sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kilpasarjojen välinemestaruuskisat 26.-27.11.2011
# DELEGAATIO OSA 1
VALMENTAJA 24 v: Niin pitäis varmaan ne puvut käydä vaihtamassa päälle ennen palkintojenjakoa...
JOUKKUEENJOHTAJA: Niin joo.
VALMENTAJA 24 v: Että jos vaikka tossa puolen maissa?
JOUKKUEENJOHTAJA: Niin tarviittekos te mua sinne...?
VALMENTAJA 26 v: Nii eiku...tarviitko sinä meitä?
# DELEGAATIO OSA 2
JOUKKUEENJOHTAJA: Aateltiin että lähetään äitien kanssa Karibian risteilylle
VALMENTAJA 24 v: No mitenkä aattelit että kuka tän joukkueen asiat sillä välin hoitaa?
JOUKKUEENJOHTAJA: No kyllä me joku saadaan firmaa pyörittään. Minä dele...deletoin sen jollekin.
VALMENTAJA 24 v: Delegoit?
JOUKKUEENJOHTAJA: Eiku deletoin.
# KULTARAHAKS PISTE FI
VOIMISTELIJA 11 v.: Onko tää muka oikeeta kultaa?
VALMENTAJA 24 v: No on! Ei? En minä tiiä. On kai. On se. On on!
VOIMISTELIJA 11 v.: No eeeikä oo...
VALMENTAJA 24 v: No on on!
VOIMISTELIJA 11 v.: Een usko.
VALMENTAJA 24 v: No elä usko, mutta on se.
VOIMISTELIJA 11 v.: No minä vien sen kultarahaks piste fi!
# JUST VISSIIN SIKS EI
Joukkueeni 11-vuotias voimistelija tulee luokseni pyöritellen juuri ostamiaan keiloja käsissään.
VOIMISTELIJA 11 v.: Niin miks ei meillä voi olla näillä...onko nää keilat, niin ohjelmaa?
Tunnisteet:
joukkuevoimistelu,
kisat,
riemu,
valmentaminen
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
TILANNE 1: Aluekisapäivän aamu 6.11.2011
VALMENTAJA 24 v.: Täh? Läheksää FARKUISSA?
VALMENTAJA 26 v.:: No en minä missään Pirueteissakaan viitti kisoihin lähtee!
VALMENTAJA 24 v.: Aijjaa. No minä kyllä ajattelin. Ehkä voisin harkita jotain muitaki housuja sitte joskus jossain seuraavassa elämässä, jossa mun joukkueet saattaa joskus vaikka olla palkintojenjaossa... Mut se ei ehkä oo ihan tänä vuonna ajankohtasta. Eikä vissiin ensi vuonnakaan vielä...
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 2: Aluekisapäivän ilta 6.11.2011
KUULUTTAJA: Palkintojenjakoon voivat valmistautua seuraavat joukkueet...Pala-pala-pala ja A-tiimi...
VALMENTAJA 24 v.: EIKÄ! MULLA EI OO HOUSUJA!
VALMENTAJA 26 v.: Mulla on.
VALMENTAJA 24 v.: Miksei kukaan kertonu mulle että me ollaan mitaleilla?!
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 3: Viimeiset harjoitukset ennen mestaruuskisoja 24.11.2011
VOIMISTELIJA 10 v: No aioksää NYT ottaa farkut mukaan ettei taas tarvi olla palkintojenjaossa ilman housuja?
VALMENTAJA 24 v.: No ehe hehe. En ota, ei oo paljon pelkoa että olisitte palkinnoilla.
VOIMISTELIJA 10 v: Ai miten niin ei?
VALMENTAJA 26 v.: Siis siellä palkitaan pelkästään A-kategoriassa olleet. Ja te ootte ollu tällä kaudella molemmissa kisoissa C:ssä.
VOIMISTELIJA 10 v.: Höh! Miks me sitte ees mennään koko kisoihin?
VALMENTAJA 24 v.: No mennään nyt vaan. Mut jos joku on varmaa niin se on kyllä se, että te ette oo palkinnoilla.
TILANNE 4: Mestaruuskisapäivän aamu 26.11.2011
VALMENTAJA 24 v.: Täh? Läheksää TAAS farkuissa?
VALMENTAJA 26 v.: No en minä missään Pirueteissakaan viitti kisoihin lähtee!
VALMENTAJA 24 v.: Aijjaa. No minä kyllä ajattelin. Ehkä voisin harkita jotain muitaki housuja sitte joskus jossain seuraavassa elämässä, jossa mun joukkueet saattaa joskus vielä UUDESTAAN olla palkintojenjaossa. Mut se ei ehkä oo ihan tänä vuonna ajankohtasta. Eikä vissiin ensi vuonnakaan vielä...
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 5: Mestaruuskisapäivän iltapäivä 26.11.2011
KUULUTTAJA: ...on sijoittunut kategoriaan A!
VOIMISTELIJAT 9, 10 ja 11 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
HUOLTOJOUKOT 30-50 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VALMENTAJA 26 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VALMENTAJA 24 v:: Oho! AA! Voi ei! Mulla ei oo housuja! AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
P.S. Viikonlopun kokonaissaldo (ajanjaksolla perjantai 25.11. klo 18:00 - lauantai 26.11. klo 20:00) kaiken kaikkiaan 32 kultamitalia. KELPAA.
VALMENTAJA 24 v.: Täh? Läheksää FARKUISSA?
VALMENTAJA 26 v.:: No en minä missään Pirueteissakaan viitti kisoihin lähtee!
VALMENTAJA 24 v.: Aijjaa. No minä kyllä ajattelin. Ehkä voisin harkita jotain muitaki housuja sitte joskus jossain seuraavassa elämässä, jossa mun joukkueet saattaa joskus vaikka olla palkintojenjaossa... Mut se ei ehkä oo ihan tänä vuonna ajankohtasta. Eikä vissiin ensi vuonnakaan vielä...
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 2: Aluekisapäivän ilta 6.11.2011
KUULUTTAJA: Palkintojenjakoon voivat valmistautua seuraavat joukkueet...Pala-pala-pala ja A-tiimi...
VALMENTAJA 24 v.: EIKÄ! MULLA EI OO HOUSUJA!
VALMENTAJA 26 v.: Mulla on.
VALMENTAJA 24 v.: Miksei kukaan kertonu mulle että me ollaan mitaleilla?!
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 3: Viimeiset harjoitukset ennen mestaruuskisoja 24.11.2011
VOIMISTELIJA 10 v: No aioksää NYT ottaa farkut mukaan ettei taas tarvi olla palkintojenjaossa ilman housuja?
VALMENTAJA 24 v.: No ehe hehe. En ota, ei oo paljon pelkoa että olisitte palkinnoilla.
VOIMISTELIJA 10 v: Ai miten niin ei?
VALMENTAJA 26 v.: Siis siellä palkitaan pelkästään A-kategoriassa olleet. Ja te ootte ollu tällä kaudella molemmissa kisoissa C:ssä.
VOIMISTELIJA 10 v.: Höh! Miks me sitte ees mennään koko kisoihin?
VALMENTAJA 24 v.: No mennään nyt vaan. Mut jos joku on varmaa niin se on kyllä se, että te ette oo palkinnoilla.
TILANNE 4: Mestaruuskisapäivän aamu 26.11.2011
VALMENTAJA 24 v.: Täh? Läheksää TAAS farkuissa?
VALMENTAJA 26 v.: No en minä missään Pirueteissakaan viitti kisoihin lähtee!
VALMENTAJA 24 v.: Aijjaa. No minä kyllä ajattelin. Ehkä voisin harkita jotain muitaki housuja sitte joskus jossain seuraavassa elämässä, jossa mun joukkueet saattaa joskus vielä UUDESTAAN olla palkintojenjaossa. Mut se ei ehkä oo ihan tänä vuonna ajankohtasta. Eikä vissiin ensi vuonnakaan vielä...
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 5: Mestaruuskisapäivän iltapäivä 26.11.2011
KUULUTTAJA: ...on sijoittunut kategoriaan A!
VOIMISTELIJAT 9, 10 ja 11 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
HUOLTOJOUKOT 30-50 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VALMENTAJA 26 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VALMENTAJA 24 v:: Oho! AA! Voi ei! Mulla ei oo housuja! AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
P.S. Viikonlopun kokonaissaldo (ajanjaksolla perjantai 25.11. klo 18:00 - lauantai 26.11. klo 20:00) kaiken kaikkiaan 32 kultamitalia. KELPAA.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Harjoitussalihuumoria
# AAPO-APINA & ISOVELIN TYTTÖYSTÄVÄN PIKKUVELJEN MUMMON KUMMIN KAIMAN KOIRAN KAVERI
VOIMISTELIJA 3 v.: Niin jos mä jätän tän mun apinan tähän...
VALMENTAJA 24 v.: Jätä vaan. Ja mikäs siis olikaan apinan nimi?
VOIMISTELIJA 3 v: Aaaapo!
VOIMISTELIJA 4 v.: Myös minun entisen poikaystäväni nimi oli Aapo.
VALMENTAJA 24 v: Ahaa. Ja nytkö se Aapo ei siis enää ole sun poikaystävä?
VOIMISTELIJA 4v.: Ei. Nyt mulla on Talmo.
VALMENTAJA 24 v: Ai kuka?
VOIMISTELIJA 4 v.: No TALMO. Se on mun isovelin tyttöystävän pikkuveli.
# TEAM PERSPIRANTTI -00/-01
VOIMISTELIJA 10 v.: Me ollaan tässä vähä mietitty...
VALMENTAJA 24 v.: No mitäs te ootte miettiny?
VOIMISTELIJA 10 v.: Meikkejä...
VALMENTAJA 24 v.: Aha.
VOIMISTELIJA 10 v.: Nii että ku monilla joukkueillaha on kisoissa meikkiä...
VALMENTAJA 24 v.: Ja teillä ei, eikä vielä tuukaan.
VOIMISTELIJA 10 v.: Niin niin. Ku sitä me just tässä mietittiin että ei me oltas meikkiä haluttukkaan. Ku ei se nyt oikein sopis teemaan että Puuha-Petellä ois jotkut puuterit pitkin poskia. Ni me sit tässä sitä vaa mietittiin et mitä me voitais laittaa...
VALMENTAJA 24 v.: Nii?
VOIMISTELIJA 10 v.: Ni tultiin siihe tulokseen et....DEODORANTTIA pitäis saaha!
VALMENTAJA 24 v.: Aattelitteko niin että se tuoksu sit leijailis ihan tuomaripöytään asti?
VOIMISTELIJA 10 v.: Ei aateltu. Ku aateltiin niin että pystyttäis paremmin eläytymään miesten elämään!
VOIMISTELIJA 3 v.: Niin jos mä jätän tän mun apinan tähän...
VALMENTAJA 24 v.: Jätä vaan. Ja mikäs siis olikaan apinan nimi?
VOIMISTELIJA 3 v: Aaaapo!
VOIMISTELIJA 4 v.: Myös minun entisen poikaystäväni nimi oli Aapo.
VALMENTAJA 24 v: Ahaa. Ja nytkö se Aapo ei siis enää ole sun poikaystävä?
VOIMISTELIJA 4v.: Ei. Nyt mulla on Talmo.
VALMENTAJA 24 v: Ai kuka?
VOIMISTELIJA 4 v.: No TALMO. Se on mun isovelin tyttöystävän pikkuveli.
# TEAM PERSPIRANTTI -00/-01
VOIMISTELIJA 10 v.: Me ollaan tässä vähä mietitty...
VALMENTAJA 24 v.: No mitäs te ootte miettiny?
VOIMISTELIJA 10 v.: Meikkejä...
VALMENTAJA 24 v.: Aha.
VOIMISTELIJA 10 v.: Nii että ku monilla joukkueillaha on kisoissa meikkiä...
VALMENTAJA 24 v.: Ja teillä ei, eikä vielä tuukaan.
VOIMISTELIJA 10 v.: Niin niin. Ku sitä me just tässä mietittiin että ei me oltas meikkiä haluttukkaan. Ku ei se nyt oikein sopis teemaan että Puuha-Petellä ois jotkut puuterit pitkin poskia. Ni me sit tässä sitä vaa mietittiin et mitä me voitais laittaa...
VALMENTAJA 24 v.: Nii?
VOIMISTELIJA 10 v.: Ni tultiin siihe tulokseen et....DEODORANTTIA pitäis saaha!
VALMENTAJA 24 v.: Aattelitteko niin että se tuoksu sit leijailis ihan tuomaripöytään asti?
VOIMISTELIJA 10 v.: Ei aateltu. Ku aateltiin niin että pystyttäis paremmin eläytymään miesten elämään!
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Aluekisat 5.11.2011 ♥
# TILANNE 1 / KISABUSSIPANIIKKI:
Taustat: Tarkastan poikkeuksetta jokaisen kisapäivän aamuna joka ikisen valmennettavani läsnäolon ja kisavarustuksen korkeimman omakätisesti lähtöpaikalla yleensä noin kello viisi ja neljäkymmentäviisi aamuyöllä. Katsastan ja kirjaan muistiin jokaisen tytön pukupussin ja kisapuvun (siis erikseen - mullehan ei todellakaan riitä, että mukana on pelkkä pukupussi...), aluspuvun (pätee sama sääntö kuin edellä), harkka-asun, harkka- ja kisatossujen sekä kisavälineen mukanaolon. Lisäksi tarkastan useasti ihan vain neuroottisuuttani piinaamisen innosta kaikkien muidenkin joukkueiden voimistelijoiden läsnäolon ja heidän kisavarustuksensa uskomattoman ylitarkasti ennen kuin päästän voimistelijoita bussiin yksi kerrallaan.
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että jonkun kisapuku on silti jäänyt kotiin?
Vastaus: Äärimmäisen pieni.
Lopputulos: Noin viisitoista minuuttia ennen kisapaikalle saapumistamme soittaa yhden valmennettavani isä ja ilmoittaa, että hänen lapsensa kisapuku ei sitten muuten näköjään olekaan siinä mukanaolevassa pukupussissa vaan - ohhoh - iloisesti kotona odottamassa... Ja kyseessähän oli tietenkin se ainoana Korpilahdelta kyytiin tullut tyttö, jonka kohdalla päätin jostain täysin käsittämättömästä syystä tehdä tämän yhden ainoan kerran (kohtalokkaaksi käyneen) poikkeuksen sääntöön ja päästää hänet bussiin vain pikaisen kisavälineen, harkka-asun ja pukupussin mukanaolon tarkastamisen jälkeen... (FAIL-FAIL-FAIL!)
# TILANNE 2 / ÄLYKKYYSONGELMA:
Taustat: Huomaan perjantaisen telinevoimisteludemon ja tuntikausien rekillä riipunnan aiheuttaneen perusteellisesta vahinkoa kämmenteni niin perin juurin herkässä ihossa. Tämän havainnon sisäistettyäni päätän vielä pikaisesti rasvata käteni mukana olevalla kosteusvoiteella ennen virallisen kisalämpän aloittamista...
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että ensimmäisenä käteeni osuva, valkoinen, kosteusvoidepurkin muotoinen purkki todella on kaipaamani kosteusvoidepurkki?
Vastaus: Onnistumisen todennäköisyys on kohtalainen.
Lopputulos: Kuvittelen kosteuttavani kämmenteni herkkää, kuivuudesta jo halkeilevaa ihoa ihan aidolla kosteusvoiteella, kunnes ympärilläni leijaileva mieto mintun katku paljastaa minulle, että tosiasiassa olenkin antaumuksella vedellyt käsieni pieniin ja hienosti kirveleviin haavaumiin ihan aitoa hammastahnaa.
JA: Siinä minä sitten siis seison herkässä iässä olevien valmennettavieni ympäröimänä keskellä Hervannan urheilutalon yläaulaa miettimässä, miten saisin tilanteen käännettyä jotenkin niin, etten nolaisi itseäni noiden mainitsemieni herkässä iässä olevien voimistelijoiden edessä ja silmisssä, kun kuitenkin tilanne on se, että esiinnyn julkisella paikalla mahdollisimman kaukana lähimmästä vesipisteestä hierottuani juuri hammastahnaa ihooni...
Lienee sanomattakin selvää, että tässä kohtaa tunsin Todella Onnistuneeni ihmisenä. Ja elämässä ylipäänsä.
JA: Kyllä vain. Tämä suurenmoinen älyllinen kykeneväisyyteni lyö minut ällikällä kerrasta toiseen.
# TILANNE 3 / YLLÄTYSMITALI:
Taustat: Itse itseäni lainatakseni olen noin viikko ennen aluekisoja sähköpostitse ilmoittanut kisapäivän aikatauluista voimistelijoideni koteihin seuraavaa:
"Paluumatkalle lähdemme joko heti 10-12 ja 12-14 v. kilpasarjojen päätyttyä tai vasta kilpailun loputtua palkintojenjaon jälkeen (siinä tapauksessa että joku 10-12 -sarjalaisistamme on mitalileilla). Tarkempi aikataulu selviää vasta kisapäivän aikana."
Noin kello kuusitoista iltapäivällä tilanne vaikuttaa vielä kovanlaisesti sellaiselta, että tarvetta palkintojenjaolle jäämiseen ei ole. A-tiimillä ainoana kyseisestä 10-12 -porukasta on edes pienoinen mahdollisuus vielä sijoittua mitalisijoille, mutta melko lailla epätodennäköiseltä sekin vaikuttaa, joten alamme vähitellen valmistautua paluumatkaan. Noin kello kuusitoista viisitoista iltapäivällä arviolta puolet porukasta on jo pakkautunut bussiin ja haluaa kovasti päästä kotiin, kunnes yllättäen tuleekin tieto, että A on (!) sijoittunut oman sarjansa kolmanneksi, ja näin ollen palkintojenjaolle jäämiseen syntyy äkillisesti erinomaisen suuri tarve.
Kysymys: Mikä oikeasti on todennäköisyys sille, että joukkueeni ylipäänsä sijoittuu sarjansa kolmen parhaan joukkueen joukkoon ensimmäisellä välinekaudellaan aluemestaruuskisoissa, joissa kyseiseen sarjaan osallistuu kaksitoista muutakin joukkuetta?
Vastaus: Oletettavasti aika pieni, mutta siitäkin huolimatta ilmeisen olemassaoleva.
Lopputulos: Mitalijuhlat eilen, tänään, huomenna, ylihuomenna ja takuuvarmasti ensi viikollakin vielä! GO A-TEAM! ♥
Taustat: Tarkastan poikkeuksetta jokaisen kisapäivän aamuna joka ikisen valmennettavani läsnäolon ja kisavarustuksen korkeimman omakätisesti lähtöpaikalla yleensä noin kello viisi ja neljäkymmentäviisi aamuyöllä. Katsastan ja kirjaan muistiin jokaisen tytön pukupussin ja kisapuvun (siis erikseen - mullehan ei todellakaan riitä, että mukana on pelkkä pukupussi...), aluspuvun (pätee sama sääntö kuin edellä), harkka-asun, harkka- ja kisatossujen sekä kisavälineen mukanaolon. Lisäksi tarkastan useasti ihan vain
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että jonkun kisapuku on silti jäänyt kotiin?
Vastaus: Äärimmäisen pieni.
Lopputulos: Noin viisitoista minuuttia ennen kisapaikalle saapumistamme soittaa yhden valmennettavani isä ja ilmoittaa, että hänen lapsensa kisapuku ei sitten muuten näköjään olekaan siinä mukanaolevassa pukupussissa vaan - ohhoh - iloisesti kotona odottamassa... Ja kyseessähän oli tietenkin se ainoana Korpilahdelta kyytiin tullut tyttö, jonka kohdalla päätin jostain täysin käsittämättömästä syystä tehdä tämän yhden ainoan kerran (kohtalokkaaksi käyneen) poikkeuksen sääntöön ja päästää hänet bussiin vain pikaisen kisavälineen, harkka-asun ja pukupussin mukanaolon tarkastamisen jälkeen... (FAIL-FAIL-FAIL!)
# TILANNE 2 / ÄLYKKYYSONGELMA:
Taustat: Huomaan perjantaisen telinevoimisteludemon ja tuntikausien rekillä riipunnan aiheuttaneen perusteellisesta vahinkoa kämmenteni niin perin juurin herkässä ihossa. Tämän havainnon sisäistettyäni päätän vielä pikaisesti rasvata käteni mukana olevalla kosteusvoiteella ennen virallisen kisalämpän aloittamista...
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että ensimmäisenä käteeni osuva, valkoinen, kosteusvoidepurkin muotoinen purkki todella on kaipaamani kosteusvoidepurkki?
Vastaus: Onnistumisen todennäköisyys on kohtalainen.
Lopputulos: Kuvittelen kosteuttavani kämmenteni herkkää, kuivuudesta jo halkeilevaa ihoa ihan aidolla kosteusvoiteella, kunnes ympärilläni leijaileva mieto mintun katku paljastaa minulle, että tosiasiassa olenkin antaumuksella vedellyt käsieni pieniin ja hienosti kirveleviin haavaumiin ihan aitoa hammastahnaa.
