskerralle seuraavista välineistä: vesipullo, jumppapatja, kaksi hyppynarua (harkkanaru ja kisanaru), voimistelupallo, kisa-cd, joukkuetoppi, joukkuetakki, harkkatrikoot, harkkatossut, kisatossut, hernepussi, hiusharja, pompula ja jokin pieni välipala. Varustukseen on tarkoitus lähikuukausina lisätä vielä voimisteluvanne ja kuminauha. Myöhemmin mahdollisesti mukaan tulevia välineitä ovat sitten esimerkiksi nilkkapainot ja tasapainolauta, sekä jossain vaiheessa myös keilat ja nauha.

Omaan perusharkkavarustuukseni kuuluvat vesipullo ja treenivaatteet, eväät, muistiinpanovälineet, kunkin joukkueen omat kansiot (mm. yhteystietolistat, kausisuunnitelmat, harjoitussuunnitelmat, läsnäololistat jne...), harkkavihko, kuva- ja tehtäväkortit, kamera, värimerkit, kuminauhat, hernepussit, hyppynaru, pallo, pallopumppu, ensiapulaukku sekä cd-levykokoelma.

Oikeasti olen sitä mieltä, että kummankin ylläolevan varustelistan tavaroista yli puolet on oikeastaan melko turhia. Pohdiskellessani sitä, mitkä harjoitusvarusteet ovat voimistelijalle  (esim. 10-vuotiaana) oikeasti välttämättömiä, tulin siihen tulokseen, että ainoa väline, joka on aidosti tarpeellinen, äärimmäisen tärkeä ja (ainakin lähes) välttämätön voimisteluvalmennuksen apuväline sekä voimistelijan että valmentajan kannalta on se yksi ja sama väline - joka on, ja jonka on oltava mm.:
  • monipuolinen, hauska, pitkäikäinen, kestävä, pestävä, edullinen, persoonallinen, monikäyttöinen, oman maun mukaan koristeltu tai koristelematon, joustava, kevyt ja kompakti voimistelun apuväline
  • erinomaisesti kaikki mahdolliset laatu-, turvallisuus-, taloudellisuus- ja ympäristöystävällisyyskriteetit täyttävä jokaisen voimistelevan lapsen, nuoren ja aikuisen välttämättömyystarvike
  • aina käyttövalmis, helposti mukana kuljetettava, sähköä säästävä, edullinen, ekumeeninen, ekonominen ja ekologinen joka junnun perusvarustukseen kuuluva viihdyke 
Kyseessä on myös ainoa tilanteessa kuin tilanteessa takuuvarmasti toimiva, kaiken kattava ja kertakaikkisen kekseliäs lastenkasvatusväline. Yksinkertaisesti tämän välttämättömyysartikkelin omistaminen on parasta, mitä voimistelujoukkueen valmentajalla (tai voimistelijoilla!) voi koskaan olla.

Ai mikäkö? No tietysti SUKKA.