TILANNE 1: Aluekisapäivän aamu 6.11.2011
VALMENTAJA 24 v.: Täh? Läheksää FARKUISSA?
VALMENTAJA 26 v.:: No en minä missään Pirueteissakaan viitti kisoihin lähtee!
VALMENTAJA 24 v.: Aijjaa. No minä kyllä ajattelin. Ehkä voisin harkita jotain muitaki housuja sitte joskus jossain seuraavassa elämässä, jossa mun joukkueet saattaa joskus vaikka olla palkintojenjaossa... Mut se ei ehkä oo ihan tänä vuonna ajankohtasta. Eikä vissiin ensi vuonnakaan vielä...
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 2: Aluekisapäivän ilta 6.11.2011
KUULUTTAJA: Palkintojenjakoon voivat valmistautua seuraavat joukkueet...Pala-pala-pala ja A-tiimi...
VALMENTAJA 24 v.: EIKÄ! MULLA EI OO HOUSUJA!
VALMENTAJA 26 v.: Mulla on.
VALMENTAJA 24 v.: Miksei kukaan kertonu mulle että me ollaan mitaleilla?!
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 3: Viimeiset harjoitukset ennen mestaruuskisoja 24.11.2011
VOIMISTELIJA 10 v: No aioksää NYT ottaa farkut mukaan ettei taas tarvi olla palkintojenjaossa ilman housuja?
VALMENTAJA 24 v.: No ehe hehe. En ota, ei oo paljon pelkoa että olisitte palkinnoilla.
VOIMISTELIJA 10 v: Ai miten niin ei?
VALMENTAJA 26 v.: Siis siellä palkitaan pelkästään A-kategoriassa olleet. Ja te ootte ollu tällä kaudella molemmissa kisoissa C:ssä.
VOIMISTELIJA 10 v.: Höh! Miks me sitte ees mennään koko kisoihin?
VALMENTAJA 24 v.: No mennään nyt vaan. Mut jos joku on varmaa niin se on kyllä se, että te ette oo palkinnoilla.
TILANNE 4: Mestaruuskisapäivän aamu 26.11.2011
VALMENTAJA 24 v.: Täh? Läheksää TAAS farkuissa?
VALMENTAJA 26 v.: No en minä missään Pirueteissakaan viitti kisoihin lähtee!
VALMENTAJA 24 v.: Aijjaa. No minä kyllä ajattelin. Ehkä voisin harkita jotain muitaki housuja sitte joskus jossain seuraavassa elämässä, jossa mun joukkueet saattaa joskus vielä UUDESTAAN olla palkintojenjaossa. Mut se ei ehkä oo ihan tänä vuonna ajankohtasta. Eikä vissiin ensi vuonnakaan vielä...
VALMENTAJA 26 v.: Mm.
TILANNE 5: Mestaruuskisapäivän iltapäivä 26.11.2011
KUULUTTAJA: ...on sijoittunut kategoriaan A!
VOIMISTELIJAT 9, 10 ja 11 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
HUOLTOJOUKOT 30-50 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VALMENTAJA 26 v.: AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VALMENTAJA 24 v:: Oho! AA! Voi ei! Mulla ei oo housuja! AAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
P.S. Viikonlopun kokonaissaldo (ajanjaksolla perjantai 25.11. klo 18:00 - lauantai 26.11. klo 20:00) kaiken kaikkiaan 32 kultamitalia. KELPAA.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Aluekisat 5.11.2011 ♥
# TILANNE 1 / KISABUSSIPANIIKKI:
Taustat: Tarkastan poikkeuksetta jokaisen kisapäivän aamuna joka ikisen valmennettavani läsnäolon ja kisavarustuksen korkeimman omakätisesti lähtöpaikalla yleensä noin kello viisi ja neljäkymmentäviisi aamuyöllä. Katsastan ja kirjaan muistiin jokaisen tytön pukupussin ja kisapuvun (siis erikseen - mullehan ei todellakaan riitä, että mukana on pelkkä pukupussi...), aluspuvun (pätee sama sääntö kuin edellä), harkka-asun, harkka- ja kisatossujen sekä kisavälineen mukanaolon. Lisäksi tarkastan useasti ihan vainneuroottisuuttani piinaamisen innosta kaikkien muidenkin joukkueiden voimistelijoiden läsnäolon ja heidän kisavarustuksensa uskomattoman ylitarkasti ennen kuin päästän voimistelijoita bussiin yksi kerrallaan.
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että jonkun kisapuku on silti jäänyt kotiin?
Vastaus: Äärimmäisen pieni.
Lopputulos: Noin viisitoista minuuttia ennen kisapaikalle saapumistamme soittaa yhden valmennettavani isä ja ilmoittaa, että hänen lapsensa kisapuku ei sitten muuten näköjään olekaan siinä mukanaolevassa pukupussissa vaan - ohhoh - iloisesti kotona odottamassa... Ja kyseessähän oli tietenkin se ainoana Korpilahdelta kyytiin tullut tyttö, jonka kohdalla päätin jostain täysin käsittämättömästä syystä tehdä tämän yhden ainoan kerran (kohtalokkaaksi käyneen) poikkeuksen sääntöön ja päästää hänet bussiin vain pikaisen kisavälineen, harkka-asun ja pukupussin mukanaolon tarkastamisen jälkeen... (FAIL-FAIL-FAIL!)