JA: Siinä minä sitten siis seison herkässä iässä olevien valmennettavieni ympäröimänä keskellä Hervannan urheilutalon yläaulaa miettimässä, miten saisin tilanteen käännettyä jotenkin niin, etten nolaisi itseäni noiden mainitsemieni herkässä iässä olevien voimistelijoiden edessä ja silmisssä, kun kuitenkin tilanne on se, että esiinnyn julkisella paikalla mahdollisimman kaukana lähimmästä vesipisteestä hierottuani juuri hammastahnaa ihooni...
Lienee sanomattakin selvää, että tässä kohtaa tunsin Todella Onnistuneeni ihmisenä. Ja elämässä ylipäänsä.
JA: Kyllä vain. Tämä suurenmoinen älyllinen kykeneväisyyteni lyö minut ällikällä kerrasta toiseen.
# TILANNE 3 / YLLÄTYSMITALI:
Taustat: Itse itseäni lainatakseni olen noin viikko ennen aluekisoja sähköpostitse ilmoittanut kisapäivän aikatauluista voimistelijoideni koteihin seuraavaa:
"Paluumatkalle lähdemme joko heti 10-12 ja 12-14 v. kilpasarjojen päätyttyä tai vasta kilpailun loputtua palkintojenjaon jälkeen (siinä tapauksessa että joku 10-12 -sarjalaisistamme on mitalileilla). Tarkempi aikataulu selviää vasta kisapäivän aikana."
Noin kello kuusitoista iltapäivällä tilanne vaikuttaa vielä kovanlaisesti sellaiselta, että tarvetta palkintojenjaolle jäämiseen ei ole. A-tiimillä ainoana kyseisestä 10-12 -porukasta on edes pienoinen mahdollisuus vielä sijoittua mitalisijoille, mutta melko lailla epätodennäköiseltä sekin vaikuttaa, joten alamme vähitellen valmistautua paluumatkaan. Noin kello kuusitoista viisitoista iltapäivällä arviolta puolet porukasta on jo pakkautunut bussiin ja haluaa kovasti päästä kotiin, kunnes yllättäen tuleekin tieto, että A on (!) sijoittunut oman sarjansa kolmanneksi, ja näin ollen palkintojenjaolle jäämiseen syntyy äkillisesti erinomaisen suuri tarve.
Kysymys: Mikä oikeasti on todennäköisyys sille, että joukkueeni ylipäänsä sijoittuu sarjansa kolmen parhaan joukkueen joukkoon ensimmäisellä välinekaudellaan aluemestaruuskisoissa, joissa kyseiseen sarjaan osallistuu kaksitoista muutakin joukkuetta?
Vastaus: Oletettavasti aika pieni, mutta siitäkin huolimatta ilmeisen olemassaoleva.
Lopputulos: Mitalijuhlat eilen, tänään, huomenna, ylihuomenna ja takuuvarmasti ensi viikollakin vielä! GO A-TEAM! ♥
lauantai 29. lokakuuta 2011
Syyskauden ekat kisat
Puolen vuorokauden päästä tähän aikaan oon hermorauniona Pyynikillä.
Mun check-this-out -lista näyttää toistaiseksi kuitenkin aika hyvältä:
- koreografiat ja ohjelmamusiikit, OK
- kisalevyjen polttaminen, numerointi ja nimikointi, OK
- pukujen suunnittelu ja toteutus (E) ja/tai toteutuksen organisointi (A), OK
- 795 paljetin ompeleminen mallipukuun, OK
- kaiken kaikkiaan 7155 paljetin laskeminen, merkkaaminen, teippaaminen ja asetteleminen ensin siihen yhteen ja sitten niihin muihin mallipukuihin, OK
- jokaisen puvun tarkastaminen yksitellen, PÄÄOSIN OK
- kisakampauksen kokeilu, TOISTAISEKSI VÄHÄN VAIHEESSA
- narujen teippaus ja nimikointi, KESKEN VIELÄ
- joukkueiden kannustuslakanoiden ideointi ja valmistus, PÄÄOSIN OK
- kisailmoittautumiset ja niistä tieto toimistolle, OK
- huoltajien hankkiminen kisareissulle, OK
- ruokailuvaraukset, erityisruokavalioilmoitukset (ja niistäkin tieto toimistolle), OK
- ravintolan pöytävaraus 40:lle hengelle, koko ryhmän ruokatilaukset ja erityisruokavalioilmoitukset, OK
- neljä puhelua bussifirmaan ja ainakin kahdeksan toimistolle, OK
- bussivaraukset + aikataulutoivee, OK
- lähtijöiden ilmoittaminen toimistolle, OK
- lähtijälistojen kirjoittaminen (lähtijät listattuna lähtöpaikan mukaan), OK
- suoritusjärjestysten ja harjoitusaikataulujen tulostus, OK
- oman suoritusvuoron potentiaalisten aikatauluvaihtoehtojen laskenta, arvailu ja ylöskirjaaminen kisanjärjestäjän lähettämän infon perusteella, OK
- matkojen aikataulutus ja siirtymien, lämmittelyiden, evästaukojen, ruokailujen ja ulkoilujen suunnittelu, OK
- aikataulujen tulostaminen etukäteen valmentajille, huoltajille ja tytöille, OK
- kisoista infoaminen koteihin (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- bussiaikatauluista infoaminen (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- muutetuista bussiaikatauluista infoaminen (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- heti perään vielä tekstiviestimuistutus vanhemmille aiheesta: "Suomi siirtyy talviaikaan, muistakaa kääntää kellojanne!", OK
- tytöille ja vanhemmille muistutus nettisivuilta löytyvistä varustelistoista, toimintaohjeista, huoltajien vastuista, kisamatkojen pelisäännöistä jne..., OK
- bussilistojen hakeminen toimistolta ja ensimmäisen esitäyttäminen, OK
- oikeanvärisen urheiluteipin etsintä ja hankinta, VÄHÄN VAIHEESSA VIELÄ
- kynsilakanpoistoaineen, vanulappujen, puhdistusliinojen, maalarinteipin, jeesusteipin sekä haavateipin etsintä ja hankinta, OK - AINAKIN SUUNNILLEEN... ;)
Toki voi olla, että oon unohtanut jotain ja en vaan tiedä sitä vielä...
Ja no. Improvisoimalla onneks pärjää aika pitkälle. Ja oikeanlaisella varustuksella!
Olen pakannut mukaan oikeasti ihan uskomattoman määrän tavaraa.
Muun muassa siis:
- asioita, joita ehdottomasti tarvitsen kisoissa, kuten esimerkiksi: lähtijälistat, harjoitus- ja suoritusjärjestykset ynnä muut Tärkeät Paperit, kynä, kello, kännykkä, vesipullo, eväät (...joita en siis ole oikeasti vielä pakannut, mutta jotka aion heti aamuyön tunteina pakata, jotten niitä unohtaisi)
- asioita, joita en välttämättä tarvitse, mutta joiden oletan enemmän tai vähemmän helpottavan ja/tai parantavan elämänlaatua huomisen aikana: kuume- ja särkylääkkeet, FinnRexin, villasukat, Strepsilsit, korvatulpat, pilli
- asioita, joita tarvitsen kisoissa, sikäli kun kaikki sujuu edes noin niinku suunnilleen suunnitelmieni mukaan: kisa-cd:t, kamera, pompulat, hiusvaha, hiuskimalle, jeesusteippi
- asioita, joita en tarvitse kisoissa, ellei jotain mene perustavanlaatuisesti pieleen: ohjelma- ja kuviopaperit, varanaru, varapallo, vara-cd:t, paljettiliima, ensiapupakkaus (jos esim. yhdellä venähtää nilkka ja yksi alkaa vuotaa nenästään verta minuutti ennen kisasuorituksen alkua), vanhempien yhteystietolistat, lisenssi- ja vakuutuspaperit, kuumemittari, pallopumppu, oksennuspussit, tulitikut, neula ja lankaa, henkilöllisyystodistus, tilikortti ja käteistä rahaa, led-lamppu, linkkari
- asioita, joita en tarvitse kisoissa, mutta jotka otan mukaan silti: pelikortit, sakset, maalarinteippi, varasukat, piirroselokuva-DVD, tenttikirja (jota en siis takuuvarmasti ehdi edes ajatella koko päivänä, mutta jonka otan silti mukaan vaientaakseni alati kolkuttavan omantuntoni...) ja iPod
Huomista ootellessa!
Mun check-this-out -lista näyttää toistaiseksi kuitenkin aika hyvältä:
- koreografiat ja ohjelmamusiikit, OK
- kisalevyjen polttaminen, numerointi ja nimikointi, OK
- pukujen suunnittelu ja toteutus (E) ja/tai toteutuksen organisointi (A), OK
- 795 paljetin ompeleminen mallipukuun, OK
- kaiken kaikkiaan 7155 paljetin laskeminen, merkkaaminen, teippaaminen ja asetteleminen ensin siihen yhteen ja sitten niihin muihin mallipukuihin, OK
- jokaisen puvun tarkastaminen yksitellen, PÄÄOSIN OK
- kisakampauksen kokeilu, TOISTAISEKSI VÄHÄN VAIHEESSA
- narujen teippaus ja nimikointi, KESKEN VIELÄ
- joukkueiden kannustuslakanoiden ideointi ja valmistus, PÄÄOSIN OK
- kisailmoittautumiset ja niistä tieto toimistolle, OK
- huoltajien hankkiminen kisareissulle, OK
- ruokailuvaraukset, erityisruokavalioilmoitukset (ja niistäkin tieto toimistolle), OK
- ravintolan pöytävaraus 40:lle hengelle, koko ryhmän ruokatilaukset ja erityisruokavalioilmoitukset, OK
- neljä puhelua bussifirmaan ja ainakin kahdeksan toimistolle, OK
- bussivaraukset + aikataulutoivee, OK
- lähtijöiden ilmoittaminen toimistolle, OK
- lähtijälistojen kirjoittaminen (lähtijät listattuna lähtöpaikan mukaan), OK
- suoritusjärjestysten ja harjoitusaikataulujen tulostus, OK
- oman suoritusvuoron potentiaalisten aikatauluvaihtoehtojen laskenta, arvailu ja ylöskirjaaminen kisanjärjestäjän lähettämän infon perusteella, OK
- matkojen aikataulutus ja siirtymien, lämmittelyiden, evästaukojen, ruokailujen ja ulkoilujen suunnittelu, OK
- aikataulujen tulostaminen etukäteen valmentajille, huoltajille ja tytöille, OK
- kisoista infoaminen koteihin (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- bussiaikatauluista infoaminen (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- muutetuista bussiaikatauluista infoaminen (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- heti perään vielä tekstiviestimuistutus vanhemmille aiheesta: "Suomi siirtyy talviaikaan, muistakaa kääntää kellojanne!", OK
- tytöille ja vanhemmille muistutus nettisivuilta löytyvistä varustelistoista, toimintaohjeista, huoltajien vastuista, kisamatkojen pelisäännöistä jne..., OK
- bussilistojen hakeminen toimistolta ja ensimmäisen esitäyttäminen, OK
- oikeanvärisen urheiluteipin etsintä ja hankinta, VÄHÄN VAIHEESSA VIELÄ
- kynsilakanpoistoaineen, vanulappujen, puhdistusliinojen, maalarinteipin, jeesusteipin sekä haavateipin etsintä ja hankinta, OK - AINAKIN SUUNNILLEEN... ;)
Toki voi olla, että oon unohtanut jotain ja en vaan tiedä sitä vielä...
Ja no. Improvisoimalla onneks pärjää aika pitkälle. Ja oikeanlaisella varustuksella!
Olen pakannut mukaan oikeasti ihan uskomattoman määrän tavaraa.
Muun muassa siis:
- asioita, joita ehdottomasti tarvitsen kisoissa, kuten esimerkiksi: lähtijälistat, harjoitus- ja suoritusjärjestykset ynnä muut Tärkeät Paperit, kynä, kello, kännykkä, vesipullo, eväät (...joita en siis ole oikeasti vielä pakannut, mutta jotka aion heti aamuyön tunteina pakata, jotten niitä unohtaisi)
- asioita, joita en välttämättä tarvitse, mutta joiden oletan enemmän tai vähemmän helpottavan ja/tai parantavan elämänlaatua huomisen aikana: kuume- ja särkylääkkeet, FinnRexin, villasukat, Strepsilsit, korvatulpat, pilli
- asioita, joita tarvitsen kisoissa, sikäli kun kaikki sujuu edes noin niinku suunnilleen suunnitelmieni mukaan: kisa-cd:t, kamera, pompulat, hiusvaha, hiuskimalle, jeesusteippi
- asioita, joita en tarvitse kisoissa, ellei jotain mene perustavanlaatuisesti pieleen: ohjelma- ja kuviopaperit, varanaru, varapallo, vara-cd:t, paljettiliima, ensiapupakkaus (jos esim. yhdellä venähtää nilkka ja yksi alkaa vuotaa nenästään verta minuutti ennen kisasuorituksen alkua), vanhempien yhteystietolistat, lisenssi- ja vakuutuspaperit, kuumemittari, pallopumppu, oksennuspussit, tulitikut, neula ja lankaa, henkilöllisyystodistus, tilikortti ja käteistä rahaa, led-lamppu, linkkari
- asioita, joita en tarvitse kisoissa, mutta jotka otan mukaan silti: pelikortit, sakset, maalarinteippi, varasukat, piirroselokuva-DVD, tenttikirja (jota en siis takuuvarmasti ehdi edes ajatella koko päivänä, mutta jonka otan silti mukaan vaientaakseni alati kolkuttavan omantuntoni...) ja iPod
Huomista ootellessa!
perjantai 28. lokakuuta 2011
Lasten suusta
# EI KYSYTTÄVÄÄ
LAPSI: Meillon autossa miesten huulipunaa.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Meillon AUTOSSA miesten huulipunaa.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Meillon autossa MIESTEN HUULIPUNAA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Niin.
MINÄ: Niin huulirasvaa?
LAPSI: Niin.
# "TÄÄ OLI JO RIKKI..."
MINÄ: Hei mitä ihmettä sää oikein puuhaat?
JÖRÖ: En mää mitään puuhaa.
MINÄ: Miks sää rikoit sen?
JÖRÖ: Tää jo oli vähä likki tää mihin Jölö nyt työnsi solmensa.
# "AHA."
JÖRÖ:"Joskus olen huono ja joskus hyvä / olen sopiva - sillä minä olen minä!" ♫
MINÄ: Oi, onpa ihana laulu!
JÖRÖ: Mm-mh. Mää lauloin haista!
# "NO MINÄ EN AINAKAAN ASU MISSÄÄN JA KOHTAN MUUTAN SIELTÄKIN POIS"
LTO: Missäs kalat asustaa?
LAPSI 1: Eeei asusta.
LTO: Missä kalat asuu? Missä on kalojen koti?
LAPSI 2: Lapset asuu kahvinkeittimessä!
LTO: Eikös lapset asukaan kotona?
LAPSI 3: Maarit (lastenhoitaja) asuu kotona!
LTO: Entäs Aapeli? Missä Aapeli asuu?
AAPELI: Aapeli asuu koirankopissa!"
LTO: Ahaa. Entäs sun äiti ja isi, asuuko nekin sun kanssa koirankopissa?
AAPELI: Ne asuu kuivauskaapissa!
AAPELI: Koira asuu kotona.
AAPELI: Orava asuu puussa!
AAPELI: Anna-Elina asuu kaapin sisällä.
LAPSI 4: OIKEIN, HYVÄ AAPELI!
# KANNUSTAVA ISÄ ON HÄNELLÄ AINAKIN
LAPSI: Tuli kakka!
MINÄ: Voi ei. Ai nytkö tuli kakka?
LAPSI: Ei kun Hoplopissa tuli! Isi taputti mulle.
MINÄ: Öö, joo, thanks for information...
# MC-RIIMI-JÖRÖ & ILMEISEN TILANNETAJUTON TULEVA LTO
MINÄ: Hei älä heitä hiekkaa!
JÖRÖ: Hei älä heitä miekkaa!
MINÄ: Voi pässi sun kanssa, ei hiekkaa saa heitellä!
JÖRÖ: Voi läski mun kanssa, ei miekkaa saa peitellä!
LAPSI: Meillon autossa miesten huulipunaa.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Meillon AUTOSSA miesten huulipunaa.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Meillon autossa MIESTEN HUULIPUNAA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Niin.
MINÄ: Niin huulirasvaa?
LAPSI: Niin.
# "TÄÄ OLI JO RIKKI..."
MINÄ: Hei mitä ihmettä sää oikein puuhaat?
JÖRÖ: En mää mitään puuhaa.
MINÄ: Miks sää rikoit sen?
JÖRÖ: Tää jo oli vähä likki tää mihin Jölö nyt työnsi solmensa.
# "AHA."
JÖRÖ:"Joskus olen huono ja joskus hyvä / olen sopiva - sillä minä olen minä!" ♫
MINÄ: Oi, onpa ihana laulu!
JÖRÖ: Mm-mh. Mää lauloin haista!
# "NO MINÄ EN AINAKAAN ASU MISSÄÄN JA KOHTAN MUUTAN SIELTÄKIN POIS"
LTO: Missäs kalat asustaa?
LAPSI 1: Eeei asusta.
LTO: Missä kalat asuu? Missä on kalojen koti?
LAPSI 2: Lapset asuu kahvinkeittimessä!
LTO: Eikös lapset asukaan kotona?
LAPSI 3: Maarit (lastenhoitaja) asuu kotona!
LTO: Entäs Aapeli? Missä Aapeli asuu?
AAPELI: Aapeli asuu koirankopissa!"
LTO: Ahaa. Entäs sun äiti ja isi, asuuko nekin sun kanssa koirankopissa?
AAPELI: Ne asuu kuivauskaapissa!
AAPELI: Koira asuu kotona.
AAPELI: Orava asuu puussa!
AAPELI: Anna-Elina asuu kaapin sisällä.
LAPSI 4: OIKEIN, HYVÄ AAPELI!
# KANNUSTAVA ISÄ ON HÄNELLÄ AINAKIN
LAPSI: Tuli kakka!
MINÄ: Voi ei. Ai nytkö tuli kakka?
LAPSI: Ei kun Hoplopissa tuli! Isi taputti mulle.
MINÄ: Öö, joo, thanks for information...
# MC-RIIMI-JÖRÖ & ILMEISEN TILANNETAJUTON TULEVA LTO
MINÄ: Hei älä heitä hiekkaa!
JÖRÖ: Hei älä heitä miekkaa!
MINÄ: Voi pässi sun kanssa, ei hiekkaa saa heitellä!
JÖRÖ: Voi läski mun kanssa, ei miekkaa saa peitellä!
Tunnisteet:
opetusharjoittelu,
pedagomiikka,
päiväkotimaailma,
tenavat
maanantai 24. lokakuuta 2011
1-8
Vielä eilen kuvittelin hoitaneeni kaiken ensimmäisiin kisoihin liittyvän tosi hienosti.
(Mistä muuten tulikin mieleen, että olen kyllä useana päivänä erityisesti viime aikoina miettinyt, että voisin (voisinhan/voisinko/voisinkohan/pitäisihän/pitäisikö/pitäisiköhän minun) lopettaa opiskelemisen sekä työnteon (...ai minkä työn?) ja elämässä onnistumisen yrittämisen ja ryhtyä suosiolla kokopäiväiseksi valmentaja-joukkueenjohtaja-seuratoimija-toimistosihteeri-jokapaikanhöyläksi! Ainoa erotus nykyhetkeen tosin olisi varmaan se, että...öö. Mitään erotusta ei varmaankaan olisi. Paitsi että ehtisin paremmin kaikkea muuta, jos ei tarvitsisi yrittää joka päivä ehtiä opiskella ja selviintyä kaikesta.)
Joka tapauksessa: kuvittelin vielä eilen hoitaneeni kaiken kisoihin liittyvän tosi hienosti. Ilmoittautumiset, ruokailutilaukset, erityisruokavaliot ja allergiailmoitukset olen hoitanut kuntoon jo aikoja sitten. Ravintolan pöytävaraukset, Rosso-listat, bussivaraukset, huoltajien vastuulistat, aikataulut, varustelistat, tiedottamisen, cd-levyt (harkka-, kisa- ja varakappaleet), kisapuvut, harkka-asut, kisakampaukset, ensiapuvarusteet, yhteystietolistat sekä kisamatkojen pelisäännöt olen hoitanut nekin kaikki kisakuntoon viime ja tämän viikon aikana. Laskutusasiat, tilikortin hankinnan, muistutuksen talviajan alkamisesta ja kellojen siirtämisestä jne... olen hoitamaisillani heti huomenna tai keskiviikkona viimeistään. Hankin kisakauttasilmällä pitäen tekosyynä käyttäen itselleni myös uuden kameran, minkä lisäksi olen tuhlannut vähiä rahojani miljooniin erilaisiin hiuskimalteisiin ja -koristeisiin. Noin niin kuin muun muassa.
