# TILANNE 1 / KISABUSSIPANIIKKI:
Taustat: Tarkastan poikkeuksetta jokaisen kisapäivän aamuna joka ikisen valmennettavani läsnäolon ja kisavarustuksen korkeimman omakätisesti lähtöpaikalla yleensä noin kello viisi ja neljäkymmentäviisi aamuyöllä. Katsastan ja kirjaan muistiin jokaisen tytön pukupussin ja kisapuvun (siis erikseen - mullehan ei todellakaan riitä, että mukana on pelkkä pukupussi...), aluspuvun (pätee sama sääntö kuin edellä), harkka-asun, harkka- ja kisatossujen sekä kisavälineen mukanaolon. Lisäksi tarkastan useasti ihan vain
neuroottisuuttani piinaamisen innosta kaikkien muidenkin joukkueiden voimistelijoiden läsnäolon ja heidän kisavarustuksensa uskomattoman ylitarkasti ennen kuin päästän voimistelijoita bussiin yksi kerrallaan.
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että jonkun kisapuku on silti jäänyt kotiin?
Vastaus: Äärimmäisen pieni.
Lopputulos: Noin viisitoista minuuttia ennen kisapaikalle saapumistamme soittaa yhden valmennettavani isä ja ilmoittaa, että hänen lapsensa kisapuku ei sitten muuten näköjään olekaan siinä mukanaolevassa pukupussissa vaan - ohhoh - iloisesti kotona odottamassa... Ja kyseessähän oli tietenkin se ainoana Korpilahdelta kyytiin tullut tyttö, jonka kohdalla päätin jostain täysin käsittämättömästä syystä tehdä tämän yhden ainoan kerran (kohtalokkaaksi käyneen) poikkeuksen sääntöön ja päästää hänet bussiin vain pikaisen kisavälineen, harkka-asun ja pukupussin mukanaolon tarkastamisen jälkeen...
(FAIL-FAIL-FAIL!)
# TILANNE 2 / ÄLYKKYYSONGELMA:
Taustat: Huomaan perjantaisen telinevoimisteludemon ja tuntikausien rekillä riipunnan aiheuttaneen perusteellisesta vahinkoa kämmenteni niin perin juurin herkässä ihossa. Tämän havainnon sisäistettyäni päätän vielä pikaisesti rasvata käteni mukana olevalla kosteusvoiteella ennen virallisen kisalämpän aloittamista...
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että ensimmäisenä käteeni osuva, valkoinen, kosteusvoidepurkin muotoinen purkki todella on kaipaamani kosteusvoidepurkki?
Vastaus: Onnistumisen todennäköisyys on kohtalainen.
Lopputulos: Kuvittelen kosteuttavani kämmenteni herkkää, kuivuudesta jo halkeilevaa ihoa ihan aidolla kosteusvoiteella, kunnes ympärilläni leijaileva mieto mintun katku paljastaa minulle, että tosiasiassa olenkin antaumuksella vedellyt käsieni pieniin ja hienosti kirveleviin haavaumiin ihan aitoa hammastahnaa.
JA: Siinä minä sitten siis seison herkässä iässä olevien valmennettavieni ympäröimänä keskellä Hervannan urheilutalon yläaulaa miettimässä, miten saisin tilanteen käännettyä jotenkin niin, etten nolaisi itseäni noiden mainitsemieni herkässä iässä olevien voimistelijoiden edessä ja silmisssä, kun kuitenkin tilanne on se, että esiinnyn julkisella paikalla mahdollisimman kaukana lähimmästä vesipisteestä hierottuani juuri hammastahnaa ihooni...
Lienee sanomattakin selvää, että tässä kohtaa tunsin Todella Onnistuneeni ihmisenä. Ja elämässä ylipäänsä.
JA: Kyllä vain. Tämä suurenmoinen älyllinen kykeneväisyyteni lyö minut ällikällä kerrasta toiseen.
# TILANNE 3 / YLLÄTYSMITALI:
Taustat: Itse itseäni lainatakseni olen noin viikko ennen aluekisoja sähköpostitse ilmoittanut kisapäivän aikatauluista voimistelijoideni koteihin seuraavaa:
"Paluumatkalle lähdemme joko heti 10-12 ja 12-14 v. kilpasarjojen päätyttyä tai vasta kilpailun loputtua palkintojenjaon jälkeen (siinä tapauksessa että joku 10-12 -sarjalaisistamme on mitalileilla). Tarkempi aikataulu selviää vasta kisapäivän aikana."
Noin kello kuusitoista iltapäivällä tilanne vaikuttaa vielä kovanlaisesti sellaiselta, että tarvetta palkintojenjaolle jäämiseen ei ole. A-tiimillä ainoana kyseisestä 10-12 -porukasta on edes pienoinen mahdollisuus vielä sijoittua mitalisijoille, mutta melko lailla epätodennäköiseltä sekin vaikuttaa, joten alamme vähitellen valmistautua paluumatkaan. Noin kello kuusitoista viisitoista iltapäivällä arviolta puolet porukasta on jo pakkautunut bussiin ja haluaa kovasti päästä kotiin, kunnes yllättäen tuleekin tieto, että A on (!) sijoittunut oman sarjansa kolmanneksi, ja näin ollen palkintojenjaolle jäämiseen syntyy äkillisesti erinomaisen suuri tarve.
Kysymys: Mikä oikeasti on todennäköisyys sille, että joukkueeni ylipäänsä sijoittuu sarjansa kolmen parhaan joukkueen joukkoon ensimmäisellä välinekaudellaan aluemestaruuskisoissa, joissa kyseiseen sarjaan osallistuu kaksitoista muutakin joukkuetta?
Vastaus: Oletettavasti aika pieni, mutta siitäkin huolimatta ilmeisen olemassaoleva.
Lopputulos: Mitalijuhlat eilen, tänään, huomenna, ylihuomenna ja takuuvarmasti ensi viikollakin vielä! GO A-TEAM! ♥