# TILANNE 2 / ÄLYKKYYSONGELMA:
Taustat: Huomaan perjantaisen telinevoimisteludemon ja tuntikausien rekillä riipunnan aiheuttaneen perusteellisesta vahinkoa kämmenteni niin perin juurin herkässä ihossa. Tämän havainnon sisäistettyäni päätän vielä pikaisesti rasvata käteni mukana olevalla kosteusvoiteella ennen virallisen kisalämpän aloittamista...
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että ensimmäisenä käteeni osuva, valkoinen, kosteusvoidepurkin muotoinen purkki todella on kaipaamani kosteusvoidepurkki?
Vastaus: Onnistumisen todennäköisyys on kohtalainen.
Lopputulos: Kuvittelen kosteuttavani kämmenteni herkkää, kuivuudesta jo halkeilevaa ihoa ihan aidolla kosteusvoiteella, kunnes ympärilläni leijaileva mieto mintun katku paljastaa minulle, että tosiasiassa olenkin antaumuksella vedellyt käsieni pieniin ja hienosti kirveleviin haavaumiin ihan aitoa hammastahnaa.
JA: Siinä minä sitten siis seison herkässä iässä olevien valmennettavieni ympäröimänä keskellä Hervannan urheilutalon yläaulaa miettimässä, miten saisin tilanteen käännettyä jotenkin niin, etten nolaisi itseäni noiden mainitsemieni herkässä iässä olevien voimistelijoiden edessä ja silmisssä, kun kuitenkin tilanne on se, että esiinnyn julkisella paikalla mahdollisimman kaukana lähimmästä vesipisteestä hierottuani juuri hammastahnaa ihooni...
Lienee sanomattakin selvää, että tässä kohtaa tunsin Todella Onnistuneeni ihmisenä. Ja elämässä ylipäänsä.
JA: Kyllä vain. Tämä suurenmoinen älyllinen kykeneväisyyteni lyö minut ällikällä kerrasta toiseen.
# TILANNE 3 / YLLÄTYSMITALI:
Taustat: Itse itseäni lainatakseni olen noin viikko ennen aluekisoja sähköpostitse ilmoittanut kisapäivän aikatauluista voimistelijoideni koteihin seuraavaa:
"Paluumatkalle lähdemme joko heti 10-12 ja 12-14 v. kilpasarjojen päätyttyä tai vasta kilpailun loputtua palkintojenjaon jälkeen (siinä tapauksessa että joku 10-12 -sarjalaisistamme on mitalileilla). Tarkempi aikataulu selviää vasta kisapäivän aikana."
Noin kello kuusitoista iltapäivällä tilanne vaikuttaa vielä kovanlaisesti sellaiselta, että tarvetta palkintojenjaolle jäämiseen ei ole. A-tiimillä ainoana kyseisestä 10-12 -porukasta on edes pienoinen mahdollisuus vielä sijoittua mitalisijoille, mutta melko lailla epätodennäköiseltä sekin vaikuttaa, joten alamme vähitellen valmistautua paluumatkaan. Noin kello kuusitoista viisitoista iltapäivällä arviolta puolet porukasta on jo pakkautunut bussiin ja haluaa kovasti päästä kotiin, kunnes yllättäen tuleekin tieto, että A on (!) sijoittunut oman sarjansa kolmanneksi, ja näin ollen palkintojenjaolle jäämiseen syntyy äkillisesti erinomaisen suuri tarve.
Kysymys: Mikä oikeasti on todennäköisyys sille, että joukkueeni ylipäänsä sijoittuu sarjansa kolmen parhaan joukkueen joukkoon ensimmäisellä välinekaudellaan aluemestaruuskisoissa, joissa kyseiseen sarjaan osallistuu kaksitoista muutakin joukkuetta?
Vastaus: Oletettavasti aika pieni, mutta siitäkin huolimatta ilmeisen olemassaoleva.
Lopputulos: Mitalijuhlat eilen, tänään, huomenna, ylihuomenna ja takuuvarmasti ensi viikollakin vielä! GO A-TEAM! ♥
Taustat: Tarkastan poikkeuksetta jokaisen kisapäivän aamuna joka ikisen valmennettavani läsnäolon ja kisavarustuksen korkeimman omakätisesti lähtöpaikalla yleensä noin kello viisi ja neljäkymmentäviisi aamuyöllä. Katsastan ja kirjaan muistiin jokaisen tytön pukupussin ja kisapuvun (siis erikseen - mullehan ei todellakaan riitä, että mukana on pelkkä pukupussi...), aluspuvun (pätee sama sääntö kuin edellä), harkka-asun, harkka- ja kisatossujen sekä kisavälineen mukanaolon. Lisäksi tarkastan useasti ihan vain
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että jonkun kisapuku on silti jäänyt kotiin?