Ainoa pikkuruinen - ja siis suorastaan naurettavan vähäinen puute erinomaisen upeassa listassani on, että olen unohtanut opettaa voimistelijoilleni pari lähes olemattoman vähäistä ja käytännöllisesti katsoen täysin merkityksetöntä pikkujuttua.
Olen kyllä muistanut opettaa ohjelman. Olemme käyttäneet tunti-, päivä- ja viikkokausia ohjelman harjoitteluun ja kuvioiden hiomiseen. Oletan voimistelijoideni osaavan lähes ulkoa ohjelman jokaisen liikkeen ja liikesarjan. Olemme harjoitelleet polvien ja nilkkojen ojentamista, jalkojen aukikiertoa, tasapainotekniikkaa, tukijalan käyttöä, keskivartalon kannatusta, lantionhallintaa, keskustaliikuntaa, vartalon liikkeiden ja liikesarjojen sisäistä voimanvaihtelua, hengitystekniikkaa, alueelle saapumista, alueelta poistumista sekä väkinäistä hymyilemistä. Olen huutanut salin laidalla ääneni käheäksi kaikkia niitä perinteisiä nilkka-, polvi-, ja ryhtikommentteja, joita en nyt aio tähän erikseen listoittaa, mutta jotka jokainen vähänkään valmennustyöhön perehtynyt henkilö kyllä tietää ja tunnistaa.
Pikku-pikkuruisena erheenäni olen sitten kuitenkin unohtanut opettaa pienille voimistelijoilleni kaksi pikku-pikku-juttua:
1.) Ensiksikin sen, miten lasketaan kahdeksaan. (Näin: 1-2-3-4-5-6-7-8!)
2.) Ja toiseksi sen, miten ohjelmaa tehtäessä on pakko muistaa laskea kahdeksaan- (Siis näin: 1-2-3-4-5-6-7-8!)
Ymmärrän varsin hyvin, että ohjelman laskuissa pysyminen on vaivalloista, jopa mahdotonta, lapselle joka ei tunnista ohjelmamusiikin rytmiä, eikä osaa laskea kahdeksaan. Ikävän tästä tilanteesta tekee vain, se että ymmärsin tämän pikkuseikan ensimmäisen kerran noin kuusi vuorokautta ennen joukkueideni toisen kilpailukauden ensimmäisiä kisoja.
Eilisen harjoituksissa sitten keksin viimein ryhtyä harjoituttamaan 9-11 -vuotiaillani tätä kahdeksaan laskemisen jaloa taitoa.
E-joukkueen yhdeksästä tytöstä oli paikalla seitsemän, ja heistä yksi osasi varmasti laskea kahdeksaan ja etsiä taustalla kuuluvasta musiikista kunkin kasin ykkösiskun. Jäljelle jääneistä kuudesta nuoresta ihanasta, upeasta ja motivoituneesta (mutta siltikin ilmeisen rytmitajuttomasta) voimistelijalupauksesta neljä pystyi joten kuten laskemaan rytmillisesti helpon kappaleen kaseja "sieltä & täältä -taktiikalla" parhaimmillaan jopa niin, että ykköselle pyytämäni taputukset saattoivat välillä osua kohdilleenkin. Loput kaksi lapsikappaletta eivät kyenneet vielä viidenkääntoista minuutin harjoittelun, mallikuuntelun, esinäytön ynnä ääneenlaskennan jälkeenkään toistamaan perässäni kappaleen rytmiä kahdeksaan laskien.
A-joukkueessa empiirisen kokeeni tutkimustulokset olivat melko samansuuntaisia. Joukkueen laskentalukemat olivat kutakuinkin luokkaa: 2/11 pystyi hahmottamaan musiikin rytmin, laskemaan kahdeksaan ja taputtamaan aina kunkin tahdin ykkösiskulla. Noin 5/9 kykeni joten kuten toistamaan kahden rytmitajullisen perässä taputukset näiden mallin mukaisesti. Jäljelle jääneet 4/4 puolestaan eivät kyenneet joten kuten toistamaan kahden rytmitajullisen perässä taputuksia näiden mallin mukaisesti - tahi muutenkaan.
Loppujen lopuksi olen johtopäätellyt itseni lopputulokseen, jonka mukaisesti valmennettavieni täytyy olla poikkeuksellisen lahjakkaita lapsia - heillä kun tuntuu olevan mystinen kyky pystyä kuitenkin voimistelemaan ohjelmassa aina ainakin jotain sinne päin, ilman että heillä on harmaintakaan havaintoa musiikin rytmistä tai ohjelman varsinaisista laskuista.
P.S. Kaikilta muilta osin olen hoitanut kaiken kisoihin liittyvän tosi hienosti. (Ehkä.)
(Mistä muuten tulikin mieleen, että olen kyllä useana päivänä erityisesti viime aikoina miettinyt, että voisin (voisinhan/voisinko/voisinkohan/pitäisihän/pitäisikö/pitäisiköhän minun) lopettaa opiskelemisen sekä työnteon (...ai minkä työn?) ja elämässä onnistumisen yrittämisen ja ryhtyä suosiolla kokopäiväiseksi valmentaja-joukkueenjohtaja-seuratoimija-toimistosihteeri-jokapaikanhöyläksi! Ainoa erotus nykyhetkeen tosin olisi varmaan se, että...öö. Mitään erotusta ei varmaankaan olisi. Paitsi että ehtisin paremmin kaikkea muuta, jos ei tarvitsisi yrittää joka päivä ehtiä opiskella ja selviintyä kaikesta.)
Joka tapauksessa: kuvittelin vielä eilen hoitaneeni kaiken kisoihin liittyvän tosi hienosti. Ilmoittautumiset, ruokailutilaukset, erityisruokavaliot ja allergiailmoitukset olen hoitanut kuntoon jo aikoja sitten. Ravintolan pöytävaraukset, Rosso-listat, bussivaraukset, huoltajien vastuulistat, aikataulut, varustelistat, tiedottamisen, cd-levyt (harkka-, kisa- ja varakappaleet), kisapuvut, harkka-asut, kisakampaukset, ensiapuvarusteet, yhteystietolistat sekä kisamatkojen pelisäännöt olen hoitanut nekin kaikki kisakuntoon viime ja tämän viikon aikana. Laskutusasiat, tilikortin hankinnan, muistutuksen talviajan alkamisesta ja kellojen siirtämisestä jne... olen hoitamaisillani heti huomenna tai keskiviikkona viimeistään. Hankin kisakautta
Ainoa pikkuruinen - ja siis suorastaan naurettavan vähäinen puute erinomaisen upeassa listassani on, että olen unohtanut opettaa voimistelijoilleni pari lähes olemattoman vähäistä ja käytännöllisesti katsoen täysin merkityksetöntä pikkujuttua.
Olen kyllä muistanut opettaa ohjelman. Olemme käyttäneet tunti-, päivä- ja viikkokausia ohjelman harjoitteluun ja kuvioiden hiomiseen. Oletan voimistelijoideni osaavan lähes ulkoa ohjelman jokaisen liikkeen ja liikesarjan. Olemme harjoitelleet polvien ja nilkkojen ojentamista, jalkojen aukikiertoa, tasapainotekniikkaa, tukijalan käyttöä, keskivartalon kannatusta, lantionhallintaa, keskustaliikuntaa, vartalon liikkeiden ja liikesarjojen sisäistä voimanvaihtelua, hengitystekniikkaa, alueelle saapumista, alueelta poistumista sekä väkinäistä hymyilemistä. Olen huutanut salin laidalla ääneni käheäksi kaikkia niitä perinteisiä nilkka-, polvi-, ja ryhtikommentteja, joita en nyt aio tähän erikseen listoittaa, mutta jotka jokainen vähänkään valmennustyöhön perehtynyt henkilö kyllä tietää ja tunnistaa.
Pikku-pikkuruisena erheenäni olen sitten kuitenkin unohtanut opettaa pienille voimistelijoilleni kaksi pikku-pikku-juttua:
1.) Ensiksikin sen, miten lasketaan kahdeksaan. (Näin: 1-2-3-4-5-6-7-8!)
2.) Ja toiseksi sen, miten ohjelmaa tehtäessä on pakko muistaa laskea kahdeksaan- (Siis näin: 1-2-3-4-5-6-7-8!)
Ymmärrän varsin hyvin, että ohjelman laskuissa pysyminen on vaivalloista, jopa mahdotonta, lapselle joka ei tunnista ohjelmamusiikin rytmiä, eikä osaa laskea kahdeksaan. Ikävän tästä tilanteesta tekee vain, se että ymmärsin tämän pikkuseikan ensimmäisen kerran noin kuusi vuorokautta ennen joukkueideni toisen kilpailukauden ensimmäisiä kisoja.
Eilisen harjoituksissa sitten keksin viimein ryhtyä harjoituttamaan 9-11 -vuotiaillani tätä kahdeksaan laskemisen jaloa taitoa.
E-joukkueen yhdeksästä tytöstä oli paikalla seitsemän, ja heistä yksi osasi varmasti laskea kahdeksaan ja etsiä taustalla kuuluvasta musiikista kunkin kasin ykkösiskun. Jäljelle jääneistä kuudesta nuoresta ihanasta, upeasta ja motivoituneesta (mutta siltikin ilmeisen rytmitajuttomasta) voimistelijalupauksesta neljä pystyi joten kuten laskemaan rytmillisesti helpon kappaleen kaseja "sieltä & täältä -taktiikalla" parhaimmillaan jopa niin, että ykköselle pyytämäni taputukset saattoivat välillä osua kohdilleenkin. Loput kaksi lapsikappaletta eivät kyenneet vielä viidenkääntoista minuutin harjoittelun, mallikuuntelun, esinäytön ynnä ääneenlaskennan jälkeenkään toistamaan perässäni kappaleen rytmiä kahdeksaan laskien.
A-joukkueessa empiirisen kokeeni tutkimustulokset olivat melko samansuuntaisia. Joukkueen laskentalukemat olivat kutakuinkin luokkaa: 2/11 pystyi hahmottamaan musiikin rytmin, laskemaan kahdeksaan ja taputtamaan aina kunkin tahdin ykkösiskulla. Noin 5/9 kykeni joten kuten toistamaan kahden rytmitajullisen perässä taputukset näiden mallin mukaisesti. Jäljelle jääneet 4/4 puolestaan eivät kyenneet joten kuten toistamaan kahden rytmitajullisen perässä taputuksia näiden mallin mukaisesti - tahi muutenkaan.
Loppujen lopuksi olen johtopäätellyt itseni lopputulokseen, jonka mukaisesti valmennettavieni täytyy olla poikkeuksellisen lahjakkaita lapsia - heillä kun tuntuu olevan mystinen kyky pystyä kuitenkin voimistelemaan ohjelmassa aina ainakin jotain sinne päin, ilman että heillä on harmaintakaan havaintoa musiikin rytmistä tai ohjelman varsinaisista laskuista.
P.S. Kaikilta muilta osin olen hoitanut kaiken kisoihin liittyvän tosi hienosti. (Ehkä.)
Tunnisteet:
joukkuevoimistelu,
kisat,
onnistumiset,
valmentaminen
lauantai 22. lokakuuta 2011
Sinding-Larsen-Johansson & Osgood-Schlatter ♥
Kauden ensimmäisiin kisoihin on aikaa noin 5,5 vrk tarkalleen. Itseasiassa kisaharkan alkuun on aikaa 132,5 tuntia, mikä tarkoittaa kuutta harjoitustuntia kotisalilla ja yhtä tai ehkä kahta harjoitustuntia kisapaikalla.
10-12 -sarjan joukkueissani voimistelee yhteensä kaksikymmentä nuorta urheilijaa. Tällä hetkellä heistä tosin vain kahdeksan (siis kahdestakymmenestä!) on ns. kisakuntoisia, sillä yhdellä heistä on polvien rasitusvamma ja siitä johtuva liikuntakielto, toisella katkennut käsi, kolmannella (viikkokausia sitten) portaissa rymyämisen seurauksena venähtänyt nilkka, yhdellä tytöllä kummassakin joukkueessa (yhdellä tytöllä kahdessa joukkueessa = yhteensä kahdella tytöllä, yhdellä kummassakin joukkueessa) on tulehtunut akillesjänne ja yhdellä muuten vaan kipeät kantapäät, kolmella tytöllä on päällä mystinen kahden viikon flunssaputki kuumeineen kaikkineen, yhdellä on refluksitaudista johtuvaa (lähes jatkuvaa ja siksi varsin ikävää) vatsakipua, yksi on lomalla Lapissa ja yksi on sitten ihan muuten vaan sekaisin niin, ettei osaa esim. laskea kahdeksaan (eikä viiteen eikä yhteen) eikä ojentaa nilkkojaan ja lisäksi sillä vielä kiristää sisä-, taka- ja etureidet, loko, spaga (etu- ja sivu-), niska, selkä, hartiat, rintalihakset, kyynärvarren ojentajat, nilkat, pohkeet, akilles ja aivotoiminta, ja kaiken kukkuraksi mulla siis kiristyy sen kanssa aika usein hermot.
Oon viime aikoina aika huolella saanut perehtyä (mm. käytännössä, teoriassa, uudelleen käytännössä ja sen jälkeen teoriassa taas) kasvuikäisten nuorten urheilijoiden erilaisiin rasitusvammatyyppeihin sekä niiden hoitamiseen. Ihan hieno juttu se varmaan on. Noin niin kuin loppuelämää ajatellen. (Tätä kisakautta ajatellen ei ehkä niinkään...)
P.S. Säärikyhmyn apofyysi eli ns. Osgood-Schlatterin tauti, CHECK!
Kantaluun takaosan apofyysi (kantaluun osteokondroosi eli ns. severin tauti), CHECK !
Polvilumpion alakärjen apofyysi (Sinding-Larsen-Johanssonin tauti), UN-CHECK!
(Voisko joku nyt äkkiä pliis hankkia vielä tän...?)
10-12 -sarjan joukkueissani voimistelee yhteensä kaksikymmentä nuorta urheilijaa. Tällä hetkellä heistä tosin vain kahdeksan (siis kahdestakymmenestä!) on ns. kisakuntoisia, sillä yhdellä heistä on polvien rasitusvamma ja siitä johtuva liikuntakielto, toisella katkennut käsi, kolmannella (viikkokausia sitten) portaissa rymyämisen seurauksena venähtänyt nilkka, yhdellä tytöllä kummassakin joukkueessa (yhdellä tytöllä kahdessa joukkueessa = yhteensä kahdella tytöllä, yhdellä kummassakin joukkueessa) on tulehtunut akillesjänne ja yhdellä muuten vaan kipeät kantapäät, kolmella tytöllä on päällä mystinen kahden viikon flunssaputki kuumeineen kaikkineen, yhdellä on refluksitaudista johtuvaa (lähes jatkuvaa ja siksi varsin ikävää) vatsakipua, yksi on lomalla Lapissa ja yksi on sitten ihan muuten vaan sekaisin niin, ettei osaa esim. laskea kahdeksaan (eikä viiteen eikä yhteen) eikä ojentaa nilkkojaan ja lisäksi sillä vielä kiristää sisä-, taka- ja etureidet, loko, spaga (etu- ja sivu-), niska, selkä, hartiat, rintalihakset, kyynärvarren ojentajat, nilkat, pohkeet, akilles ja aivotoiminta, ja kaiken kukkuraksi mulla siis kiristyy sen kanssa aika usein hermot.
Oon viime aikoina aika huolella saanut perehtyä (mm. käytännössä, teoriassa, uudelleen käytännössä ja sen jälkeen teoriassa taas) kasvuikäisten nuorten urheilijoiden erilaisiin rasitusvammatyyppeihin sekä niiden hoitamiseen. Ihan hieno juttu se varmaan on. Noin niin kuin loppuelämää ajatellen. (Tätä kisakautta ajatellen ei ehkä niinkään...)
P.S. Säärikyhmyn apofyysi eli ns. Osgood-Schlatterin tauti, CHECK!
Kantaluun takaosan apofyysi (kantaluun osteokondroosi eli ns. severin tauti), CHECK !
Polvilumpion alakärjen apofyysi (Sinding-Larsen-Johanssonin tauti), UN-CHECK!
(Voisko joku nyt äkkiä pliis hankkia vielä tän...?)
Tunnisteet:
joukkuevoimistelu,
oppimispäiväkirja,
valmentaminen
tiistai 18. lokakuuta 2011
Hyvä valmentaja vs. huono valmentaja
Valmennettavieni mielestä ns. hyvä valmentaja on:
- kannustava
- vaativa
- suorapuheinen
- reilu
- sellanen joka ei huuda
- tiukka mutta välillä rento
- samanlainen kaikkia kohtaan
- ajoissa paikalla
Tällä viikolla (välillä maanantai-tiistai) en ole ollut kovin hyvä valmentaja. (Enkä muutenkaan kyllä, eipä sillä.)
Eilen juoksutin (leikin varjolla) yhden kolmevuotiaan kaksi kertaa pää edellä seinään. (Käskin juosta seinän luokse. Unohdin kertoa, että jarruttaminen pitää aloittaa ennen seinää.)
Eilen myös seurasin sivusta kun kolme 3-4 -vuotiasta juoksee pää edellä seinään ja puristaa samalla kaikin voimin silmiään kiinni. (Käskin pitää silmät kiinni lähtöasennossa. Unohdin mainita, että niin joo, ne silmät pitää muistaa avata sitten juoksemaan lähdettäessä.)
Tähän asti tänään olen liioitellut, huokaillut, vähätellyt, valehdellut, kritisoinut, kyseenalaistanut, pelleillyt, itkenyt, nauranut, huutanut, ironisoinut, laulanut, nolannut, matkinut, kyllästynyt, ollut väsynyt ja ohjeistanut valmennettaviani äärimmäisen epäselvästi (ja siten tuhlannut joukkueeni arvokasta harjoitusaikaa, mikä minua tokikin sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy)).
Lisäksi (!) olen kokeillut kymmenvuotiaisiini kasvatuksellisista keinoista kiitollisimpia: uhkailua, kiristystä ja lahjontaa (sekä kiristämistä uhkailemalla lahjonnan mahdollisella lopettamisella).
Kolmen tunnin salityöskentelyn erinomaisen suurenmoisena lopputulemana sitten tajusin, että senkin ajan, mitä tänään käytin yleiseen kitisemiseen, väärien liikemallien toistamiseen, virheiden ja virheentekijöiden nimeämiseen, yksittäisten virheiden korjaamiseen ja kisakauden väliinjättämisellä uhkailemiseen olisin voinut (ja olisi pitänyt!) käyttää joukkueeni voimistelijoiden fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen sekä liikkeiden oikeiden suoritustekniikoiden ja ohjelman laskujen opettamiseen.
Hieno tunne tajuta oma erehtyväisyytensä. Taas kerran
- kannustava
- vaativa
- suorapuheinen
- reilu
- sellanen joka ei huuda
- tiukka mutta välillä rento
- samanlainen kaikkia kohtaan
- ajoissa paikalla
Tällä viikolla (välillä maanantai-tiistai) en ole ollut kovin hyvä valmentaja. (Enkä muutenkaan kyllä, eipä sillä.)
Eilen juoksutin (leikin varjolla) yhden kolmevuotiaan kaksi kertaa pää edellä seinään. (Käskin juosta seinän luokse. Unohdin kertoa, että jarruttaminen pitää aloittaa ennen seinää.)
Eilen myös seurasin sivusta kun kolme 3-4 -vuotiasta juoksee pää edellä seinään ja puristaa samalla kaikin voimin silmiään kiinni. (Käskin pitää silmät kiinni lähtöasennossa. Unohdin mainita, että niin joo, ne silmät pitää muistaa avata sitten juoksemaan lähdettäessä.)
Tähän asti tänään olen liioitellut, huokaillut, vähätellyt, valehdellut, kritisoinut, kyseenalaistanut, pelleillyt, itkenyt, nauranut, huutanut, ironisoinut, laulanut, nolannut, matkinut, kyllästynyt, ollut väsynyt ja ohjeistanut valmennettaviani äärimmäisen epäselvästi (ja siten tuhlannut joukkueeni arvokasta harjoitusaikaa, mikä minua tokikin sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy)).
Lisäksi (!) olen kokeillut kymmenvuotiaisiini kasvatuksellisista keinoista kiitollisimpia: uhkailua, kiristystä ja lahjontaa (sekä kiristämistä uhkailemalla lahjonnan mahdollisella lopettamisella).
Kolmen tunnin salityöskentelyn erinomaisen suurenmoisena lopputulemana sitten tajusin, että senkin ajan, mitä tänään käytin yleiseen kitisemiseen, väärien liikemallien toistamiseen, virheiden ja virheentekijöiden nimeämiseen, yksittäisten virheiden korjaamiseen ja kisakauden väliinjättämisellä uhkailemiseen olisin voinut (ja olisi pitänyt!) käyttää joukkueeni voimistelijoiden fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen sekä liikkeiden oikeiden suoritustekniikoiden ja ohjelman laskujen opettamiseen.
