Syyskauden ekat kisat

Puolen vuorokauden päästä tähän aikaan oon hermorauniona Pyynikillä.

Mun check-this-out -lista näyttää toistaiseksi kuitenkin aika hyvältä:
- koreografiat ja ohjelmamusiikit, OK
- kisalevyjen polttaminen, numerointi ja nimikointi, OK
- pukujen suunnittelu ja toteutus (E) ja/tai toteutuksen organisointi (A), OK
- 795 paljetin ompeleminen mallipukuun, OK
- kaiken kaikkiaan 7155 paljetin laskeminen, merkkaaminen, teippaaminen ja asetteleminen ensin siihen yhteen ja sitten niihin muihin mallipukuihin, OK
- jokaisen puvun tarkastaminen yksitellen, PÄÄOSIN OK
- kisakampauksen kokeilu, TOISTAISEKSI VÄHÄN VAIHEESSA
- narujen teippaus ja nimikointi, KESKEN VIELÄ
- joukkueiden kannustuslakanoiden ideointi ja valmistus, PÄÄOSIN OK
- kisailmoittautumiset ja niistä tieto toimistolle, OK
- huoltajien hankkiminen kisareissulle, OK
- ruokailuvaraukset, erityisruokavalioilmoitukset (ja niistäkin tieto toimistolle), OK
- ravintolan pöytävaraus 40:lle hengelle, koko ryhmän ruokatilaukset ja erityisruokavalioilmoitukset, OK
- neljä puhelua bussifirmaan ja ainakin kahdeksan toimistolle, OK
- bussivaraukset + aikataulutoivee, OK
- lähtijöiden ilmoittaminen toimistolle, OK
- lähtijälistojen kirjoittaminen (lähtijät listattuna lähtöpaikan mukaan), OK
- suoritusjärjestysten ja harjoitusaikataulujen tulostus, OK
- oman suoritusvuoron potentiaalisten aikatauluvaihtoehtojen laskenta, arvailu ja ylöskirjaaminen kisanjärjestäjän lähettämän infon perusteella, OK
- matkojen aikataulutus ja siirtymien, lämmittelyiden, evästaukojen, ruokailujen ja ulkoilujen suunnittelu, OK
- aikataulujen tulostaminen etukäteen valmentajille, huoltajille ja tytöille, OK
- kisoista infoaminen koteihin (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- bussiaikatauluista infoaminen (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- muutetuista bussiaikatauluista infoaminen (sähköpostitse ja tekstarilla), OK
- heti perään vielä tekstiviestimuistutus vanhemmille aiheesta: "Suomi siirtyy talviaikaan, muistakaa kääntää kellojanne!", OK
- tytöille ja vanhemmille muistutus nettisivuilta löytyvistä varustelistoista, toimintaohjeista, huoltajien vastuista, kisamatkojen pelisäännöistä jne..., OK
- bussilistojen hakeminen toimistolta ja ensimmäisen esitäyttäminen, OK
- oikeanvärisen urheiluteipin etsintä ja hankinta, VÄHÄN VAIHEESSA VIELÄ
- kynsilakanpoistoaineen, vanulappujen, puhdistusliinojen, maalarinteipin, jeesusteipin sekä haavateipin etsintä ja hankinta, OK - AINAKIN SUUNNILLEEN... ;)

Toki voi olla, että oon unohtanut jotain ja en vaan tiedä sitä vielä...
Ja no. Improvisoimalla onneks pärjää aika pitkälle. Ja oikeanlaisella varustuksella!

