Kaikkihan varmaan tuntee vähintään yhden tyypin, jolla on aina joskus tapana leuhkia omalla opintomenestyksellään tahi erinomaisuudellaan jollakin muulla elämän osa-alueella. Minä ainakin tunnen monta, ja en yhtään tykkää kaikesta siitä niiden erinomaisuudesta enkä opinomenestysaiheisista hehkutuspäivityksistä.
Yksi hyvä läyhyämisen aihe tällaisen opintoleuhkan ihmisen tapauksessahan voi olla esimerkiksi se, miten se on (muka) aloittanut tenttiin lukemisen vasta edellisenä iltana ja silti päässyt ihan kunnialla läpi sellaisestakin vaativasta tentistä, josta iso osa ihan kunnon opiskelijakansalaisista ei ole sillä samalla tenttiyrittämällä kuitenkaan päässyt läpi.
Niin. Että niihin raivostuttavan leuhkoihin opiskelijahenkilöihin palatakseni voisin nyt tässä sitten todeta olevani itse sillä tavalla rasittava tapaus, että vaikka sain viime perjantain tentistä tiedon aivan sattuman kautta joskus klo 12:30 aikoihin (kiitos, Ida!) ja vaikka aloitin tenttiin valmistautumisen vasta joskus klo 13:45 aikoihin (kun tentti alkoi kahdelta) niin siltikin päätin mennä tenttiin. Kyllä vain. Ja tentissä sitten keksin tenttikysymyksiin omasta mielestäni tosi nohevia vastauksia klo 14:15-14:25 välisen ajan, kunnes poistuin tentistä (heti kun sain luvan eli noin klo 14:35) hyvinkin varmana siitä, että läpipääsyn mahdollisuudet olisivat osaltani aivan yksinkertaisesti olemattomat...
Ja tänään sitten sain tietää tenttituloksen: 2.
Siis mitä? KAKKONEN? Asteikolla 0-5.
Ei voi olla!
Paitsi on se. Kiitos, maailma!