Hieno tunne tajuta oma erehtyväisyytensä. Taas kerran
torstai 29. syyskuuta 2011
Kolmas kerta jne...
Miten voikin yksi ainoa sähköposti tehdä niin kovin iloiseksi henkilön! Ai että!
(Ja kyseessähän oli toki vaatimattomasti vasta kolmas kerta samassa tentissä.)
(Ja kyseessähän oli toki vaatimattomasti vasta kolmas kerta samassa tentissä.)
Moikka! Äikän pom-tenttivastauksesi olivat täyttä asiaa, arvosana 15/20 pistettä eli kääntyi juuri kolmosesta nelosen puolelle. Mukavaa syksyä! -Mari
maanantai 15. elokuuta 2011
JV-treenikauden alku
# PITKÄNTÄHTÄIMEN TAVOITTEET / JOUKKUE A
Ensimmäisissä harjoituksissa kesälomatauon jälkeen - keskustelua tulevasta kaudesta:
Valmentaja 24 v.: Millanen kesäloma teillon ollu? Ootteko uinu paljon?
Voimistelija 10 v.: No joo.
Valmentaja 24 v.: No miltä nyt tuntuu kun treenit taas alkaa?
Voimistelija 10 v.: ...ja koulut!
Valmentaja 24 v.: Niin.
Voimistelija 10 v.: No ihan kivalta. Kai.
Valmentaja 24 v.: Onko jotain erityistä mitä ootatte tältä syksyltä?
Voimistelija 10 v.: Ei.
Valmentaja 24 v.: Niinku jumpassa tai ihan yleensäkin...?
Voimistelija 10 v. (valmentajalle): Ei.
Voimistelija 10 v. (muille voimistelijoille): Mitä te ootte toivonu joululahjaks?
# PITKÄNTÄHTÄIMEN TAVOITTEET / JOUKKUE E
Valmentaja 24 v.: Millanen kesäloma teillon ollu? Ootteko uinu paljon?
Voimistelija 10 v.: No joo.
Valmentaja 24 v.: No miltä nyt tuntuu kun treenit taas alkaa?
Voimistelija 10 v.: ...ja koulut!
Valmentaja 24 v.: Niin.
Voimistelija 10 v.: No ihan kivalta. Kai.
Valmentaja 24 v.: Onko jotain erityistä mitä ootatte tältä syksyltä?
Voimistelija 10 v.: Mikä on meijän kevään kisaohjelman musiikki?
# PÄIVÄN PIRKKANIKSI
Voimistelija 9 v.: Mulla on IHAN hiki!
Valmentaja 24 v.: Hyvä! Niin kuuluu ollakin!
Voimistelija 9 v.: Eikä oo hyvä. Eikä kuulu ollakin!
Valmentaja 24 v.: No kyllä täällä ois tarkotus jumpata ihan niin että vähän hiki ois. Sehän on vaan hyvä!
Voimistelija 9 v.: Eikä oo hyvä. Hiki haisee kamalalta!
Valmentaja 24 v.: Niin mut sit voi mennä suihkuun treenien jälkeen ettei tarvi haista kamalalta.
Voimistelija 9 v.: Ai niin joo...
#SISÄSYNTYINEN MOTIVAATIO
Voimistelija 10 v.: Niin minä nyt toin tämän kotitreenilapun niin saanko minä jonkun palkinnon nyt?
Valmentaja 24 v.: Joo. Saat hyvän mielen ja vetreät lihakset...
Voimistelija 10 v.: AI MITÄ?! EIKÖ ME MUKA SAAHAKKAAN NIITÄ PALKINTOJA MITKÄ TE LUPASITTE?
Valmentaja 24 v.: No saatte saatte.
Voimistelija 10 v.: No minä jo olin että en kyllä ala jos oon tehny IHAN TURHAAN tätä kotitreeniä...
Valmentaja 24 v: ....
# KIITOLLISET LAPSET
Valmentaja jakaa voimistelijoilleen kotitreenipalkintoja kesäloman jälkeen.
Valmentaja 24 v.: Ole hyvä!
Voimistelija 10 v.: Mmh.
Valmentaja 24 v.: Niin että ole hyvä!
Voimistelija 10 v.: No kiitos?
- -
Valmentaja 24 v.: Eiks oo hieno?
Voimistelija 10 v.: HÖH! Näin pieni! Eihän tänne ees mahu mittään!
Valmentaja 24 v.: No mahtuu sinne ainakin naru ja pallo ja juomapullo... Tiiän ku kokeilin aamulla.
Voimistelija 10 v.: Just.
Valmentaja 24 v.: No eikö kelpaa?
Voimistelija 10 v.: Saako sitten toisen tällasen ku tuo seuraavan kotitreenilapun?
Valmentaja 24 v.: ...
Ensimmäisissä harjoituksissa kesälomatauon jälkeen - keskustelua tulevasta kaudesta:
Valmentaja 24 v.: Millanen kesäloma teillon ollu? Ootteko uinu paljon?
Voimistelija 10 v.: No joo.
Valmentaja 24 v.: No miltä nyt tuntuu kun treenit taas alkaa?
Voimistelija 10 v.: ...ja koulut!
Valmentaja 24 v.: Niin.
Voimistelija 10 v.: No ihan kivalta. Kai.
Valmentaja 24 v.: Onko jotain erityistä mitä ootatte tältä syksyltä?
Voimistelija 10 v.: Ei.
Valmentaja 24 v.: Niinku jumpassa tai ihan yleensäkin...?
Voimistelija 10 v. (valmentajalle): Ei.
Voimistelija 10 v. (muille voimistelijoille): Mitä te ootte toivonu joululahjaks?
# PITKÄNTÄHTÄIMEN TAVOITTEET / JOUKKUE E
Valmentaja 24 v.: Millanen kesäloma teillon ollu? Ootteko uinu paljon?
Voimistelija 10 v.: No joo.
Valmentaja 24 v.: No miltä nyt tuntuu kun treenit taas alkaa?
Voimistelija 10 v.: ...ja koulut!
Valmentaja 24 v.: Niin.
Voimistelija 10 v.: No ihan kivalta. Kai.
Valmentaja 24 v.: Onko jotain erityistä mitä ootatte tältä syksyltä?
Voimistelija 10 v.: Mikä on meijän kevään kisaohjelman musiikki?
# PÄIVÄN PIRKKANIKSI
Voimistelija 9 v.: Mulla on IHAN hiki!
Valmentaja 24 v.: Hyvä! Niin kuuluu ollakin!
Voimistelija 9 v.: Eikä oo hyvä. Eikä kuulu ollakin!
Valmentaja 24 v.: No kyllä täällä ois tarkotus jumpata ihan niin että vähän hiki ois. Sehän on vaan hyvä!
Voimistelija 9 v.: Eikä oo hyvä. Hiki haisee kamalalta!
Valmentaja 24 v.: Niin mut sit voi mennä suihkuun treenien jälkeen ettei tarvi haista kamalalta.
Voimistelija 9 v.: Ai niin joo...
#
Voimistelija 10 v.: Niin minä nyt toin tämän kotitreenilapun niin saanko minä jonkun palkinnon nyt?
Valmentaja 24 v.: Joo. Saat hyvän mielen ja vetreät lihakset...
Voimistelija 10 v.: AI MITÄ?! EIKÖ ME MUKA SAAHAKKAAN NIITÄ PALKINTOJA MITKÄ TE LUPASITTE?
Valmentaja 24 v.: No saatte saatte.
Voimistelija 10 v.: No minä jo olin että en kyllä ala jos oon tehny IHAN TURHAAN tätä kotitreeniä...
Valmentaja 24 v: ....
# KIITOLLISET LAPSET
Valmentaja jakaa voimistelijoilleen kotitreenipalkintoja kesäloman jälkeen.
Valmentaja 24 v.: Ole hyvä!
Voimistelija 10 v.: Mmh.
Valmentaja 24 v.: Niin että ole hyvä!
Voimistelija 10 v.: No kiitos?
- -
Valmentaja 24 v.: Eiks oo hieno?
Voimistelija 10 v.: HÖH! Näin pieni! Eihän tänne ees mahu mittään!
Valmentaja 24 v.: No mahtuu sinne ainakin naru ja pallo ja juomapullo... Tiiän ku kokeilin aamulla.
Voimistelija 10 v.: Just.
Valmentaja 24 v.: No eikö kelpaa?
Voimistelija 10 v.: Saako sitten toisen tällasen ku tuo seuraavan kotitreenilapun?
Valmentaja 24 v.: ...
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Välitilannepäivitys (...treenikauden alkua odotellessa...)
Havaitsin hetki sitten kotimme olohuoneen muuttuneen väliaikaispysyväksi voimisteluvälinevarastoksi. Nykyisin meillä voi siis - paitsi polkea paljaat jalkansa paljetteihin - myös kompastella erinäisiin (ja erilaisiin) voimisteluvälineisiin. Kaikkiaan tämänhetkinen varastotilanne kattaa mm. 19 voimistelupalloa (14 keltaista, yksi sininen, yksi valkoinen, kaksi violettia, yksi harmaa), 30 hyppynarua (16 keltaista, yksi punainen, kaksi valkoista, 11 mustaa) ja 24 voimistelupukua (17 punaista, yksi valkoinen, yksi vaaleanpunainen, neljä vihreää sekä yksi farkku-pinkki). Myös pallopumpuissa, venttiilinneuloissa ja vanneteipeissä löytyy! (Siis muun muassa...)
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Kalevalan Kullervon hieno elämä
Tiivistelmä Kalevalan Kullervo-jaksosta:
"Untamo surmaa veljensä Kalervon väen, paitsi vaimon, joka synnyttää Kullervon; Untamo yrittää murhata Kullervon, mutta epäonnistuu; Kullervo myydään orjaksi Ilmariselle; Ilmarisen vaimon piinattua Kullervoa esimerkiksi leipomalla kiven leivän sisään Kullervo vannoo kostoa ja vaimo tulee surmatuksi; Kullervo pakenee ja löytää perheensä vahingoittumattomana läheltä Lappia; Kullervo viettelee neidon ja havaitsee tämän myöhemmin omaksi sisarekseen; sisar surmaa itsensä; Kullervo tuhoaa Untamolan surmaten Untamon suvun ja palattuaan kotiin huomaa kaikkien kuolleen; Kullervo surmaa itsensä."Voi Kullervoo. Kovin meni vahvasti sillä.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Serena!
Muikku ynnä Norppa + huippu lapsiseuralainen ja sen ylihupi isi + yhdeksäntuntinen vesipuistopäivä Espoon korvessa = silkkaa parhautta hela dagen! ♥
# PALUUMATKALLA KUULTUA
Kaikkitietävä Neiti 8 v. antaa isälleen ajo-ohjeita eräästä risteyksestä kääntymisen jälkeen. (Vaikka navigaattorikin on käytössä. (Ja vaikka isi osaa kyllä ajaa ilman sitäkin.))
Neiti 8 v.: Iskä hei...
Iskä: Nii?
Neiti 8 v.: No että sun ei ois kyllä pitäny kääntyä tänne.
Iskä [tarttuu tiukemmin rattiin]: Ai miten niin ei?
Neiti 8 v.: Ää, se oli vitsiii....
# "KIITOS, LAPSENI, TÄSTÄKIN!"
Iskä: Just joo. Kiitti vaan.
Neiti 8 v. [pettyneenä]: Höh. Miehet ei ymmärrä naisten vitsejä.
# NEITI 8 V:N KARKKIPÄIVÄFANTASIA
"Miettikää nyt, jos kaikki autot oiskin karkkia! Kaikki mustat ois salmi...eiku...lakritsaa! Ja kaikki vihreet ois omenaa ja kaikki siniset ois mustikkaa ja kaikki keltaset ois niitä banaanikarkkeja ja kaikki punaset ois JAUHELIHAA!"
# PALUUMATKALLA KUULTUA
Kaikkitietävä Neiti 8 v. antaa isälleen ajo-ohjeita eräästä risteyksestä kääntymisen jälkeen. (Vaikka navigaattorikin on käytössä. (Ja vaikka isi osaa kyllä ajaa ilman sitäkin.))
Neiti 8 v.: Iskä hei...
Iskä: Nii?
Neiti 8 v.: No että sun ei ois kyllä pitäny kääntyä tänne.
Iskä [tarttuu tiukemmin rattiin]: Ai miten niin ei?
Neiti 8 v.: Ää, se oli vitsiii....
# "KIITOS, LAPSENI, TÄSTÄKIN!"
Iskä: Just joo. Kiitti vaan.
Neiti 8 v. [pettyneenä]: Höh. Miehet ei ymmärrä naisten vitsejä.
# NEITI 8 V:N KARKKIPÄIVÄFANTASIA
"Miettikää nyt, jos kaikki autot oiskin karkkia! Kaikki mustat ois salmi...eiku...lakritsaa! Ja kaikki vihreet ois omenaa ja kaikki siniset ois mustikkaa ja kaikki keltaset ois niitä banaanikarkkeja ja kaikki punaset ois JAUHELIHAA!"
lauantai 4. kesäkuuta 2011
lauantai 28. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
PIIPPOLAN VAARILLA OLI TALO...
Luin tänään päiväkodissa lasten kanssa muuan eläinkirjaa. Jokaisen sivun eläimestä heräsi aina keskimäärin kuusitoistatuhatta kysymystä, joiden pohjalta virisi vilkas keskustelu, jota värittivät lasten lukuisat "BÄÄ-BÄÄ":t, "MIAU-MIAU":t, "HAU-HAU":t ja "KVAAK-KVAAK":t.
Kaiken kaikkiaan tämän kyseisen korkeakirjallisen, syvällispedagoottisen ja tiedollisesti suorastaan uskomattoman laadullisen teoksen läpikäymiseen käytettiin aika noin kaksikymmentä (20) minuuttia. Lukemisen ohessa käyty pedakoomillinen ja etukäteen niin kovin tarkoin kaavailemani opetuskeskustelu eteni kutakuinkin tähän tyyliin:
Sivu 4:
MINÄ: No mikäs tossa on?
LAPSI: Lammas!
MINÄ: Niin on! Hyvin tiedetty!
Sivu 5:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No se on se lammas!
Sivu 6:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No sekin on lammas. Erivärinen vaan!
Sivu 7:
LAPSI: Mitä nuo on?
MINÄ: No ne on niitä lampaita.... Edelleen.
Sivu 8:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 9:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 10:
LAPSI: Onko TUO lammas?
MINÄ: Ei oo kun vuohi.
LAPSI: Onko se sama?
MINÄ: Ei oo kun eri.
Kaiken kaikkiaan tämän kyseisen korkeakirjallisen, syvällispedagoottisen ja tiedollisesti suorastaan uskomattoman laadullisen teoksen läpikäymiseen käytettiin aika noin kaksikymmentä (20) minuuttia. Lukemisen ohessa käyty pedakoomillinen ja etukäteen niin kovin tarkoin kaavailemani opetuskeskustelu eteni kutakuinkin tähän tyyliin:
Sivu 4:
MINÄ: No mikäs tossa on?
LAPSI: Lammas!
MINÄ: Niin on! Hyvin tiedetty!
Sivu 5:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No se on se lammas!
Sivu 6:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: No sekin on lammas. Erivärinen vaan!
Sivu 7:
LAPSI: Mitä nuo on?
MINÄ: No ne on niitä lampaita.... Edelleen.
Sivu 8:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 9:
LAPSI: Mikä tuo on?
MINÄ: Lammas.
Sivu 10:
LAPSI: Onko TUO lammas?
MINÄ: Ei oo kun vuohi.
LAPSI: Onko se sama?
MINÄ: Ei oo kun eri.
Tunnisteet:
opetusharjoittelu,
pedagomiikka,
päiväkotimaailma,
tenavat
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Hiekkalaatikon laidalta
# TERVEISIÄ RETKIKOHTEESTA
2-vuotias poika kertoo viikonlopustaan:
LAPSI: Mää olin papan kans retkellä!
MINÄ: Aijjaa. Missäs sää olit?
LAPSI: Höh. No papan kanssa retkellä!
MINÄ: No niin niin, mut MISSÄ te olitte retkellä?
LAPSI: No siellä minne oli pitkä matka. Ja siellä kolisi.
# KESKIVIIKKOAAMU - TAIKKA LAUANTAI-...
Yksi ryhmän lapsista (tyttö, 3 v.) on ollut viikonlopun ja lisäksi koko alkuviikon Vantaalla perheensä kanssa.
LASTENHOITAJA: No mutta - huomenta! Onpas mukava nähdä suakin pitkästä aikaa!
LAPSI: Niin on.
LASTENHOITAJA: Niin millon sä oikein tulitkaan sieltä Vantaalta?
LAPSI: Totaa... Mä olin siel keskiviikon jaa...huomisen...ja eilisen ja perjantain!
LASTENHOITAJA: Ahaa.
# POMOLLE TERVEISIÄ
Neljä lasta (L1, L2, L3, L4) leikkii rosvoleikkiä pihalla.
LAPSI 1: Lapsi 2 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 3 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 4 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Ja minä. Minä oon POMO! Minä en tee mitään!
LAPSI 2: Ja minäkin oon!
LAPSI 1: Sinä et oo pomo! Sinä teet hommia.
# HEINÄ-HEINÄSIRKKA
2-vuotias poika on löytänyt koivusta kirvan, jota väittää heinäsirkaksi. Käymme aiheesta pitkähkön ja varsin tiukkasävyisen keskustelun, jonka lopputuloksena saan pojan ainakin osittain uskomaan hyönteistietouteni luotettavuuteen. Kovista ponnisteluistani ja lukuisista vakuutteluyrityksistäni huolimatta keskustelu heinäsirkoista kuitenkin jatkuu vielä monenkin tunnin päästä hiekkalaatikon laidalla.
LAPSI: Mää lakastan heinäsilkkoja!
MINÄ: Aijjaa. Miks sää rakastat niitä?
LAPSI: Noku mää tykkään niistä!
MINÄ: No mikä niissä on niin kivaa?
LAPSI: Kun mää otan ne käteen.
MINÄ: Ja mitäs sitte?
LAPSI: No sitte mää SOITAN NIITTEN KAA VIULUA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Ja mulla on yks kirppuki siellä mukana. Se soittaa RUMPUJA!
(Laulaa:) Kirppu, kirppu, kirppu / soittaa rumpujaan!
MINÄ: Mitäs muuta sää teet niitten kanssa ku soitat viulua?
LAPSI: Ja rumpuja!
MINÄ: Niin.
LAPSI: No sitte mää syön niitten kaa.
LAPSI: Ja sitte mää nukun niitten kaa.
LAPSI: Vaikka ne kyllä nukkuu vielä häkkisängyssä.
MINÄ: Ai nukkuu vai?
LAPSI: NO JOO OIKEESTI! Heinikset nukkuu häkkisängyssä.
# MM-KULTAHUMUN JÄLKIPYYKKIÄ
Kaksi lasta (2- ja 3-v. pojat) potkiskelee palloa toisilleen.
LAPSI 1: Me pelataan jääkiekkoa!
MINÄ: Ai jalkapallolla?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: Ja ilman mailoja?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: No selvä...
LAPSI 1: Mut on mulla kotona mailoja.
MINÄ: Niin on mullaki. Mullon ainakin jääkiekkomaila ja tennismaila ja pesäpallomaila ja sählymaila.
LAPSI 1: No on mullakin sähkömaila.
LAPSI 2: Mullakin on sähkömaila.
LAPSI 3: Ja mullakin on!
# PENTELEEN PUUNHALAAJAT
3-vuotias tyttö tulee säteillen luokseni ilmiselvästi puusta juuri nyhtämänsä oksan kanssa.
MINÄ: Voi ei. Ethän ottanut elävästä puusta?
LAPSI: En.
MINÄ: Kun ihan oikeasti ei eläviä puita saa vahingoittaa. Ne menee rikki, jos niistä ottaa oksia. Ymmärräthän sen?
LAPSI: Ymmällän.
MINÄ: Jos maasta löytää oksan niin sitten sen saa ottaa, mutta puusta ei saa ottaa, kun puu menee sitten siitä rikki. Ei ole kiva sille puulle se.
LAPSI: Ei niin. Ja minä niin lakastan kukkia! Ja mää lakastan puita ja mää lakastan lehtiä!
MINÄ: No hyvä. Sittenhän sinä et varmaan ota elävästä puusta oksaa, ethän?
LAPSI: En. En oo ottanutkaan.
MINÄ: Hyvä.
LAPSI: En puusta ottanut. Otin pensaasta!
2-vuotias poika kertoo viikonlopustaan:
LAPSI: Mää olin papan kans retkellä!
MINÄ: Aijjaa. Missäs sää olit?
LAPSI: Höh. No papan kanssa retkellä!
MINÄ: No niin niin, mut MISSÄ te olitte retkellä?
LAPSI: No siellä minne oli pitkä matka. Ja siellä kolisi.