Olen pakannut mukaan oikeasti ihan uskomattoman määrän tavaraa.
Muun muassa siis:
- asioita, joita ehdottomasti tarvitsen kisoissa, kuten esimerkiksi: lähtijälistat, harjoitus- ja suoritusjärjestykset ynnä muut Tärkeät Paperit, kynä, kello, kännykkä, vesipullo, eväät (...joita en siis ole oikeasti vielä pakannut, mutta jotka aion heti aamuyön tunteina pakata, jotten niitä unohtaisi)
- asioita, joita en välttämättä tarvitse, mutta joiden oletan enemmän tai vähemmän helpottavan ja/tai parantavan elämänlaatua huomisen aikana: kuume- ja särkylääkkeet, FinnRexin, villasukat, Strepsilsit, korvatulpat, pilli
- asioita, joita tarvitsen kisoissa, sikäli kun kaikki sujuu edes noin niinku suunnilleen suunnitelmieni mukaan: kisa-cd:t, kamera, pompulat, hiusvaha, hiuskimalle, jeesusteippi
- asioita, joita en tarvitse kisoissa, ellei jotain mene perustavanlaatuisesti pieleen: ohjelma- ja kuviopaperit, varanaru, varapallo, vara-cd:t, paljettiliima, ensiapupakkaus (jos esim. yhdellä venähtää nilkka ja yksi alkaa vuotaa nenästään verta minuutti ennen kisasuorituksen alkua), vanhempien yhteystietolistat, lisenssi- ja vakuutuspaperit, kuumemittari, pallopumppu, oksennuspussit, tulitikut, neula ja lankaa, henkilöllisyystodistus, tilikortti ja käteistä rahaa, led-lamppu, linkkari
- asioita, joita en tarvitse kisoissa, mutta jotka otan mukaan silti: pelikortit, sakset, maalarinteippi, varasukat, piirroselokuva-DVD, tenttikirja (jota en siis takuuvarmasti ehdi edes ajatella koko päivänä, mutta jonka otan silti mukaan vaientaakseni alati kolkuttavan omantuntoni...) ja iPod

Huomista ootellessa!

Lasten suusta

 # EI KYSYTTÄVÄÄ
LAPSI: Meillon autossa miesten huulipunaa.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Meillon AUTOSSA miesten huulipunaa.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Meillon autossa MIESTEN HUULIPUNAA.
MINÄ: Okei.
LAPSI: Niin.
MINÄ: Niin huulirasvaa?
LAPSI: Niin.

# "TÄÄ OLI JO RIKKI..."
MINÄ: Hei mitä ihmettä sää oikein puuhaat? 
JÖRÖ: En mää mitään puuhaa.
MINÄ: Miks sää rikoit sen?
JÖRÖ: Tää jo oli vähä likki tää mihin Jölö nyt työnsi solmensa.

# "AHA."
JÖRÖ:"Joskus olen huono ja joskus hyvä / olen sopiva - sillä minä olen minä!" ♫
MINÄ: Oi, onpa ihana laulu!
JÖRÖ: Mm-mh. Mää lauloin haista!

# "NO MINÄ EN AINAKAAN ASU MISSÄÄN JA KOHTAN MUUTAN SIELTÄKIN POIS"
LTO: Missäs kalat asustaa?
LAPSI 1: Eeei asusta.
LTO: Missä kalat asuu? Missä on kalojen koti?
LAPSI 2: Lapset asuu kahvinkeittimessä!
LTO: Eikös lapset asukaan kotona?
LAPSI 3: Maarit (lastenhoitaja) asuu kotona!
LTO: Entäs Aapeli? Missä Aapeli asuu?
AAPELI: Aapeli asuu koirankopissa!"
LTO: Ahaa. Entäs sun äiti ja isi, asuuko nekin sun kanssa koirankopissa?
AAPELI: Ne asuu kuivauskaapissa!
AAPELI: Koira asuu kotona.
AAPELI: Orava asuu puussa!
AAPELI: Anna-Elina asuu kaapin sisällä.
LAPSI 4: OIKEIN, HYVÄ AAPELI!

# KANNUSTAVA ISÄ ON HÄNELLÄ AINAKIN
LAPSI: Tuli kakka!
MINÄ: Voi ei. Ai nytkö tuli kakka?
LAPSI: Ei kun Hoplopissa tuli! Isi taputti mulle.
MINÄ: Öö, joo, thanks for information...

# MC-RIIMI-JÖRÖ & ILMEISEN TILANNETAJUTON TULEVA LTO
MINÄ: Hei älä heitä hiekkaa!
JÖRÖ: Hei älä heitä miekkaa!
MINÄ: Voi pässi sun kanssa, ei hiekkaa saa heitellä!
JÖRÖ: Voi läski mun kanssa, ei miekkaa saa peitellä!

