Takana kolmen päivän ex-tempore-reissu rakkaaseen länsinaapuriin – tuntuu onnelliselta ja väsyneeltä. Reissun yllätysosio onnistui yli odotusten, eivätkä yllätyksen kohteena olleet aavistaneet etukäteen mitään.
Paluumatka Tukholmasta meinasi kyllä saada hieman eeppiset mittasuhteet viime yönä, kun merellä myrskysi.
Helsinkiin saavuttaessa tilanne luonnollisesti vain parani: Vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi laiva tuli yli tunnin myöhässä satamaan ja ratikat ei tietenkään kulkeneet.
Katajanokalta keskustaan käveleminen ei vielä sinänsä oo isokaan sankariteko, mut muuttuu kyllä sellaiseksi siinä kohtaa, kun tuulen nopeus alkaa lähennellä 20 m/s ja räntää sataa poikittain, seitsenhenkisen seurueen kaikki alamittaiset karjuvat vaunuissaan, vähintään kahdella kolmesta lapsesta on kakka housussa, se kolmas uhkaa tempautua tuulen mukana merelle – ja loppujen lopuksi sitä pitää kantaa rinkan hihnoista roikottaen, jotta joskus päästäisiin perille.
Katajanokalta keskustaan käveleminen ei vielä sinänsä oo isokaan sankariteko, mut muuttuu kyllä sellaiseksi siinä kohtaa, kun tuulen nopeus alkaa lähennellä 20 m/s ja räntää sataa poikittain, seitsenhenkisen seurueen kaikki alamittaiset karjuvat vaunuissaan, vähintään kahdella kolmesta lapsesta on kakka housussa, se kolmas uhkaa tempautua tuulen mukana merelle – ja loppujen lopuksi sitä pitää kantaa rinkan hihnoista roikottaen, jotta joskus päästäisiin perille.
Lopputulemana seurueemme selvisi vastatuulessa ja lumipyryssä noin 500 m matkan, jonka jälkeen matkustimme loppumatkan rehellisesti pummilla. Tuulen mukaan tempautuivat ainostaan vaunupeite ja vaunujen sadesuoja, jotka saatiin nekin pelastettua ratikkakiskoilta viime hetkellä.
Lakia ja järjestystä jouduttiin rikkomaan vain parissa kohtaa, muuten meni melkein hyvin. Kaikki asianomaiset selvisivät koettelemuksesta kohtalaisen ehjin nahoin.