# KESKIVIIKKOAAMU - TAIKKA LAUANTAI-...
Yksi ryhmän lapsista (tyttö, 3 v.) on ollut viikonlopun ja lisäksi koko alkuviikon Vantaalla perheensä kanssa.
LASTENHOITAJA: No mutta - huomenta! Onpas mukava nähdä suakin pitkästä aikaa!
LAPSI: Niin on.
LASTENHOITAJA: Niin millon sä oikein tulitkaan sieltä Vantaalta?
LAPSI: Totaa... Mä olin siel keskiviikon jaa...huomisen...ja eilisen ja perjantain!
LASTENHOITAJA: Ahaa.
# POMOLLE TERVEISIÄ
Neljä lasta (L1, L2, L3, L4) leikkii rosvoleikkiä pihalla.
LAPSI 1: Lapsi 2 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 3 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Lapsi 4 on se, joka tekee hommia!
LAPSI 1: Ja minä. Minä oon POMO! Minä en tee mitään!
LAPSI 2: Ja minäkin oon!
LAPSI 1: Sinä et oo pomo! Sinä teet hommia.
# HEINÄ-HEINÄSIRKKA
2-vuotias poika on löytänyt koivusta kirvan, jota väittää heinäsirkaksi. Käymme aiheesta pitkähkön ja varsin tiukkasävyisen keskustelun, jonka lopputuloksena saan pojan ainakin osittain uskomaan hyönteistietouteni luotettavuuteen. Kovista ponnisteluistani ja lukuisista vakuutteluyrityksistäni huolimatta keskustelu heinäsirkoista kuitenkin jatkuu vielä monenkin tunnin päästä hiekkalaatikon laidalla.
LAPSI: Mää lakastan heinäsilkkoja!
MINÄ: Aijjaa. Miks sää rakastat niitä?
LAPSI: Noku mää tykkään niistä!
MINÄ: No mikä niissä on niin kivaa?
LAPSI: Kun mää otan ne käteen.
MINÄ: Ja mitäs sitte?
LAPSI: No sitte mää SOITAN NIITTEN KAA VIULUA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Ja mulla on yks kirppuki siellä mukana. Se soittaa RUMPUJA!
(Laulaa:) Kirppu, kirppu, kirppu / soittaa rumpujaan!
MINÄ: Mitäs muuta sää teet niitten kanssa ku soitat viulua?
LAPSI: Ja rumpuja!
MINÄ: Niin.
LAPSI: No sitte mää syön niitten kaa.
LAPSI: Ja sitte mää nukun niitten kaa.
LAPSI: Vaikka ne kyllä nukkuu vielä häkkisängyssä.
MINÄ: Ai nukkuu vai?
LAPSI: NO JOO OIKEESTI! Heinikset nukkuu häkkisängyssä.
# MM-KULTAHUMUN JÄLKIPYYKKIÄ
Kaksi lasta (2- ja 3-v. pojat) potkiskelee palloa toisilleen.
LAPSI 1: Me pelataan jääkiekkoa!
MINÄ: Ai jalkapallolla?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: Ja ilman mailoja?
LAPSI 1: Joo.
MINÄ: No selvä...
LAPSI 1: Mut on mulla kotona mailoja.
MINÄ: Niin on mullaki. Mullon ainakin jääkiekkomaila ja tennismaila ja pesäpallomaila ja sählymaila.
LAPSI 1: No on mullakin sähkömaila.
LAPSI 2: Mullakin on sähkömaila.
LAPSI 3: Ja mullakin on!
# PENTELEEN PUUNHALAAJAT
3-vuotias tyttö tulee säteillen luokseni ilmiselvästi puusta juuri nyhtämänsä oksan kanssa.
MINÄ: Voi ei. Ethän ottanut elävästä puusta?
LAPSI: En.
MINÄ: Kun ihan oikeasti ei eläviä puita saa vahingoittaa. Ne menee rikki, jos niistä ottaa oksia. Ymmärräthän sen?
LAPSI: Ymmällän.
MINÄ: Jos maasta löytää oksan niin sitten sen saa ottaa, mutta puusta ei saa ottaa, kun puu menee sitten siitä rikki. Ei ole kiva sille puulle se.
LAPSI: Ei niin. Ja minä niin lakastan kukkia! Ja mää lakastan puita ja mää lakastan lehtiä!
MINÄ: No hyvä. Sittenhän sinä et varmaan ota elävästä puusta oksaa, ethän?
LAPSI: En. En oo ottanutkaan.
MINÄ: Hyvä.
LAPSI: En puusta ottanut. Otin pensaasta!
Tunnisteet:
opetusharjoittelu,
pedagomiikka,
päiväkotimaailma,
tenavat
Leikki-ikäisten sielunmaisemasta
On asioita, joita en vain voi ymmärtää.
Erityisen paljon tällaisia asioita on leikki-ikäisen sielunmaisemassa.
Ja koska oon päivästä toiseen niin kovin ymmärtämätön ja ulalla leikki-ikäisten sielunmaisemasta ja suurinpiirtein kaikesta siihen liittyvästä, en aio nyt edes yrittää sanallistaa näitä kaiken kaikkiaan käsittämättömiä viime aikaisia kokemuksiani kyseiseen aiheeseen liittyen. Sen sijaan aion valottaa aihetta muutaman tapausesimerkin avulla.
Esimerkki 1:
Lastentarhanopettaja piirtää liitutauluun puun. Piirros siis esittää aivan selkeästi puuta - siinä erottuvat selkeästi puunrunko, oksat ja lehvästö - eikä sitä ole edes kolmivuotiaiden ylivilkkaalla mielikuvituksella millään tapaa mahdollista kuvitella miksikään muuksi kuin - no, puuksi.
Ja kuitenkin nämä lapsiryhmän kahdeksantoista 2-4 -vuotiasta saavat kulutettua yhteisestä puolen tunnin lauluhetkestä noin viisi minuuttia siihen, että heistä kukin esittää vuorollaan täsyin epäloogisia arvauksia siitä, mitä kaikkea piirros heidän mielestään (mukamas) voisi esittää.
"LAIVA!"
"BANAANI!"
"SAVUPIIPPU!"
"KILAHVI!"
"LAKUPIIPPU!"
"KALAHVI!"
"KILAHTI!"
"KOLAHTI!"
"SOLAHTI!"
"NOLPPA!"
"PYLVÄS!"
"TIKKU!"
"PILKKU!"
"TOLPPA!"
...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin ed...ja...ja...ja...
Esimerkki 2:
Ryhmän kaksi lasta, 3-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika, leikkivät päiväkodin pihalla kaksistaan iltapäivällä, kun kaikki muut lapset on jo haettu koteihinsa. Kaikki leikkivälineet - polkupyörät, potkulaudat, keinulauta, keinut, rekka-autot, hiekkaämpärit, lapiot, haravat, pallot, mailat sun muut - lojuvat edelleen pitkin pihaa ja ovat siten lasten vapaassa käytössä. Tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että kumpikaan lapsista ei joudu a.) jakamaan lelujaan kenenkään kanssa tai b.) odottamaan/jonottamaan yhdenkään lelun tai leikkivälineen vapautumista, sillä kaikkia edellämainittuja leluja on käytettävissä lasten lukumäärään (2) nähden noin kahdeksantoistakertainen kappalemäärä.
Aluksi lapset leikkivät erillään eri puolilla pihaa, kunnes jonkin ajan kuluttua päätyvät aloittamaan yhteisen leikin. Lapsi numero 1 ehdottaa keinulaudalla keinumista lapselle numero 2. Lapsi numero 2 ei suostu ehdotukseen vaan päätyy istumaan penkille. Noin puolen minuutin kuluttua hän kyllästyy penkillä istuskeluun ja päättää sittenkin suostua L1:n tekemään ehdotukseen. Lapset keinuvat keinulaudalla puolentoista minuutin ajan.
Tämän jälkeen L1 ilmiselvästi kyllästyy keinulautaleikkiin ja etsii jostakin käsiinsä hiekkalapion. Hetken kuluttua kyseinen tenava keksii ryhtyä "pelaamaan tennistä" ja alkaa hakata tennispalloa lapiolla. L2 liittyy L1:n seuraan omine hiekkalapioineen, ja ehdottaa, että palloa hakattaisiin lapioilla vuorotellen, niin että kumpikin lapsista saisi "pelata" palloa vuorollaan.
Tämänkaltaiseen kohtuuttomaan vaatimukseen L1 ei tietenkään suostu, vaan suuressa viisaudessaan kyseinen lapsi päättää omia pallon yksinoikeudella itselleen, ja
Sivuhuomautuksena todettakoon, että keskellä pihaa siis seisoo koko ajan valtavankokoinen saavi TÄYNNÄ tennispalloja. Suuntaa-antavan arvioni mukaan käytettävissä olevia tennispalloja on siis n. 300-400 kappaletta, mutta siitä huolimatta nämä kaksi arjen pientä supersankaria päättävät kinata siitä YHDESTÄ ainoasta pallosta, jonka L1 on alunperin leikkiinsä valinnut.
Kuluu puoli sekuntia. Pikkukaverin ilme valahtaa ja kyyneleet tulvahtavat silmiin. Seuraa: hyeenana huutamista vähintään seuraavat seitsemän minuuttia.
Esimerkki 3:
Tyttö (3 v.) hämmentää lapiolla ämpärissä olevaa hiekkaa, ja kertoo minulle kuin ohimennen: "Me keitetään pojille mylkkyä!"
Kuluu minuutti. Sitten sama lapsi tulee luokseni itkien, ja kertoo, kuinka pahoillaan hän nyt on, kun pojat KIUSAAVAT häntä hämmentämällä (omilla) lapioillaan (omissa) ämpäreissään olevaa hiekkaa.
Erityisen vakavaksi tilanteen tekee sitten se, että pojat kuulemma keittävätkin "tytöille mylkkyä". Ihan noin vaan.
Ja ei. En minä ymmärrä tätäkään. Vieläkään. Hmm.
Erityisen paljon tällaisia asioita on leikki-ikäisen sielunmaisemassa.
Ja koska oon päivästä toiseen niin kovin ymmärtämätön ja ulalla leikki-ikäisten sielunmaisemasta ja suurinpiirtein kaikesta siihen liittyvästä, en aio nyt edes yrittää sanallistaa näitä kaiken kaikkiaan käsittämättömiä viime aikaisia kokemuksiani kyseiseen aiheeseen liittyen. Sen sijaan aion valottaa aihetta muutaman tapausesimerkin avulla.
Esimerkki 1:
Lastentarhanopettaja piirtää liitutauluun puun. Piirros siis esittää aivan selkeästi puuta - siinä erottuvat selkeästi puunrunko, oksat ja lehvästö - eikä sitä ole edes kolmivuotiaiden ylivilkkaalla mielikuvituksella millään tapaa mahdollista kuvitella miksikään muuksi kuin - no, puuksi.
Ja kuitenkin nämä lapsiryhmän kahdeksantoista 2-4 -vuotiasta saavat kulutettua yhteisestä puolen tunnin lauluhetkestä noin viisi minuuttia siihen, että heistä kukin esittää vuorollaan täsyin epäloogisia arvauksia siitä, mitä kaikkea piirros heidän mielestään (mukamas) voisi esittää.
"LAIVA!"
"BANAANI!"
"SAVUPIIPPU!"
"KILAHVI!"
"LAKUPIIPPU!"
"KALAHVI!"
"KILAHTI!"
"KOLAHTI!"
"SOLAHTI!"
"NOLPPA!"
"PYLVÄS!"
"TIKKU!"
"PILKKU!"
"TOLPPA!"
...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin edelleen...ja niin ed...ja...ja...ja...
Esimerkki 2:
Ryhmän kaksi lasta, 3-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika, leikkivät päiväkodin pihalla kaksistaan iltapäivällä, kun kaikki muut lapset on jo haettu koteihinsa. Kaikki leikkivälineet - polkupyörät, potkulaudat, keinulauta, keinut, rekka-autot, hiekkaämpärit, lapiot, haravat, pallot, mailat sun muut - lojuvat edelleen pitkin pihaa ja ovat siten lasten vapaassa käytössä. Tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että kumpikaan lapsista ei joudu a.) jakamaan lelujaan kenenkään kanssa tai b.) odottamaan/jonottamaan yhdenkään lelun tai leikkivälineen vapautumista, sillä kaikkia edellämainittuja leluja on käytettävissä lasten lukumäärään (2) nähden noin kahdeksantoistakertainen kappalemäärä.
Aluksi lapset leikkivät erillään eri puolilla pihaa, kunnes jonkin ajan kuluttua päätyvät aloittamaan yhteisen leikin. Lapsi numero 1 ehdottaa keinulaudalla keinumista lapselle numero 2. Lapsi numero 2 ei suostu ehdotukseen vaan päätyy istumaan penkille. Noin puolen minuutin kuluttua hän kyllästyy penkillä istuskeluun ja päättää sittenkin suostua L1:n tekemään ehdotukseen. Lapset keinuvat keinulaudalla puolentoista minuutin ajan.
Tämän jälkeen L1 ilmiselvästi kyllästyy keinulautaleikkiin ja etsii jostakin käsiinsä hiekkalapion. Hetken kuluttua kyseinen tenava keksii ryhtyä "pelaamaan tennistä" ja alkaa hakata tennispalloa lapiolla. L2 liittyy L1:n seuraan omine hiekkalapioineen, ja ehdottaa, että palloa hakattaisiin lapioilla vuorotellen, niin että kumpikin lapsista saisi "pelata" palloa vuorollaan.
Tämänkaltaiseen kohtuuttomaan vaatimukseen L1 ei tietenkään suostu, vaan suuressa viisaudessaan kyseinen lapsi päättää omia pallon yksinoikeudella itselleen, ja
Sivuhuomautuksena todettakoon, että keskellä pihaa siis seisoo koko ajan valtavankokoinen saavi TÄYNNÄ tennispalloja. Suuntaa-antavan arvioni mukaan käytettävissä olevia tennispalloja on siis n. 300-400 kappaletta, mutta siitä huolimatta nämä kaksi arjen pientä supersankaria päättävät kinata siitä YHDESTÄ ainoasta pallosta, jonka L1 on alunperin leikkiinsä valinnut.
Kuluu puoli sekuntia. Pikkukaverin ilme valahtaa ja kyyneleet tulvahtavat silmiin. Seuraa: hyeenana huutamista vähintään seuraavat seitsemän minuuttia.
Esimerkki 3:
Tyttö (3 v.) hämmentää lapiolla ämpärissä olevaa hiekkaa, ja kertoo minulle kuin ohimennen: "Me keitetään pojille mylkkyä!"
Kuluu minuutti. Sitten sama lapsi tulee luokseni itkien, ja kertoo, kuinka pahoillaan hän nyt on, kun pojat KIUSAAVAT häntä hämmentämällä (omilla) lapioillaan (omissa) ämpäreissään olevaa hiekkaa.
Erityisen vakavaksi tilanteen tekee sitten se, että pojat kuulemma keittävätkin "tytöille mylkkyä". Ihan noin vaan.
Ja ei. En minä ymmärrä tätäkään. Vieläkään. Hmm.
tiistai 24. toukokuuta 2011
maanantai 23. toukokuuta 2011
Terveisiä päiväkodista osa 2
# "IHAN VAROVASTI SILITIN"
Kaksi lasta (3-v. poika ja 3-v. tyttö) alkaa riidellä aamupiirillä.
LAPSI 1: Tuo löi minua-aa-aa!
LAPSI 2: Eiku TUO löi minua!
LAPSI 1: Sä ite aloit eka töniä!
LAPSI 2: En töniny!
LAPSI 1: Kyllä tönit! Ja potkit ja löit!
LAPSI 2: EIPÄS! MINÄ SILITIN SUA MUN JALALLA!
# "JA TUO TOINENKO EI OLE?"
LAPSI: YÄÄÄÄÄ! Tuo otti minun auton!
MINÄ: Sulla on kuule siinä nenän edessä korillinen autoja. Ota sieltä uus!
LAPSI: Eikun minä haluan sen keltaisen!
MINÄ: No tuossa on vaikka kuinka monta keltasta autoo!
LAPSI: Eihän oo!
MINÄ: No onhan! (Annan tenavalle keltaisen auton käteen.)
LAPSI: En ota sitä! Se on LELUAUTO!
# EIHÄN SIINÄ SITTEN
LAPSI: Kato, Anna-Elina!
MINÄ: Joo.
LAPSI: ANNA-ELINA, KATO!
MINÄ: Hyvä! Tosi hienosti sä osaat kiivetä!
LAPSI: Tyhmä! Mun nimi on Sara, eikä mikään hieno!
# TERVEISIÄ ÄIDILLE
LAPSI 1: Mikä sun äitin nimi on?
LAPSI 2: Muru.
LAPSI 3: Hei MUNKIN äitin nimi on Mulu!
LAPSI 1: Ja minunkin äitin nimi on!
# VIIDEN PISTEEN VIHJE
Lastentarhanopettaja (LTO) arvuuttelee lapsilla eri aihepiirien sanoja.
LTO: Tämä sana liittyy säähän ja ulkona on nytkin vähän tällaista.
LAPSI 1: Vesisade?
LTO: No mut eihän siellä sada!
LAPSI 2: Aulinko!
LTO: Ei siellä kyllä paista aurinkokaan. Tää on siis sellainen sääilmiö, joka voi olla yhtä hyvin sateisella kuin aurinkoisellakin säällä. Tämä voi huojuttaa puita ulkona.
LAPSI 1: Sataa vettä?
LTO: Ei.
LAPSI 2: On aulinkoo?
LTO: Ei. Tää on sellainen mikä voi huojuttaa tai kallistaa ulkona puita.
LAPSI 1 ja LAPSI 2: ...
LTO: No mikä kallistaa puuta?
LAPSI 1: METSULIN SAHA!
# TYÖLLISTYMINEN TAATTU
Lasten kanssa käydään läpi eri ammatteja ja keskustellaan samalla itse kunkin tulevaisuudensuunnitelmista.
MINÄ: Ootko yhtään miettiny et mitä susta tulee isona?
TYTTÖ 3 v.: Mä aijon olla kyllä kaivulinkaivaja!
TYTTÖ 3 v: Mä oon KAIKKI ammatit! Ihan kaikki!
# "JOSPA SIINÄ SAMALLA SITTEN PUHDISTUIS NE KÄDETKIN..."
MINÄ: Muista käsipesu!
LAPSI: Tä?
MINÄ: Niin että käsienpesu muista!
LAPSI: Tääh?
MINÄ: Pese kädet.
LAPSI: Mä en pese.
MINÄ: Kyllä sinä peset.
LAPSI: Ei-ii. Mä teen äitille maailman puhtaaks!
Kaksi lasta (3-v. poika ja 3-v. tyttö) alkaa riidellä aamupiirillä.
LAPSI 1: Tuo löi minua-aa-aa!
LAPSI 2: Eiku TUO löi minua!
LAPSI 1: Sä ite aloit eka töniä!
LAPSI 2: En töniny!
LAPSI 1: Kyllä tönit! Ja potkit ja löit!
LAPSI 2: EIPÄS! MINÄ SILITIN SUA MUN JALALLA!
# "JA TUO TOINENKO EI OLE?"
LAPSI: YÄÄÄÄÄ! Tuo otti minun auton!
MINÄ: Sulla on kuule siinä nenän edessä korillinen autoja. Ota sieltä uus!
LAPSI: Eikun minä haluan sen keltaisen!
MINÄ: No tuossa on vaikka kuinka monta keltasta autoo!
LAPSI: Eihän oo!
MINÄ: No onhan! (Annan tenavalle keltaisen auton käteen.)
LAPSI: En ota sitä! Se on LELUAUTO!
# EIHÄN SIINÄ SITTEN
LAPSI: Kato, Anna-Elina!
MINÄ: Joo.
LAPSI: ANNA-ELINA, KATO!
MINÄ: Hyvä! Tosi hienosti sä osaat kiivetä!
LAPSI: Tyhmä! Mun nimi on Sara, eikä mikään hieno!
# TERVEISIÄ ÄIDILLE
LAPSI 1: Mikä sun äitin nimi on?
LAPSI 2: Muru.
LAPSI 3: Hei MUNKIN äitin nimi on Mulu!
LAPSI 1: Ja minunkin äitin nimi on!
# VIIDEN PISTEEN VIHJE
Lastentarhanopettaja (LTO) arvuuttelee lapsilla eri aihepiirien sanoja.
LTO: Tämä sana liittyy säähän ja ulkona on nytkin vähän tällaista.
LAPSI 1: Vesisade?
LTO: No mut eihän siellä sada!
LAPSI 2: Aulinko!
LTO: Ei siellä kyllä paista aurinkokaan. Tää on siis sellainen sääilmiö, joka voi olla yhtä hyvin sateisella kuin aurinkoisellakin säällä. Tämä voi huojuttaa puita ulkona.
LAPSI 1: Sataa vettä?
LTO: Ei.
LAPSI 2: On aulinkoo?