1-8

Vielä eilen kuvittelin hoitaneeni kaiken ensimmäisiin kisoihin liittyvän tosi hienosti.
(Mistä muuten tulikin mieleen, että olen kyllä useana päivänä erityisesti viime aikoina miettinyt, että voisin (voisinhan/voisinko/voisinkohan/pitäisihän/pitäisikö/pitäisiköhän minun) lopettaa opiskelemisen sekä työnteon (...ai minkä työn?) ja elämässä onnistumisen yrittämisen ja ryhtyä suosiolla kokopäiväiseksi valmentaja-joukkueenjohtaja-seuratoimija-toimistosihteeri-jokapaikanhöyläksi! Ainoa erotus nykyhetkeen tosin olisi varmaan se, että...öö. Mitään erotusta ei varmaankaan olisi. Paitsi että ehtisin paremmin kaikkea muuta, jos ei tarvitsisi yrittää joka päivä ehtiä opiskella ja selviintyä kaikesta.)

Joka tapauksessa: kuvittelin vielä eilen hoitaneeni kaiken kisoihin liittyvän tosi hienosti. Ilmoittautumiset, ruokailutilaukset, erityisruokavaliot ja allergiailmoitukset olen hoitanut kuntoon jo aikoja sitten. Ravintolan pöytävaraukset, Rosso-listat, bussivaraukset, huoltajien vastuulistat, aikataulut, varustelistat, tiedottamisen, cd-levyt (harkka-, kisa- ja varakappaleet), kisapuvut, harkka-asut, kisakampaukset, ensiapuvarusteet, yhteystietolistat sekä kisamatkojen pelisäännöt olen hoitanut nekin kaikki kisakuntoon viime ja tämän viikon aikana. Laskutusasiat, tilikortin hankinnan, muistutuksen talviajan alkamisesta ja kellojen siirtämisestä jne... olen hoitamaisillani heti huomenna tai keskiviikkona viimeistään. Hankin kisakautta silmällä pitäen tekosyynä käyttäen itselleni myös uuden kameran, minkä lisäksi olen tuhlannut vähiä rahojani miljooniin erilaisiin hiuskimalteisiin ja -koristeisiin. Noin niin kuin muun muassa.

Ainoa pikkuruinen - ja siis suorastaan naurettavan vähäinen puute erinomaisen upeassa listassani on, että olen unohtanut opettaa voimistelijoilleni pari lähes olemattoman vähäistä ja käytännöllisesti katsoen täysin merkityksetöntä pikkujuttua.

Olen kyllä muistanut opettaa ohjelman. Olemme käyttäneet tunti-, päivä- ja viikkokausia ohjelman harjoitteluun ja kuvioiden hiomiseen. Oletan voimistelijoideni osaavan lähes ulkoa ohjelman jokaisen liikkeen ja liikesarjan. Olemme harjoitelleet polvien ja nilkkojen ojentamista, jalkojen aukikiertoa, tasapainotekniikkaa, tukijalan käyttöä, keskivartalon kannatusta, lantionhallintaa, keskustaliikuntaa, vartalon liikkeiden ja liikesarjojen sisäistä voimanvaihtelua, hengitystekniikkaa, alueelle saapumista, alueelta poistumista sekä väkinäistä hymyilemistä. Olen huutanut salin laidalla ääneni käheäksi kaikkia niitä perinteisiä nilkka-, polvi-, ja ryhtikommentteja, joita en nyt aio tähän erikseen listoittaa, mutta jotka jokainen vähänkään valmennustyöhön perehtynyt henkilö kyllä tietää ja tunnistaa.

Pikku-pikkuruisena erheenäni olen sitten kuitenkin unohtanut opettaa pienille voimistelijoilleni kaksi pikku-pikku-juttua:
1.) Ensiksikin sen, miten lasketaan kahdeksaan. (Näin: 1-2-3-4-5-6-7-8!)
2.) Ja toiseksi sen, miten ohjelmaa tehtäessä on pakko muistaa laskea kahdeksaan- (Siis näin: 1-2-3-4-5-6-7-8!)