Vastaus: Äärimmäisen pieni.
Lopputulos: Noin viisitoista minuuttia ennen kisapaikalle saapumistamme soittaa yhden valmennettavani isä ja ilmoittaa, että hänen lapsensa kisapuku ei sitten muuten näköjään olekaan siinä mukanaolevassa pukupussissa vaan - ohhoh - iloisesti kotona odottamassa... Ja kyseessähän oli tietenkin se ainoana Korpilahdelta kyytiin tullut tyttö, jonka kohdalla päätin jostain täysin käsittämättömästä syystä tehdä tämän yhden ainoan kerran (kohtalokkaaksi käyneen) poikkeuksen sääntöön ja päästää hänet bussiin vain pikaisen kisavälineen, harkka-asun ja pukupussin mukanaolon tarkastamisen jälkeen... (FAIL-FAIL-FAIL!)
# TILANNE 2 / ÄLYKKYYSONGELMA:
Taustat: Huomaan perjantaisen telinevoimisteludemon ja tuntikausien rekillä riipunnan aiheuttaneen perusteellisesta vahinkoa kämmenteni niin perin juurin herkässä ihossa. Tämän havainnon sisäistettyäni päätän vielä pikaisesti rasvata käteni mukana olevalla kosteusvoiteella ennen virallisen kisalämpän aloittamista...
Kysymys: Mikä on todennäköisyys sille, että ensimmäisenä käteeni osuva, valkoinen, kosteusvoidepurkin muotoinen purkki todella on kaipaamani kosteusvoidepurkki?
Vastaus: Onnistumisen todennäköisyys on kohtalainen.
Lopputulos: Kuvittelen kosteuttavani kämmenteni herkkää, kuivuudesta jo halkeilevaa ihoa ihan aidolla kosteusvoiteella, kunnes ympärilläni leijaileva mieto mintun katku paljastaa minulle, että tosiasiassa olenkin antaumuksella vedellyt käsieni pieniin ja hienosti kirveleviin haavaumiin ihan aitoa hammastahnaa.
JA: Siinä minä sitten siis seison herkässä iässä olevien valmennettavieni ympäröimänä keskellä Hervannan urheilutalon yläaulaa miettimässä, miten saisin tilanteen käännettyä jotenkin niin, etten nolaisi itseäni noiden mainitsemieni herkässä iässä olevien voimistelijoiden edessä ja silmisssä, kun kuitenkin tilanne on se, että esiinnyn julkisella paikalla mahdollisimman kaukana lähimmästä vesipisteestä hierottuani juuri hammastahnaa ihooni...
Lienee sanomattakin selvää, että tässä kohtaa tunsin Todella Onnistuneeni ihmisenä. Ja elämässä ylipäänsä.
JA: Kyllä vain. Tämä suurenmoinen älyllinen kykeneväisyyteni lyö minut ällikällä kerrasta toiseen.
# TILANNE 3 / YLLÄTYSMITALI:
Taustat: Itse itseäni lainatakseni olen noin viikko ennen aluekisoja sähköpostitse ilmoittanut kisapäivän aikatauluista voimistelijoideni koteihin seuraavaa:
"Paluumatkalle lähdemme joko heti 10-12 ja 12-14 v. kilpasarjojen päätyttyä tai vasta kilpailun loputtua palkintojenjaon jälkeen (siinä tapauksessa että joku 10-12 -sarjalaisistamme on mitalileilla). Tarkempi aikataulu selviää vasta kisapäivän aikana."
Noin kello kuusitoista iltapäivällä tilanne vaikuttaa vielä kovanlaisesti sellaiselta, että tarvetta palkintojenjaolle jäämiseen ei ole. A-tiimillä ainoana kyseisestä 10-12 -porukasta on edes pienoinen mahdollisuus vielä sijoittua mitalisijoille, mutta melko lailla epätodennäköiseltä sekin vaikuttaa, joten alamme vähitellen valmistautua paluumatkaan. Noin kello kuusitoista viisitoista iltapäivällä arviolta puolet porukasta on jo pakkautunut bussiin ja haluaa kovasti päästä kotiin, kunnes yllättäen tuleekin tieto, että A on (!) sijoittunut oman sarjansa kolmanneksi, ja näin ollen palkintojenjaolle jäämiseen syntyy äkillisesti erinomaisen suuri tarve.
Kysymys: Mikä oikeasti on todennäköisyys sille, että joukkueeni ylipäänsä sijoittuu sarjansa kolmen parhaan joukkueen joukkoon ensimmäisellä välinekaudellaan aluemestaruuskisoissa, joissa kyseiseen sarjaan osallistuu kaksitoista muutakin joukkuetta?
Vastaus: Oletettavasti aika pieni, mutta siitäkin huolimatta ilmeisen olemassaoleva.
Lopputulos: Mitalijuhlat eilen, tänään, huomenna, ylihuomenna ja takuuvarmasti ensi viikollakin vielä! GO A-TEAM! ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)