LTO: Ei. Tää on sellainen mikä voi huojuttaa tai kallistaa ulkona puita.
LAPSI 1 ja LAPSI 2: ...
LTO: No mikä kallistaa puuta?
LAPSI 1: METSULIN SAHA!
# TYÖLLISTYMINEN TAATTU
Lasten kanssa käydään läpi eri ammatteja ja keskustellaan samalla itse kunkin tulevaisuudensuunnitelmista.
MINÄ: Ootko yhtään miettiny et mitä susta tulee isona?
TYTTÖ 3 v.: Mä aijon olla kyllä kaivulinkaivaja!
TYTTÖ 3 v: Mä oon KAIKKI ammatit! Ihan kaikki!
# "JOSPA SIINÄ SAMALLA SITTEN PUHDISTUIS NE KÄDETKIN..."
MINÄ: Muista käsipesu!
LAPSI: Tä?
MINÄ: Niin että käsienpesu muista!
LAPSI: Tääh?
MINÄ: Pese kädet.
LAPSI: Mä en pese.
MINÄ: Kyllä sinä peset.
LAPSI: Ei-ii. Mä teen äitille maailman puhtaaks!
Tunnisteet:
opetusharjoittelu,
pedagomiikka,
päiväkotimaailma,
tenavat
perjantai 20. toukokuuta 2011
Pelastu puurolta -päivä ♥
Kaiken, mitä todella tarvitsen tietääkseni miten elää, mitä tehdä ja miten olla, opin lastentarhassa. Viisaus ei ole ylioppilastutkintovuorenhuipulla, vaan päiväkodin pihan hiekkalaatikon reunalla.
Opin siellä kaikki nämä asiat:Tajua ihme!
- Jaa kaikki
- Pelaa reilua peliä
- Älä lyö ihmisiä
- Pane tavarat takaisin sinne, mistä otitkin
- Siivoa omat sotkusi
- Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun
- Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta
- Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään
- Vedä vessa
- Elä tasapainoista elämää - opi jotakin ja ajattele jotakin ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja leiki ja tee työtä vähän joka päivä
- Ota nokkaunet iltapäivisin
- Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista ihmistä kädestä ja pysyttele yhdessä muiden ihmisten kanssa
- Robert Fulghum
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Terveisiä päiväkodista
Harjoittelupäiväkodissani pelataan lasten kanssa lähes viikottain erästä sana- ja logiikkapeliä, jossa aikuinen aina lukee kortista jonkin lauseen alun ja lasten on sitten osattava täydentää lauseen loppu oikeaksi. (Esim. "Jäätelöä syödään - mehua...juodaan.") Yleensä ryhmän (2-4 v.) lapset osaavat tosi (yllättävänkin) hyvin täydentää lauseet loogisiksi kokonaisuuksiksi, mutta välillä sitten kuullaan kyllä kaikenlaisia ajoittain uskomattoman hauskoja ja hellyyttäviäkin täydennysyrityksiä... (A = aikuinen, L = lapsi 2 v.)
# YSIVITOSELLA VAI YSISEISKALLA?
A: Hella toimii sähköllä - auto kulkee...
L: Bensalla!
A: Joo! Hienosti tiesit, hyvä!
L: Paitsi ei meidän auto. Koska se kulkee DIESELILLÄ!
# ONKO LIEDEN MALLI LAPSELLE TARPEEN
A: Nainen voi olla rouva - mies voi olla...?
L: HELLA!
# JA NYT ON SIIS KUITENKIN VASTA TOUKOKUU
A: Päälle puetaan vaatteet - jalkaan pannaan...
L: Suksimet!
# MUT MITÄS JOS SE ONKIN RUMA...?
A: Mies voi olla sulhanen - nainen voi olla...?
L: NÄTTI!
# "NII EIKU..."
Kaksi lasta (2 v. ja 3 v.) kinastelee leikkihuoneessa. Toinen nimittelee toista typeläksi ja toinen vastaa haasteeseen heittämällä ilmoille luultavasti julmimman koskaan kuulemansa haukkumanimityksen:
L1: Ite oot pikkuvauva!
L2: En ole pikkuvauva.
L1: Sää OOT pikkuvauva!
L2: EN! Olen ISO vauva!
L1: ...
L2: Olen POIKA. En vauva!
# TUTTI SUUHUN JA TURPA TUKKOON
A: Tiedättekös kuka voitti eilen maailmanmestaruuden?
L1: Suomi!
L2: Ruotsi!
L1: Eiku SUOMI!
L2: Meiän telkkarissa voitti Ruotsi!
# JA SE ON PALJON SE
L: Monta vuotta sää oot?
A: Kaksytkolme
L: Aika vanha....
A: Eiku aika nuori vielä!
L: Mut munpa mummi ja pappa on TOSI TOSI vanhoja.
A: Aijjaa. No miten vanhoja ne on?
L: No mun pappa on puol viis. Ja mummi on...kuus.
# MILLON ON MUN VUORO VOITTAA (ESIM. LOTOSSA)?
Kaksi lasta ajaa pyörillä kilpaa päiväkodin pihassa. Kisan päättyä tenavat alkavat karjua toisilleen.
L1: Mää voitin!
L2: Eiku MÄÄ voitin!
L1: ETPÄS! KU MÄÄ VOITIN!
L2: Etkä! Oli mun vuoro voittaa!
# YSIVITOSELLA VAI YSISEISKALLA?
A: Hella toimii sähköllä - auto kulkee...
L: Bensalla!
A: Joo! Hienosti tiesit, hyvä!
L: Paitsi ei meidän auto. Koska se kulkee DIESELILLÄ!
# ONKO LIEDEN MALLI LAPSELLE TARPEEN
A: Nainen voi olla rouva - mies voi olla...?
L: HELLA!
# JA NYT ON SIIS KUITENKIN VASTA TOUKOKUU
A: Päälle puetaan vaatteet - jalkaan pannaan...
L: Suksimet!
# MUT MITÄS JOS SE ONKIN RUMA...?
A: Mies voi olla sulhanen - nainen voi olla...?
L: NÄTTI!
# "NII EIKU..."
Kaksi lasta (2 v. ja 3 v.) kinastelee leikkihuoneessa. Toinen nimittelee toista typeläksi ja toinen vastaa haasteeseen heittämällä ilmoille luultavasti julmimman koskaan kuulemansa haukkumanimityksen:
L1: Ite oot pikkuvauva!
L2: En ole pikkuvauva.
L1: Sää OOT pikkuvauva!
L2: EN! Olen ISO vauva!
L1: ...
L2: Olen POIKA. En vauva!
# TUTTI SUUHUN JA TURPA TUKKOON
A: Tiedättekös kuka voitti eilen maailmanmestaruuden?
L1: Suomi!
L2: Ruotsi!
L1: Eiku SUOMI!
L2: Meiän telkkarissa voitti Ruotsi!
# JA SE ON PALJON SE
L: Monta vuotta sää oot?
A: Kaksytkolme
L: Aika vanha....
A: Eiku aika nuori vielä!
L: Mut munpa mummi ja pappa on TOSI TOSI vanhoja.
A: Aijjaa. No miten vanhoja ne on?
L: No mun pappa on puol viis. Ja mummi on...kuus.
# MILLON ON MUN VUORO VOITTAA (ESIM. LOTOSSA)?
Kaksi lasta ajaa pyörillä kilpaa päiväkodin pihassa. Kisan päättyä tenavat alkavat karjua toisilleen.
L1: Mää voitin!
L2: Eiku MÄÄ voitin!
L1: ETPÄS! KU MÄÄ VOITIN!
L2: Etkä! Oli mun vuoro voittaa!
Tunnisteet:
opetusharjoittelu,
pedagomiikka,
päiväkotimaailma,
tenavat
torstai 28. huhtikuuta 2011
"Ja se oli sitte vitsi!"
# KIRISTYS-UHKAILU-LAHJONTA
Valmentaja (N) moittii A-joukkueen voimistelijoita omatoimisuuden puutteesta ja annettujen ohjeiden noudattamatta jättämisestä:
N: Just eilen taas puhuttiin M:n kanssa et miten te ootte ihan ku päiväkoti pienoiskoossa... Jokaiselle joutuu samat ohjeet selittään sataan kertaan ennen ku mitään tapahtuu... Et ihan silleen vinkkinä vaan, voisitte vaikka ennen niitä Seinäjoen kisoja opetella vähän omatoimisuutta, ettei me sit sielläkin jouduta kulkemaan teijjän perässä koko ajan ja hokemaan että "vaihda yöpuku", "vaihda yöpuku", "vaihda yöpuku", "vaihda yöpuku", "harjaa hampaat", "harjaa hampaat, "harjaa ham-"...
V1: Siis pitääkö siellä harjata hampaat? VOI EI!
N: Voi kuule. Kyllä pitää. Kaks kertaa päivässä!
V1: Minä en sitte ainakaan harjaa hampaita aamulla
N: No kyllä harjaat
V1: Minä en i-ki-nä harjaa hampaita viikonloppuna aamulla!
V2: Enkä minä!
V3: Minä en harjaa ees viikolla hampaita aamulla
V4: Minä harjaan yleensä välillä viikonloppunakin mutta ihan aina en
N: Voi elämä. Kyllä hampaat pitää pestä kaksi kertaa päivässä!
V1: Minä en ainakaan pese!
N: Kyllä peset.
V1: En pese!
N: No minä en ota sua siihen mun E-joukkueeseen jos et sinä nyt tottele mua ja ala pestä hampaita kahta kertaa päivässä *
V: No voin minä sitten pestä jos on kerran pakko...
----------------------------
* Tärkeellinen taustatieto:
Eräs A-joukkueen voimistelijoista (V1) haluaisi päästä voimistelemaan E-joukkueeseen, ja tänä keväänä hänelle tarjoutuukin ensimmäistä kertaa mahdollisuus siihen, sillä E-joukkueen vastuuvalmentaja (N) on luvannut ottaa V1:n ns. kokeiluviikolla mukaan E-joukkueen harjoituksiin.
# KYMMENEN MINUUTTIA MYÖHEMMIN
N: Hei, V1! Se oli sitte vitsi...
V1: Ai täh?
N: Niin se mitä mä sanoin etten mä ota sua siihen mun joukkueeseen. Niin se oli vitsi. Ei se sun pääseminen riipu siitä pesetkö sä hampaat kaks kertaa päivässä!
V1: No en pese!
N: Kyllä ne pitää silti pestä! Kaks kertaa päivässä!
# HETKISTÄ MYÖHEMMIN
Kaksi tyttöä (V2 ja V3) juttelee hiljaa keskenään juuri kuullusta:
V2: Mitä se sano sille...jotain että se pääsee E-joukkueeseen?
V3: Niin sillon kokeiluviikolla mutta ei kokonaan. Pakosti. Ja että jos ei se pese hampaita kahta kertaa päivässä niin sitte ei pääse ollenkaan.
V2: NO JOO-O! Vähä eppaa!
V3: No aijjaa!
V2: Vähän törkee.
# EINZ-ZWEI-DREI-NATZIPOLIZEI
Pikkunihkeät kymmenvuotiaat jäävät huutelemaan valmentajansa (N) perään koulun pihalle.
V3: Ja hei, missäs sun kypärä ooo-oon?
V2: Kävikö sille niinku M:n kypärälle? Että jäi kaupan hyllylle?
N: Eiku kyllä se ihan kotiin jäi. Siihen hattuhyllylle...
# "SITÄ NIITTÄÄ, MITÄ KYLVÄÄ..."
Lopulta tätä ehdottoman epäoikeudenmukaista kiristysyritystäni sivusta seurannut nuori aktivisti (V2) päättää vielä hyökätä verbaalisesti kimppuuni juuri kun olen kurvaamaisillani pyöräni selässä pois koulun pihasta.
V2: Joo no minäkään en sitten ota sua sinne meijjän Seinäjoelle [Seinäjoen kisareissulle] ku sulla ei oo kypärää!
N: ...
V2: Ja se oli sitte VITSI!
Valmentaja (N) moittii A-joukkueen voimistelijoita omatoimisuuden puutteesta ja annettujen ohjeiden noudattamatta jättämisestä:
N: Just eilen taas puhuttiin M:n kanssa et miten te ootte ihan ku päiväkoti pienoiskoossa... Jokaiselle joutuu samat ohjeet selittään sataan kertaan ennen ku mitään tapahtuu... Et ihan silleen vinkkinä vaan, voisitte vaikka ennen niitä Seinäjoen kisoja opetella vähän omatoimisuutta, ettei me sit sielläkin jouduta kulkemaan teijjän perässä koko ajan ja hokemaan että "vaihda yöpuku", "vaihda yöpuku", "vaihda yöpuku", "vaihda yöpuku", "harjaa hampaat", "harjaa hampaat, "harjaa ham-"...
V1: Siis pitääkö siellä harjata hampaat? VOI EI!
N: Voi kuule. Kyllä pitää. Kaks kertaa päivässä!
V1: Minä en sitte ainakaan harjaa hampaita aamulla
N: No kyllä harjaat
V1: Minä en i-ki-nä harjaa hampaita viikonloppuna aamulla!
V2: Enkä minä!
V3: Minä en harjaa ees viikolla hampaita aamulla
V4: Minä harjaan yleensä välillä viikonloppunakin mutta ihan aina en
N: Voi elämä. Kyllä hampaat pitää pestä kaksi kertaa päivässä!
V1: Minä en ainakaan pese!
N: Kyllä peset.
V1: En pese!
N: No minä en ota sua siihen mun E-joukkueeseen jos et sinä nyt tottele mua ja ala pestä hampaita kahta kertaa päivässä *
V: No voin minä sitten pestä jos on kerran pakko...
----------------------------
* Tärkeellinen taustatieto:
Eräs A-joukkueen voimistelijoista (V1) haluaisi päästä voimistelemaan E-joukkueeseen, ja tänä keväänä hänelle tarjoutuukin ensimmäistä kertaa mahdollisuus siihen, sillä E-joukkueen vastuuvalmentaja (N) on luvannut ottaa V1:n ns. kokeiluviikolla mukaan E-joukkueen harjoituksiin.
# KYMMENEN MINUUTTIA MYÖHEMMIN
N: Hei, V1! Se oli sitte vitsi...
V1: Ai täh?
N: Niin se mitä mä sanoin etten mä ota sua siihen mun joukkueeseen. Niin se oli vitsi. Ei se sun pääseminen riipu siitä pesetkö sä hampaat kaks kertaa päivässä!
V1: No en pese!
N: Kyllä ne pitää silti pestä! Kaks kertaa päivässä!
# HETKISTÄ MYÖHEMMIN
Kaksi tyttöä (V2 ja V3) juttelee hiljaa keskenään juuri kuullusta:
V2: Mitä se sano sille...jotain että se pääsee E-joukkueeseen?
V3: Niin sillon kokeiluviikolla mutta ei kokonaan. Pakosti. Ja että jos ei se pese hampaita kahta kertaa päivässä niin sitte ei pääse ollenkaan.
V2: NO JOO-O! Vähä eppaa!
V3: No aijjaa!
V2: Vähän törkee.
# EINZ-ZWEI-DREI-NATZIPOLIZEI
Pikkunihkeät kymmenvuotiaat jäävät huutelemaan valmentajansa (N) perään koulun pihalle.
V3: Ja hei, missäs sun kypärä ooo-oon?
V2: Kävikö sille niinku M:n kypärälle? Että jäi kaupan hyllylle?
N: Eiku kyllä se ihan kotiin jäi. Siihen hattuhyllylle...
# "SITÄ NIITTÄÄ, MITÄ KYLVÄÄ..."
Lopulta tätä ehdottoman epäoikeudenmukaista kiristysyritystäni sivusta seurannut nuori aktivisti (V2) päättää vielä hyökätä verbaalisesti kimppuuni juuri kun olen kurvaamaisillani pyöräni selässä pois koulun pihasta.
V2: Joo no minäkään en sitten ota sua sinne meijjän Seinäjoelle [Seinäjoen kisareissulle] ku sulla ei oo kypärää!
N: ...
V2: Ja se oli sitte VITSI!
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Sisulla!
lauantai 23. huhtikuuta 2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Lajivalinnan vaikeudesta
# NO SE OLIS SIT JO TOSI PAHA
Pienet voimistelijat juttelevat iloisista pääsiäisaiheista pukuhuoneessa harjoitusten päätteeksi.
V1: Mieti nyt! Tähän – UNGH – ja tähän – UNGH – vaan iskettäs sellaset niinku nnnäin pitkät rautanaulat ja sitte – ÖÖÖÖRGH – joutusit sinne ristille roikkumaan.
V2: Niin. OIKEESTI! Koko painolla vaan nitten naulojen varassa! HNNNGH!
V1: Vähän ois paha.
V2: Se ois tyyliin pahempi ku kaks-plus-kakkonen*
* “kaks-plus-kakkonen” = venytys, jossa voimistelija on ensin kaksi minuuttia valmentajan venytettävänä sammakkoasennossa ja sitten heti perään vielä kaksi minuuttia sivuspagaatissa
# "SELVIS SITTE SEKIN MIKS TE ETTE VENY..."
Keskustelua harkkojen päätteeksi Liikuntaseikkailu 2011 -projektista ja liikuntapäiväkirjamerkinnöistä:
V: Voi ei! Meille tulee tän tyhmän videoanalyysin takia taas yks ruuturasti lisää!
N: Täh?
V: No ku me joudutaan merkkaamaan kaikki telkkkari- ja tietokonetunnitkin niin aina yhestä varttitunnista tulee yks rasti sinne ruutuaikataulukkoon.
N: Höh. No sanotte koulussa että tää kuului teidän urheiluvalmennukseen eikä ollut mitään "makaan-sohvalla-katsomassa-telkkaria" -löysäilyä! Ja sitä paitsi mehän koko ajan venyteltiin samalla kun katottiin tota videoo!
V: No niin mut ei venyttelyä lasketa kun ei se oo silleen liikuntaa!
N: Ai miten niin ei muka ole liikuntaa? Saatteko te merkata siihen liikuntapäiväkirjaan vaan hikijumppatunnit vai kaiken liikunnan mitä päivän aikana harrastatte?
V: Vähän ois ihanaa olla voimistelija!
N: Sinähän oot!
V: No eiku OIKEE voimistelija!
N: Ai niinku telinevoimistelija?
V: Mmm...
# NO MUT OLIHAN NE HYVIÄ
Voimistelija (V) 9 v. katselee viereisessä salissa treenaavia kilpa-aerobiccareita ja kommentoi tulevaisuushaaveitaan valmentajalleen (N).
V: Vähä nuo kilpa-aerobiccarit on hyviä!
N: Mmh... Onhan ne ihan taitavia.
V: Päästäänks me joskus tonne kilpa-aerobicciin?
N: Siis täh? Me ollaan joukkuevoimistelijoita eikä aerobiccareita.
V: No niin niin mut millon me päästään kilpa-aerobiciin?
N: No ette toivottavasti koskaan.
V: Päästäänkö sitten ku ei enää olla 10-12 -sarjassa?
N: Ette pääse.
# "OLIKSE NYT UIMAHYPPYJÄ VAI..."
Eräs ikäluokkamme edustusjoukkueessa voimisteleva monilahjakkuus harrastaa joukkuevoimistelua erittäin tavoitteellisesti harjoittelevassa valmennusryhmässä kolme kertaa viikossa. Lisäksi kyseinen nuori urheilija harrastaa jalkapalloa, ja välillä näiden kahden lajin harjoitukset, leirit, kisa- ja turnausmatkat ym. ajoittuvat ikävästi päällekkäin. Kyseisen nuoren urheilijan äiti otti jokin aika sitten yhteyttä joukkueen valmentajiin keskustellaakseen heidän kanssaan näiden kahden lajin harrastamisen ja harrastusaikataulujen välillä sompailemisen vaikeudesta. Sanansa hän muotoili jotenkin näin:
Hei valmentajat!
Voisimmeko tavata keskustellaksemme tyttäreni lajivalinnoista? Nythän hän on harrastanut sekä jumppaa että jalkapalloa, ja joutunut vuorotellen joustamaan kummastakin harrastuksestaan mm. pelimatkojen ja kisareissujen vuoksi. Haluaisinkin nyt keskustella kanssanne siitä, kuinka voisimme yhdistää jalkapallon ja tämän mukavan rytmisen voimistelun.
Pienet voimistelijat juttelevat iloisista pääsiäisaiheista pukuhuoneessa harjoitusten päätteeksi.
V1: Mieti nyt! Tähän – UNGH – ja tähän – UNGH – vaan iskettäs sellaset niinku nnnäin pitkät rautanaulat ja sitte – ÖÖÖÖRGH – joutusit sinne ristille roikkumaan.
V2: Niin. OIKEESTI! Koko painolla vaan nitten naulojen varassa! HNNNGH!
V1: Vähän ois paha.