Ymmärrän varsin hyvin, että ohjelman laskuissa pysyminen on vaivalloista, jopa mahdotonta, lapselle joka ei tunnista ohjelmamusiikin rytmiä, eikä osaa laskea kahdeksaan. Ikävän tästä tilanteesta tekee vain, se että ymmärsin tämän pikkuseikan ensimmäisen kerran noin kuusi vuorokautta ennen joukkueideni toisen kilpailukauden ensimmäisiä kisoja.

Eilisen harjoituksissa sitten keksin viimein ryhtyä harjoituttamaan 9-11 -vuotiaillani tätä kahdeksaan laskemisen jaloa taitoa.
E-joukkueen yhdeksästä tytöstä oli paikalla seitsemän, ja heistä yksi osasi varmasti laskea kahdeksaan ja etsiä taustalla kuuluvasta musiikista kunkin kasin ykkösiskun. Jäljelle jääneistä kuudesta nuoresta ihanasta, upeasta ja motivoituneesta (mutta siltikin ilmeisen rytmitajuttomasta) voimistelijalupauksesta neljä pystyi joten kuten laskemaan rytmillisesti helpon kappaleen kaseja "sieltä & täältä -taktiikalla" parhaimmillaan jopa niin, että ykköselle pyytämäni taputukset saattoivat välillä osua kohdilleenkin. Loput kaksi lapsikappaletta eivät kyenneet vielä viidenkääntoista minuutin harjoittelun, mallikuuntelun, esinäytön ynnä ääneenlaskennan jälkeenkään toistamaan perässäni kappaleen rytmiä kahdeksaan laskien.

A-joukkueessa empiirisen kokeeni tutkimustulokset olivat melko samansuuntaisia. Joukkueen laskentalukemat olivat kutakuinkin luokkaa: 2/11 pystyi hahmottamaan musiikin rytmin, laskemaan kahdeksaan ja taputtamaan aina kunkin tahdin ykkösiskulla. Noin 5/9 kykeni joten kuten toistamaan kahden rytmitajullisen perässä taputukset näiden mallin mukaisesti. Jäljelle jääneet 4/4 puolestaan eivät kyenneet joten kuten toistamaan kahden rytmitajullisen perässä taputuksia näiden mallin mukaisesti - tahi muutenkaan.

Loppujen lopuksi olen johtopäätellyt itseni lopputulokseen, jonka mukaisesti valmennettavieni täytyy olla poikkeuksellisen lahjakkaita lapsia - heillä kun tuntuu olevan mystinen kyky pystyä kuitenkin voimistelemaan ohjelmassa aina ainakin jotain sinne päin, ilman että heillä on harmaintakaan havaintoa musiikin rytmistä tai ohjelman varsinaisista laskuista.

P.S. Kaikilta muilta osin olen hoitanut kaiken kisoihin liittyvän tosi hienosti. (Ehkä.)

Sinding-Larsen-Johansson & Osgood-Schlatter ♥

Kauden ensimmäisiin kisoihin on aikaa noin 5,5 vrk tarkalleen. Itseasiassa kisaharkan alkuun on aikaa 132,5 tuntia, mikä tarkoittaa kuutta harjoitustuntia kotisalilla ja yhtä tai ehkä kahta harjoitustuntia kisapaikalla.

10-12 -sarjan joukkueissani voimistelee yhteensä kaksikymmentä nuorta urheilijaa. Tällä hetkellä heistä tosin vain kahdeksan (siis kahdestakymmenestä!) on ns. kisakuntoisia, sillä yhdellä heistä on polvien rasitusvamma ja siitä johtuva liikuntakielto, toisella katkennut käsi, kolmannella (viikkokausia sitten) portaissa rymyämisen seurauksena venähtänyt nilkka, yhdellä tytöllä kummassakin joukkueessa (yhdellä tytöllä kahdessa joukkueessa = yhteensä kahdella tytöllä, yhdellä kummassakin joukkueessa) on tulehtunut akillesjänne ja yhdellä muuten vaan kipeät kantapäät, kolmella tytöllä on päällä mystinen kahden viikon flunssaputki kuumeineen kaikkineen, yhdellä on refluksitaudista johtuvaa (lähes jatkuvaa ja siksi varsin ikävää) vatsakipua, yksi on lomalla Lapissa ja yksi on sitten ihan muuten vaan sekaisin niin, ettei osaa esim. laskea kahdeksaan (eikä viiteen eikä yhteen) eikä ojentaa nilkkojaan ja lisäksi sillä vielä kiristää sisä-, taka- ja etureidet, loko, spaga (etu- ja sivu-), niska, selkä, hartiat, rintalihakset, kyynärvarren ojentajat, nilkat, pohkeet, akilles ja aivotoiminta, ja kaiken kukkuraksi mulla siis kiristyy sen kanssa aika usein hermot.