V2: Se ois tyyliin pahempi ku kaks-plus-kakkonen*
* “kaks-plus-kakkonen” = venytys, jossa voimistelija on ensin kaksi minuuttia valmentajan venytettävänä sammakkoasennossa ja sitten heti perään vielä kaksi minuuttia sivuspagaatissa
# "SELVIS SITTE SEKIN MIKS TE ETTE VENY..."
Keskustelua harkkojen päätteeksi Liikuntaseikkailu 2011 -projektista ja liikuntapäiväkirjamerkinnöistä:
V: Voi ei! Meille tulee tän tyhmän videoanalyysin takia taas yks ruuturasti lisää!
N: Täh?
V: No ku me joudutaan merkkaamaan kaikki telkkkari- ja tietokonetunnitkin niin aina yhestä varttitunnista tulee yks rasti sinne ruutuaikataulukkoon.
N: Höh. No sanotte koulussa että tää kuului teidän urheiluvalmennukseen eikä ollut mitään "makaan-sohvalla-katsomassa-telkkaria" -löysäilyä! Ja sitä paitsi mehän koko ajan venyteltiin samalla kun katottiin tota videoo!
V: No niin mut ei venyttelyä lasketa kun ei se oo silleen liikuntaa!
N: Ai miten niin ei muka ole liikuntaa? Saatteko te merkata siihen liikuntapäiväkirjaan vaan hikijumppatunnit vai kaiken liikunnan mitä päivän aikana harrastatte?
V: No saadaan me merkata kaikki, mut eihän silti venyttelyä voi... Ku eihän siinä ees tarvii tehdä mitään!
# TERVEISIN LEIKKIVALMENTAJA
Joukkuevoimistelija (V) 9 v. seuraa naisten telinevoimistelun SM-kisataistoa vierestä ja kommentoi tulevaisuushaaveitaan valmentajalleen (N).V: Vähän ois ihanaa olla voimistelija!
N: Sinähän oot!
V: No eiku OIKEE voimistelija!
N: Ai niinku telinevoimistelija?
V: Mmm...
# NO MUT OLIHAN NE HYVIÄ
Voimistelija (V) 9 v. katselee viereisessä salissa treenaavia kilpa-aerobiccareita ja kommentoi tulevaisuushaaveitaan valmentajalleen (N).
V: Vähä nuo kilpa-aerobiccarit on hyviä!
N: Mmh... Onhan ne ihan taitavia.
V: Päästäänks me joskus tonne kilpa-aerobicciin?
N: Siis täh? Me ollaan joukkuevoimistelijoita eikä aerobiccareita.
V: No niin niin mut millon me päästään kilpa-aerobiciin?
N: No ette toivottavasti koskaan.
V: Päästäänkö sitten ku ei enää olla 10-12 -sarjassa?
N: Ette pääse.
# "OLIKSE NYT UIMAHYPPYJÄ VAI..."
Eräs ikäluokkamme edustusjoukkueessa voimisteleva monilahjakkuus harrastaa joukkuevoimistelua erittäin tavoitteellisesti harjoittelevassa valmennusryhmässä kolme kertaa viikossa. Lisäksi kyseinen nuori urheilija harrastaa jalkapalloa, ja välillä näiden kahden lajin harjoitukset, leirit, kisa- ja turnausmatkat ym. ajoittuvat ikävästi päällekkäin. Kyseisen nuoren urheilijan äiti otti jokin aika sitten yhteyttä joukkueen valmentajiin keskustellaakseen heidän kanssaan näiden kahden lajin harrastamisen ja harrastusaikataulujen välillä sompailemisen vaikeudesta. Sanansa hän muotoili jotenkin näin:
Hei valmentajat!
Voisimmeko tavata keskustellaksemme tyttäreni lajivalinnoista? Nythän hän on harrastanut sekä jumppaa että jalkapalloa, ja joutunut vuorotellen joustamaan kummastakin harrastuksestaan mm. pelimatkojen ja kisareissujen vuoksi. Haluaisinkin nyt keskustella kanssanne siitä, kuinka voisimme yhdistää jalkapallon ja tämän mukavan rytmisen voimistelun.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Ennen aluekisaa
# "AI MINNE ME SIIS MENNÄÄN?"
Voimistelija 10 v.: Ai mennäänkö me TAAS Turkuun?
Valmentaja 23 v.: Ei me Turkuun mennä vaan Forssaan.
Voimistelija 10 v.: Siis minne me mennään?
Valmentaja 23 v.: Forssaan mennään.
Voimistelija 10 v.: ...niin sitten ku me mennään sinne Turkuun....
Valmentaja 23 v.: FORSSAAN! Me mennään Forssaaan.
# ALUEKISAKAUPUNKI KATEISSA
Voimistelija 9 v.: Etin eilen Forssaa kartalta puol tuntia!
Voimistelija 9 v.: En löytäny.
# KAKKUKAHVITAVOITE KAUDESSA 2014-2015
Voimistelija (V) 9 v. keskustelee valmentajansa (N) 23 v. kanssa tulevan viikonlopun aluekisasta ja joukkueen kategoriatavoitteista. Keskusteluun osallistuu myös erään toisen saman joukkueen voimistelijan äiti (Ä).
V: Oisko se hyvä jos me ei oltais nyt aluekisoissa seiskassa?
N: No ois. Mut ei sekään haittaa vaikka oltaisiin seiskassa - kunhan vaan suoritus on onnistunut.
V: Oisko se hyvä jos me oltais kutosessa?
N: No ois se parempi ku seiska.
V: Oisko se hyvä jos me oltais ykkösessä?
N: No sitä meijjän ei varmaan tartte miettiä nyt.
V: No niin mutta S:hän LUPAS et se leipoo meille kakun jos me joskus ollaan ykkösessä
N: Niin - JOS ollaan
V: No mut jos me joskus ollaan niin leipooko se sen kakun?
N: No leipoo leipoo. Ja minä leivon kaks
Ä: Ja minä leivon kolme!
Ä: Tai ei. Minä leivon teille jokaiselle ihan oman kakun!
N: Saanks mä ton kirjallisena? Ihan vaan...että voit alkaa vähitellen ostella niitä jauhoja varastoon.
Ä: ...
Ä: Niin minä vuonna suunnilleen aattelitte olla siellä ykköskategoriassa sitte?
N: Ehkä tossa 2014 tai niillä main...
# AI MIKÄ SUORITUSKESKEISYYS
Valmentaja (N) tsemppaa joukkuettaan viikonlopun aluekisoihin:
N: Toivon ja edellytän teiltä hyvää ja onnistunutta kisasuoritusta lauantaina.
V: Mikä ois hyvä suoritus nyt lauantaina?
N: No hyvä suoritus ois sellanen, missä ei tuu paljoa virheitä. Ja kaikki muistaa hymyillä ja säilyttää hyvän ryhdin koko ohjelman ajan ja ojentaa polvet ja nilkat. Ja että kaikki tekis yhtäaikaa ja siististi ja kuviot tulis tosi tarkasti ja...
V: Ei ku mikä ois hyvä SUORITUS?
N: No se OIS hyvä suoritus kun ei tulis niitä virheitä ja kaikki muistais hymyillä ja säilyttää hyvän ryhdin ja ojentaa polvet ja nilkat ja tekis yhtäaikaa ja siis...
V: EII-II! Ku mikä ois niinku HYVÄ SUORITUS? Niinku...niissä kirjainjutuissa!
N: Ai kategorioissa?
V: Niin.
N: No ei sellasta oo. Jos on hyvä suoritus ja huono kategoria niin sitten on. Ei se haittaa. Mieluummin hyvällä suorituksella huonoon kategoriaan ku huonolla suorituksella hyvvään...
# "NO AATELTIIN HUVIKSEEN VAIHTAA NE NÄIN PÄIN VÄLILLÄ..."
V: Niin Nanna...?
N: Joo?
V: Niin onkse totta, kun E (joukkuekaveri) sano että E-joukkue (10-12 -mestaruussarjan joukkue) menis kilpasarjaan ja A-joukkue (10-12 kilpasarjan joukkue) mestaruussarjaan?
N: Siis mitää?
V: Niin onkse totta että E- ja A-joukkue vaihtaa paikkaa? Kun KAIKKI sanoo siitä.
# GO AGG
Voimistelija (10 v.) muistelee edellisen viikonlopun kohtaamistaan Ilkka Kanervan kanssa.
V: Ilkka Kanerva kysy multa et oonks mä kovassaki kisakunnossa!
N: Niin mää tiiän...ja sit se oli vielä kysyny siltä et miks teijjän takeissa lukee että "AGG"?
V: No miks niissä lukee?
N: No ku se tarkottaa niinku joukkuevoimistelua englanniks - Aesthetic Group Gymnastics eli aa-gee-gee
V: Ai mitä se on suomeks?
N: Ai AGG?
V: Niin?
N: No...joukkuevoimistelu. Yllättäen.
Voimistelija 10 v.: Ai mennäänkö me TAAS Turkuun?
Valmentaja 23 v.: Ei me Turkuun mennä vaan Forssaan.
Voimistelija 10 v.: Siis minne me mennään?
Valmentaja 23 v.: Forssaan mennään.
Voimistelija 10 v.: ...niin sitten ku me mennään sinne Turkuun....
Valmentaja 23 v.: FORSSAAN! Me mennään Forssaaan.
# ALUEKISAKAUPUNKI KATEISSA
Voimistelija 9 v.: Etin eilen Forssaa kartalta puol tuntia!
Voimistelija 9 v.: En löytäny.
# KAKKUKAHVITAVOITE KAUDESSA 2014-2015
Voimistelija (V) 9 v. keskustelee valmentajansa (N) 23 v. kanssa tulevan viikonlopun aluekisasta ja joukkueen kategoriatavoitteista. Keskusteluun osallistuu myös erään toisen saman joukkueen voimistelijan äiti (Ä).
V: Oisko se hyvä jos me ei oltais nyt aluekisoissa seiskassa?
N: No ois. Mut ei sekään haittaa vaikka oltaisiin seiskassa - kunhan vaan suoritus on onnistunut.
V: Oisko se hyvä jos me oltais kutosessa?
N: No ois se parempi ku seiska.
V: Oisko se hyvä jos me oltais ykkösessä?
N: No sitä meijjän ei varmaan tartte miettiä nyt.
V: No niin mutta S:hän LUPAS et se leipoo meille kakun jos me joskus ollaan ykkösessä
N: Niin - JOS ollaan
V: No mut jos me joskus ollaan niin leipooko se sen kakun?
N: No leipoo leipoo. Ja minä leivon kaks
Ä: Ja minä leivon kolme!
Ä: Tai ei. Minä leivon teille jokaiselle ihan oman kakun!
N: Saanks mä ton kirjallisena? Ihan vaan...että voit alkaa vähitellen ostella niitä jauhoja varastoon.
Ä: ...
Ä: Niin minä vuonna suunnilleen aattelitte olla siellä ykköskategoriassa sitte?
N: Ehkä tossa 2014 tai niillä main...
# AI MIKÄ SUORITUSKESKEISYYS
Valmentaja (N) tsemppaa joukkuettaan viikonlopun aluekisoihin:
N: Toivon ja edellytän teiltä hyvää ja onnistunutta kisasuoritusta lauantaina.
V: Mikä ois hyvä suoritus nyt lauantaina?
N: No hyvä suoritus ois sellanen, missä ei tuu paljoa virheitä. Ja kaikki muistaa hymyillä ja säilyttää hyvän ryhdin koko ohjelman ajan ja ojentaa polvet ja nilkat. Ja että kaikki tekis yhtäaikaa ja siististi ja kuviot tulis tosi tarkasti ja...
V: Ei ku mikä ois hyvä SUORITUS?
N: No se OIS hyvä suoritus kun ei tulis niitä virheitä ja kaikki muistais hymyillä ja säilyttää hyvän ryhdin ja ojentaa polvet ja nilkat ja tekis yhtäaikaa ja siis...
V: EII-II! Ku mikä ois niinku HYVÄ SUORITUS? Niinku...niissä kirjainjutuissa!
N: Ai kategorioissa?
V: Niin.
N: No ei sellasta oo. Jos on hyvä suoritus ja huono kategoria niin sitten on. Ei se haittaa. Mieluummin hyvällä suorituksella huonoon kategoriaan ku huonolla suorituksella hyvvään...
# "NO AATELTIIN HUVIKSEEN VAIHTAA NE NÄIN PÄIN VÄLILLÄ..."
V: Niin Nanna...?
N: Joo?
V: Niin onkse totta, kun E (joukkuekaveri) sano että E-joukkue (10-12 -mestaruussarjan joukkue) menis kilpasarjaan ja A-joukkue (10-12 kilpasarjan joukkue) mestaruussarjaan?
N: Siis mitää?
V: Niin onkse totta että E- ja A-joukkue vaihtaa paikkaa? Kun KAIKKI sanoo siitä.
# GO AGG
Voimistelija (10 v.) muistelee edellisen viikonlopun kohtaamistaan Ilkka Kanervan kanssa.
V: Ilkka Kanerva kysy multa et oonks mä kovassaki kisakunnossa!
N: Niin mää tiiän...ja sit se oli vielä kysyny siltä et miks teijjän takeissa lukee että "AGG"?
V: No miks niissä lukee?
N: No ku se tarkottaa niinku joukkuevoimistelua englanniks - Aesthetic Group Gymnastics eli aa-gee-gee
V: Ai mitä se on suomeks?
N: Ai AGG?
V: Niin?
N: No...joukkuevoimistelu. Yllättäen.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Leiri- ja kisahuumoria 3/2011
# YKS VIELÄ
Väsynyt valmentaja (N: 1 kpl) ja väsyneet voimistelijat (V: 13 kpl) harjoitusleirillä:
N: Hei mennään yks kerta vielä tää kohta
N: ....
N: Joo ei. Sama uuestaan!
V: Sää sanoit et se oli viimenen!
N: No niin sanoin mut ku te ette korjannu niitä virheitä niin nyt mennään uuestaan
V: HUOH.
N: Kerta vielä
V: Onks tää sit varmasti viimenen?
N: No on. Lupaan että on viimenen!
N: ...siis JOS teette kunnolla...
# SELKOKIELINEN OHJEISTUS
Voimistelijat tulevat harjoitussaliin paksut fleecetakit yllään.
M: Ottakaa paidat pois!
M: Älkää kaikkia paitoja ottako.
# "AI MIHIN TUNTEESEEN?"
Voimistelijat vaihtavat kisapukuja päälleen harjoitusleirin kenraaliharjoitusta varten.
V: Pitääkö ottaa pikkarit pois puvun alta?
M: No ei nyt tartte. Kisoissa sitte tarttee
V: Joo, hyvä.
M: Tai no. Eiku hei! Ottakaa sittenki ne pikkuhousut pois niin totutte sit siihenki tunteeseen!
# "PIENTÄ" TÖMINÄÄ
Joukkueen voimistelijat tulevat etuajassa harjoitussaliin, vaikka edellisellä joukkueella on vielä loppurentoutumisrituaalihässäkkä kesken.
V: Saako tehä kärrynpyöriä?
N: No jos ei siitä lähe mittään ääntä.
V: Ei lähe!
N: No hyvä.
V: Pientä töminää vaan kuuluu...
# IKE ♥ AGG
Ilkka Kanerva (IK) tulee juttelemaan pienelle voimistelijatytölle turkulaisen hotellin aulassa:
IK: Hienot takit teillä! Miks niissä lukee AGG?
V: Öö. Emmä tiiä. Ehkä se tarkottaa niinku joukkuevoimistelua englanniks.
IK: Aijjaa. Onko teillä jotkut kisat täällä?
V: On.
IK: Ootko kovassakin kisakunnossa?
V: No oon!
# KUINKA EN HETI ARVANNUT
Ravintolaillallisella Turussa (V=voimistelija 9 v., N=valmentaja 23 v.)
V: Arvaa miltä tää meloni maistu
N: No?
V: Emmää tiiä ku se on tuolla lattialla
# IHAILTAVAA ELÄYTYMISTÄ
Musiikkimielikuvan jälkeinen keskustelu valmentajan (S) ja voimistelijan (V) välillä:
S: No, millanen suoritus tuli? Menikö hyvin?
V: No muuten hyvin mut siinä kuperkeikassa taas sattu päähän!
# MITÄS ME NIILLÄ TUOMAREILLA
Joukkueen ensimmäisissä kisoissa Caribia Cupissa voimistelija (10 v.) kysyy valmentajaltaan heti harjoitussuorituksen jälkeen: "Mihin kategoriaan sijoituimme?"
# POIS TURHA KISAJÄNNITYS JNE...
Valmentaja (M) yrittää tsempata joukkuettaan kauden ensimmäiseen kisasuoritukseen juuri ennen joukkueen omaa suoritusvuoroa. Voimistelijat eivät kuitenkaan tunnu olevan erityisen kannustuksen tarpeessa.
M: Ei haittaa vaikka jännittäis, hyvin se varmasti menee!
V1: Saako sen jälkeen syyä?
V2: Saako sen jälkeen sit mennä HETI isin ja äitin luokse?
V1: Saako sen jälkeen syyä?
V3: Saako heti lähtee kotiin kun on suorittanu?
V1: Nii millon saa syyä?
# KAIKKI KUNNIA TUOMARIPALAUTTEILLE
AV-tuomarin palaute joukkueen papereissa kisasuorituksen jälkeen:
"Liikkeiden tempo pysyi samana, vaikka liikkeiden suoritusnopeus olikin vaihtelevaa."
Väsynyt valmentaja (N: 1 kpl) ja väsyneet voimistelijat (V: 13 kpl) harjoitusleirillä:
N: Hei mennään yks kerta vielä tää kohta
N: ....
N: Joo ei. Sama uuestaan!
V: Sää sanoit et se oli viimenen!
N: No niin sanoin mut ku te ette korjannu niitä virheitä niin nyt mennään uuestaan
V: HUOH.
N: Kerta vielä
V: Onks tää sit varmasti viimenen?
N: No on. Lupaan että on viimenen!
N: ...siis JOS teette kunnolla...
# SELKOKIELINEN OHJEISTUS
Voimistelijat tulevat harjoitussaliin paksut fleecetakit yllään.
M: Ottakaa paidat pois!
M: Älkää kaikkia paitoja ottako.
# "AI MIHIN TUNTEESEEN?"
Voimistelijat vaihtavat kisapukuja päälleen harjoitusleirin kenraaliharjoitusta varten.
V: Pitääkö ottaa pikkarit pois puvun alta?
M: No ei nyt tartte. Kisoissa sitte tarttee
V: Joo, hyvä.
M: Tai no. Eiku hei! Ottakaa sittenki ne pikkuhousut pois niin totutte sit siihenki tunteeseen!
# "PIENTÄ" TÖMINÄÄ
Joukkueen voimistelijat tulevat etuajassa harjoitussaliin, vaikka edellisellä joukkueella on vielä loppurentoutumisrituaalihässäkkä kesken.
V: Saako tehä kärrynpyöriä?
N: No jos ei siitä lähe mittään ääntä.
V: Ei lähe!
N: No hyvä.
V: Pientä töminää vaan kuuluu...
# IKE ♥ AGG
Ilkka Kanerva (IK) tulee juttelemaan pienelle voimistelijatytölle turkulaisen hotellin aulassa:
IK: Hienot takit teillä! Miks niissä lukee AGG?
V: Öö. Emmä tiiä. Ehkä se tarkottaa niinku joukkuevoimistelua englanniks.
IK: Aijjaa. Onko teillä jotkut kisat täällä?
V: On.
IK: Ootko kovassakin kisakunnossa?
V: No oon!
# KUINKA EN HETI ARVANNUT
Ravintolaillallisella Turussa (V=voimistelija 9 v., N=valmentaja 23 v.)
V: Arvaa miltä tää meloni maistu
N: No?
V: Emmää tiiä ku se on tuolla lattialla
# IHAILTAVAA ELÄYTYMISTÄ
Musiikkimielikuvan jälkeinen keskustelu valmentajan (S) ja voimistelijan (V) välillä:
S: No, millanen suoritus tuli? Menikö hyvin?
V: No muuten hyvin mut siinä kuperkeikassa taas sattu päähän!
# MITÄS ME NIILLÄ TUOMAREILLA
Joukkueen ensimmäisissä kisoissa Caribia Cupissa voimistelija (10 v.) kysyy valmentajaltaan heti harjoitussuorituksen jälkeen: "Mihin kategoriaan sijoituimme?"
# POIS TURHA KISAJÄNNITYS JNE...
Valmentaja (M) yrittää tsempata joukkuettaan kauden ensimmäiseen kisasuoritukseen juuri ennen joukkueen omaa suoritusvuoroa. Voimistelijat eivät kuitenkaan tunnu olevan erityisen kannustuksen tarpeessa.
M: Ei haittaa vaikka jännittäis, hyvin se varmasti menee!
V1: Saako sen jälkeen syyä?
V2: Saako sen jälkeen sit mennä HETI isin ja äitin luokse?
V1: Saako sen jälkeen syyä?
V3: Saako heti lähtee kotiin kun on suorittanu?
V1: Nii millon saa syyä?