Oon viime aikoina aika huolella saanut perehtyä (mm. käytännössä, teoriassa, uudelleen käytännössä ja sen jälkeen teoriassa taas) kasvuikäisten nuorten urheilijoiden erilaisiin rasitusvammatyyppeihin sekä niiden hoitamiseen. Ihan hieno juttu se varmaan on. Noin niin kuin loppuelämää ajatellen. (Tätä kisakautta ajatellen ei ehkä niinkään...)

P.S. Säärikyhmyn apofyysi eli ns. Osgood-Schlatterin tauti, CHECK!
Kantaluun takaosan apofyysi (kantaluun osteokondroosi eli ns. severin tauti), CHECK !
Polvilumpion alakärjen apofyysi (Sinding-Larsen-Johanssonin tauti), UN-CHECK!
(Voisko joku nyt äkkiä pliis hankkia vielä tän...?)

Hyvä valmentaja vs. huono valmentaja

Valmennettavieni mielestä ns. hyvä valmentaja on:
- kannustava
- vaativa
- suorapuheinen
- reilu
- sellanen joka ei huuda
- tiukka mutta välillä rento
- samanlainen kaikkia kohtaan
- ajoissa paikalla

Tällä viikolla (välillä maanantai-tiistai) en ole ollut kovin hyvä valmentaja. (Enkä muutenkaan kyllä, eipä sillä.)

Eilen juoksutin (leikin varjolla) yhden kolmevuotiaan kaksi kertaa pää edellä seinään. (Käskin juosta seinän luokse. Unohdin kertoa, että jarruttaminen pitää aloittaa ennen seinää.)
Eilen myös seurasin sivusta kun kolme 3-4 -vuotiasta juoksee pää edellä seinään ja puristaa samalla kaikin voimin silmiään kiinni. (Käskin pitää silmät kiinni lähtöasennossa. Unohdin mainita, että niin joo, ne silmät pitää muistaa avata sitten juoksemaan lähdettäessä.)

Tähän asti tänään olen liioitellut, huokaillut, vähätellyt, valehdellut, kritisoinut, kyseenalaistanut, pelleillyt, itkenyt, nauranut, huutanut, ironisoinut, laulanut, nolannut, matkinut, kyllästynyt, ollut väsynyt ja ohjeistanut valmennettaviani äärimmäisen epäselvästi (ja siten tuhlannut joukkueeni arvokasta harjoitusaikaa, mikä minua tokikin sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy)).
Lisäksi (!) olen kokeillut kymmenvuotiaisiini kasvatuksellisista keinoista kiitollisimpia: uhkailua, kiristystä ja lahjontaa (sekä kiristämistä uhkailemalla lahjonnan mahdollisella lopettamisella).

Kolmen tunnin salityöskentelyn erinomaisen suurenmoisena lopputulemana sitten tajusin, että senkin ajan, mitä tänään käytin yleiseen kitisemiseen, väärien liikemallien toistamiseen, virheiden ja virheentekijöiden nimeämiseen, yksittäisten virheiden korjaamiseen ja kisakauden väliinjättämisellä uhkailemiseen olisin voinut (ja olisi pitänyt!) käyttää joukkueeni voimistelijoiden fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen sekä liikkeiden oikeiden suoritustekniikoiden ja ohjelman laskujen opettamiseen.

Hieno tunne tajuta oma erehtyväisyytensä. Taas kerran