# KAIKKI KUNNIA TUOMARIPALAUTTEILLE
AV-tuomarin palaute joukkueen papereissa kisasuorituksen jälkeen:
"Liikkeiden tempo pysyi samana, vaikka liikkeiden suoritusnopeus olikin vaihtelevaa."
torstai 24. maaliskuuta 2011
maanantai 14. maaliskuuta 2011
YO-kisojen kunniaksi: "Kyllä niin on että näin on. Vai onko?"
Alunperin lista on kyhätty Ylen Abitreenit-sivuilla keskustelufoorumissa. Huhun mukaan lista myös lähetettiin YTL:lle.
Ehdotuksia YO-aineiden aiheiksi
"YTL:än otsikot keväällä 2003 oli ihan p*rseestä!" Onko tämä totta? Minkälaisia ajatuksia tämä lausahdus sinussa herättää? Kirjoita YTL:ää kritisoiva lehtiartikkeli, tai kirjoita vaihtoehtoisesti omasta mielestäsi mielekkäästä aiheesta. Otsikoi itse.
Missä pilkun paikka on? Pilkuta itse.
Kääntöpuolella on luettelo käytetyimmistä konjunktioista vuoden 1953 ylioppilaskirjoituksissa. Analysoi konjunktioiden käyttötavan muuttumista 50 viime vuoden aikana.
Analysoi suhdettasi eri väreihin. Nosta erityisesti esille värit magentanpunainen ja turkoosi. Väritä itse.
Väitetään, että myös eräät eläimet osaisivat derivoida. Ota analyyttisesti kantaa väitteeseen esittäen oma näkökantasi selvästi perustellen.
YTL - hyvä, paha vai ruma?
Suo, kuokka ja Jussi ovat olennainen osa suomalaista kansallisperintöä. Analysoi oman tietämyksesi valossa suomalaisten soiden nykykuntoa ja vertaile erityisesti soiden rauhoittamisen ja Jussi-nimen suosion keskinäistä yhteyttä kääntöpuolen tilastojen valossa.
Akvaariokala ja veden kiertokulku. Pohdi aihetta kristinuskon näkökulmasta. Laita otsikoksi:
a) Artturi - urhea kultakala.
b) Jeesuksen opetukset kaloista
c) Vierivä vesi ei sammaloidu.
Mopot ja moottorit. Tarkastele aihetta tankin korkin tiivisteen kannalta.
Identiteetin integroituminen ja integraalilaskut. Vertaile. Otsikoi itse.
Minä ja pöytäpingis - parhaat kaverit jo vuodesta _____.
Ohessa on luettelo peltomyyräkannan muuttumisesta Suomessa viime vuosisadan vaihteesta. Mitä tämä kertoo maatalouskoneiden kehittymisestä? Tarkastele traktorin näkökulmasta. Laita otsikoksi: Myyrät ja traktorit - parhaat ystävämme?
Pro kalanmaksaöljy
Sävellä kupletti kengänpohjaan juuttuneelle pikkukivelle joka raapii lattiaa joka askeleella.
Jumala vai sensori, kumpi on suurempi?
Kroketti - kilpaurheilua vai humpuukia? Tarkastele pallon näkökulmasta.
Pohdi viinin merkitystä antiikin Kreikassa roomalaisten näkökulmasta.
Käytätkö enemmän sanaa homo vai kiitos?
Nolla yhteenlaskun neutraalialkiona
Minä, maatalousteknikko postmodernissa yhteiskunnassa
Sähkömagneettisen induktion kiehtova maailma
a) Kymmenen tikkua laudalla. Pohdi aihetta laudan ja jokaisen kymmenen tikun näkökulmasta.
b) Tikusta asiaa. Pohdi aihetta Tikun tai Takun näkökulmasta.
Piin likiarvon kehittyminen vuosien saatossa
Suomen kieli Uudessa-Seelannissa
Puuvärien terien katkeaminen - kohtalon ivaako?
Kyllä niin on että näin on. Vai onko?
Paperilaatujen merkitys elämässäni
Syvänmerensukeltajan paineet
Samara - auto ja kaupunki
Yhä useampi nuori on edelleen nuori. Pohdi nuoruutta nuoren näkökulmasta.
Suomen liittyminen EMU:un - Eläimiin sekaantuminenko rikos?
Pohdi nykyisen kaunokirjallisuuden historiallista arvoa. Ota esimerkiksi jokin Aku Ankan taskukirjoista, järjestysnumero on vapaavalintainen.
Vuodenaikojen vaihtelun vaikutus kasvisten saatavuuteen. Pohdi asiaa helsinkiläisen eläkeläisen näkökulmasta.
Mitä olisimmekaan ilman ylioppilaskirjoituksia?
Miksi juuri sinä olisit hyvä kansanedustaja? Vetoa 40-45 -vuotiaisiin äänestäjiin.
Lumikolien merkitys elämässäsi
Mitkä ominaisuudet korostuvat aikamme curling-joukkueiden kapteeneissa? Vertaile curling-kapteenien henkisten ominaisuuksien kehittymistä lajin syntyajoista nykypäivään.
Naapurimökin vesiskootteri - musiikkia korvilleni. Yhdistä aihe suomen historiaan toisen maailmansodan lopusta Neuvostoliiton hajoamiseen.
Kääntöpuolella on lista eri valuutoiden kursseista syksyllä 2002. Mitä nämä merkitsevät henkilökohtaisesti sinulle? Kirjoita kantaa ottava yleisönosastokirjoitus johonkin paikkakuntasi lehteen otsikolla:
a) Kahta en vaihtais - toinen on markka ja se toinen on euro.
b) Jeni ja japanin uskonnot - pelkkää propagandaako?
Nuorten unentarve lisääntyy samalla kun nuoret nukkuvat yhä vähemmän. Miksi sinä et nuku / miksi nukut? Tarkastele untasi ja unentarvettasi freudilaisen unentulkinnan kannalta. Muistathan ottaa huomioon anaali-, oraali-, latenssi- ja muut vaiheet! Otsikoi:
a) Freud ja minä - veljekset kuin ilvekset
b) Latenssivaiheen uneni.
Franz Litsztin merkitys Unkarille ja minun merkitykseni Suomelle
Metaanin (CH4) suhde energiaan
Han-dynastian hallituskauden minä
Tietotekniikan huima kehitys on tuonut mukanaan visioita tekoälystä. Tahtoisitko sinä tekoälyn? Onko sinulla tekoäly? Mikä on tekoäly? Uskotko, että tekoälyn avulla voisit menestyä paremmin? Epäiletkö, että keskuudessamme on tekoälyllä varustettuja ihmisiä? Otsikoi:
a) Tekoäly - ainoa keinoni vakuuttaa YTL
b) Mieluummin älytön.
Itse keksimäni maamerkit
Vastentahtoisen menestymisen hyödyt
Monet uskovat pajutikun taikavoimaan kaivon paikkaa etsittäessä. Vertaile nykyisiä ja entisiä kaivokäsityksiä paneutuen erityisesti Takahikiän kylään vuosina 1945-78 kaivettujen kaivojen syvyyksien analysointiin tiukkojen kääntöpuolen tilastotietojen valossa.
Elämäni sensorina. Pohdi erityisesti vahingonilon tuottamaa tyydytystä. Otsikoksi " Minun oli punainen kynä" .
Ehdotuksia YO-aineiden aiheiksi
"YTL:än otsikot keväällä 2003 oli ihan p*rseestä!" Onko tämä totta? Minkälaisia ajatuksia tämä lausahdus sinussa herättää? Kirjoita YTL:ää kritisoiva lehtiartikkeli, tai kirjoita vaihtoehtoisesti omasta mielestäsi mielekkäästä aiheesta. Otsikoi itse.
Missä pilkun paikka on? Pilkuta itse.
Kääntöpuolella on luettelo käytetyimmistä konjunktioista vuoden 1953 ylioppilaskirjoituksissa. Analysoi konjunktioiden käyttötavan muuttumista 50 viime vuoden aikana.
Analysoi suhdettasi eri väreihin. Nosta erityisesti esille värit magentanpunainen ja turkoosi. Väritä itse.
Väitetään, että myös eräät eläimet osaisivat derivoida. Ota analyyttisesti kantaa väitteeseen esittäen oma näkökantasi selvästi perustellen.
YTL - hyvä, paha vai ruma?
Suo, kuokka ja Jussi ovat olennainen osa suomalaista kansallisperintöä. Analysoi oman tietämyksesi valossa suomalaisten soiden nykykuntoa ja vertaile erityisesti soiden rauhoittamisen ja Jussi-nimen suosion keskinäistä yhteyttä kääntöpuolen tilastojen valossa.
Akvaariokala ja veden kiertokulku. Pohdi aihetta kristinuskon näkökulmasta. Laita otsikoksi:
a) Artturi - urhea kultakala.
b) Jeesuksen opetukset kaloista
c) Vierivä vesi ei sammaloidu.
Mopot ja moottorit. Tarkastele aihetta tankin korkin tiivisteen kannalta.
Identiteetin integroituminen ja integraalilaskut. Vertaile. Otsikoi itse.
Minä ja pöytäpingis - parhaat kaverit jo vuodesta _____.
Ohessa on luettelo peltomyyräkannan muuttumisesta Suomessa viime vuosisadan vaihteesta. Mitä tämä kertoo maatalouskoneiden kehittymisestä? Tarkastele traktorin näkökulmasta. Laita otsikoksi: Myyrät ja traktorit - parhaat ystävämme?
Pro kalanmaksaöljy
Sävellä kupletti kengänpohjaan juuttuneelle pikkukivelle joka raapii lattiaa joka askeleella.
Jumala vai sensori, kumpi on suurempi?
Kroketti - kilpaurheilua vai humpuukia? Tarkastele pallon näkökulmasta.
Pohdi viinin merkitystä antiikin Kreikassa roomalaisten näkökulmasta.
Käytätkö enemmän sanaa homo vai kiitos?
Nolla yhteenlaskun neutraalialkiona
Minä, maatalousteknikko postmodernissa yhteiskunnassa
Sähkömagneettisen induktion kiehtova maailma
a) Kymmenen tikkua laudalla. Pohdi aihetta laudan ja jokaisen kymmenen tikun näkökulmasta.
b) Tikusta asiaa. Pohdi aihetta Tikun tai Takun näkökulmasta.
Piin likiarvon kehittyminen vuosien saatossa
Suomen kieli Uudessa-Seelannissa
Puuvärien terien katkeaminen - kohtalon ivaako?
Kyllä niin on että näin on. Vai onko?
Paperilaatujen merkitys elämässäni
Syvänmerensukeltajan paineet
Samara - auto ja kaupunki
Yhä useampi nuori on edelleen nuori. Pohdi nuoruutta nuoren näkökulmasta.
Suomen liittyminen EMU:un - Eläimiin sekaantuminenko rikos?
Pohdi nykyisen kaunokirjallisuuden historiallista arvoa. Ota esimerkiksi jokin Aku Ankan taskukirjoista, järjestysnumero on vapaavalintainen.
Vuodenaikojen vaihtelun vaikutus kasvisten saatavuuteen. Pohdi asiaa helsinkiläisen eläkeläisen näkökulmasta.
Mitä olisimmekaan ilman ylioppilaskirjoituksia?
Miksi juuri sinä olisit hyvä kansanedustaja? Vetoa 40-45 -vuotiaisiin äänestäjiin.
Lumikolien merkitys elämässäsi
Mitkä ominaisuudet korostuvat aikamme curling-joukkueiden kapteeneissa? Vertaile curling-kapteenien henkisten ominaisuuksien kehittymistä lajin syntyajoista nykypäivään.
Naapurimökin vesiskootteri - musiikkia korvilleni. Yhdistä aihe suomen historiaan toisen maailmansodan lopusta Neuvostoliiton hajoamiseen.
Kääntöpuolella on lista eri valuutoiden kursseista syksyllä 2002. Mitä nämä merkitsevät henkilökohtaisesti sinulle? Kirjoita kantaa ottava yleisönosastokirjoitus johonkin paikkakuntasi lehteen otsikolla:
a) Kahta en vaihtais - toinen on markka ja se toinen on euro.
b) Jeni ja japanin uskonnot - pelkkää propagandaako?
Nuorten unentarve lisääntyy samalla kun nuoret nukkuvat yhä vähemmän. Miksi sinä et nuku / miksi nukut? Tarkastele untasi ja unentarvettasi freudilaisen unentulkinnan kannalta. Muistathan ottaa huomioon anaali-, oraali-, latenssi- ja muut vaiheet! Otsikoi:
a) Freud ja minä - veljekset kuin ilvekset
b) Latenssivaiheen uneni.
Franz Litsztin merkitys Unkarille ja minun merkitykseni Suomelle
Metaanin (CH4) suhde energiaan
Han-dynastian hallituskauden minä
Tietotekniikan huima kehitys on tuonut mukanaan visioita tekoälystä. Tahtoisitko sinä tekoälyn? Onko sinulla tekoäly? Mikä on tekoäly? Uskotko, että tekoälyn avulla voisit menestyä paremmin? Epäiletkö, että keskuudessamme on tekoälyllä varustettuja ihmisiä? Otsikoi:
a) Tekoäly - ainoa keinoni vakuuttaa YTL
b) Mieluummin älytön.
Itse keksimäni maamerkit
Vastentahtoisen menestymisen hyödyt
Monet uskovat pajutikun taikavoimaan kaivon paikkaa etsittäessä. Vertaile nykyisiä ja entisiä kaivokäsityksiä paneutuen erityisesti Takahikiän kylään vuosina 1945-78 kaivettujen kaivojen syvyyksien analysointiin tiukkojen kääntöpuolen tilastotietojen valossa.
Elämäni sensorina. Pohdi erityisesti vahingonilon tuottamaa tyydytystä. Otsikoksi " Minun oli punainen kynä" .
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Harjoitussalihuumoria
# EPÄREALISTINEN TAVOITE
Ensimmäisten kisojen lähetyessä joukkueen voimistelijat käyvät valmentajien kanssa keskustelua mm. kategoriarajoista ja kilpailutavoitteista.
Voimistelja: Saadaanko me sellanen pokaali sitten ku voitetaan?
Valmentaja: No ei me kyllä varmaankaan mitään voiteta.
Voimistelija: Niin mut JOS me voitetaan?
Valmentaja: No minä voin sulle luvata, että me ei vielä tänä vuonna voiteta.
Voimistelija: Niin ku me ollaan niin surkeita!
Valmentaja: Eipäs. Me ei olla surkeita, mutta siellä on tosi kova taso ja paljon meitä parempia joukkueita, eli näistä ekoista kisoista ei vaan voida viedä odottaa mitään huippukategorioita.
Voimistelija: Niin...
Voimistelija: No saadaanks me se pokaali jos ollaan kakkosia?
# REALISTINEN TAVOITE
Tytöt juttelevat loppuvenyttelyjen aikana tulevista kisoista ja kategoratavoitteista puoliääneen keskenään.
Voimistelija 1: Missä kategoriassa sää luulet et me ollaan?
Voimistelija 2: No seiskassa.
Voimistelija 3: Höh. Musta on tyhmää et sä ajattelet noin.
Voimistelija 1: Niin. Koska kyllä me voidaan pärjätä paljon paremminkin! Jos vaan onnistutaan tekeen hyvä ja yhdenaikainen suoritus - niin ihan hyvin meillä voi olla mahdollisuuksia vaikka kutoseenkin.
# KUULTU EHKÄ AIEMMINKIN
Voimistelija (9 v.) ojentaa harjoitusten alkaessa lattialla hihityskohtauksen kourissa kieriskelevää valmentajaansa:
"Nyt, Nanna! Lopeta tuo! Nouse heti ylös! Ryhdistäydy! Keskity!"
# TO BE OR NOT TO BE?
Valmentaja (N) korjaa voimistelijan (V) ryhtiä:
Valmentaja: Korjaa ryhti! Napa kiinni selkärankaan!
Voimistelija: Ei sitä saa.
Valmentaja: No veät niin lähelle ku saa.
Voimistelija: ...
Valmentaja: Sulla on vieläkin selkä ihan notkolla.
Voimistelija: No onko nyt hyvä?
Valmentaja: Nyt on hyvä, pidä toi! Minä en halua valmentaa ankkaa.
Voimistelija: Kvaak-kvaak!
# "PEPPUAALTO"-NIMITYKSEN ETYMOLOGIAA
"Joskus joidenkin asioiden kuuluu mennä päin p***ttä..."
(Esimerkiksi oikealla tekniikalla suoritetun taka-aallon!)
# VALMENTAJAKOULUTETTAVA VAUHDISSA
Yksi joukkueen 9-v. voimistelijoista tsemppaa muuta joukkuetta juuri ennen harjoituskisasuoritusta toistamalla valmentajien paljon (ja usein) käyttämän hokeman tismalleen samassa sanamuodossa, tismalleen samoin elein, ilmein ja äänenpainoin kuin valmentajillakin on tapana:
"Nyt muistatte vain tän: HYMY, RYHTI! JA NILKAT!"
Ensimmäisten kisojen lähetyessä joukkueen voimistelijat käyvät valmentajien kanssa keskustelua mm. kategoriarajoista ja kilpailutavoitteista.
Voimistelja: Saadaanko me sellanen pokaali sitten ku voitetaan?
Valmentaja: No ei me kyllä varmaankaan mitään voiteta.
Voimistelija: Niin mut JOS me voitetaan?
Valmentaja: No minä voin sulle luvata, että me ei vielä tänä vuonna voiteta.
Voimistelija: Niin ku me ollaan niin surkeita!
Valmentaja: Eipäs. Me ei olla surkeita, mutta siellä on tosi kova taso ja paljon meitä parempia joukkueita, eli näistä ekoista kisoista ei vaan voida viedä odottaa mitään huippukategorioita.
Voimistelija: Niin...
Voimistelija: No saadaanks me se pokaali jos ollaan kakkosia?
# REALISTINEN TAVOITE
Tytöt juttelevat loppuvenyttelyjen aikana tulevista kisoista ja kategoratavoitteista puoliääneen keskenään.
Voimistelija 1: Missä kategoriassa sää luulet et me ollaan?
Voimistelija 2: No seiskassa.
Voimistelija 3: Höh. Musta on tyhmää et sä ajattelet noin.
Voimistelija 1: Niin. Koska kyllä me voidaan pärjätä paljon paremminkin! Jos vaan onnistutaan tekeen hyvä ja yhdenaikainen suoritus - niin ihan hyvin meillä voi olla mahdollisuuksia vaikka kutoseenkin.
# KUULTU EHKÄ AIEMMINKIN
Voimistelija (9 v.) ojentaa harjoitusten alkaessa lattialla hihityskohtauksen kourissa kieriskelevää valmentajaansa:
"Nyt, Nanna! Lopeta tuo! Nouse heti ylös! Ryhdistäydy! Keskity!"
# TO BE OR NOT TO BE?
Valmentaja (N) korjaa voimistelijan (V) ryhtiä:
Valmentaja: Korjaa ryhti! Napa kiinni selkärankaan!
Voimistelija: Ei sitä saa.
Valmentaja: No veät niin lähelle ku saa.
Voimistelija: ...
Valmentaja: Sulla on vieläkin selkä ihan notkolla.
Voimistelija: No onko nyt hyvä?
Valmentaja: Nyt on hyvä, pidä toi! Minä en halua valmentaa ankkaa.
Voimistelija: Kvaak-kvaak!
# "PEPPUAALTO"-NIMITYKSEN ETYMOLOGIAA
"Joskus joidenkin asioiden kuuluu mennä päin p***ttä..."
(Esimerkiksi oikealla tekniikalla suoritetun taka-aallon!)
# VALMENTAJAKOULUTETTAVA VAUHDISSA
Yksi joukkueen 9-v. voimistelijoista tsemppaa muuta joukkuetta juuri ennen harjoituskisasuoritusta toistamalla valmentajien paljon (ja usein) käyttämän hokeman tismalleen samassa sanamuodossa, tismalleen samoin elein, ilmein ja äänenpainoin kuin valmentajillakin on tapana:
"Nyt muistatte vain tän: HYMY, RYHTI! JA NILKAT!"
lauantai 12. helmikuuta 2011
100 x
BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa. Nyt Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa.
Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle. Alleviivaa kirjat, joista olet nähnyt elokuva- tai näytelmäversion.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä (12/2010)
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli (1/2011)
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan (1/2011)
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi (1/2011)
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Jukka Parkkinen - Kaupungin kaunein lyyli
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie (1/2011)
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa (12/2010)
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha (1/2011)
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi (1/2011)
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin (1/2011)
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran (1/2011)
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle. Alleviivaa kirjat, joista olet nähnyt elokuva- tai näytelmäversion.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä (12/2010)
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli (1/2011)
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan (1/2011)
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi (1/2011)
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Jukka Parkkinen - Kaupungin kaunein lyyli
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie (1/2011)
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa (12/2010)
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha (1/2011)
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi (1/2011)
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin (1/2011)
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran (1/2011)
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











