Stabilo-style

Voisiko vapaapäiväänsä käyttää paremmin kuin 

joukkueensa kisaohjelman kuvioiden muuttamisen suunnitteluun? 

- Epäilemättä (ei) voisi. 

Esimerkiksi spontaania olemista ajattelin kuitenkin suunnitella vasta huomenna, 

joten tämän aamupäivän päätin pyhittää erilaisille kuviokokeiluille. Heräsin siis aamulla ennen puolta seitsemää ihan vain luonnostellakseni paperille muutamia (muutamia kymmeniä) erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ohjelman kuvioinnin näkökulmasta. 

Koska en kehdannut kello kuusi kolmekymmentä käydä herättämässä ja koollekutsumassa koko naapuruston lapsia (...vaikka puolitosissani tätäkin vaihtoehtoa mielessäni pyörittelin), jouduin empiirisen tutkimukseni toiminnallisessa osiossa tyytymään ns. pienoismallityöskentelyyn ja vallan epäautenttisiin voimistelijankorvikkeisiin. Ihan oikeiden ihmisolioiden käyttämisen sijasta päädyin siis mallintamaan kuvioiden toteutumista ja toimivuutta tylsähkösti ihan vaan vanhojen Stabilo-tussien avulla.

"Jos nää eka menis tällai..."

"...ja sit niistä osa liikkuis silleen tälleen..."

"...ja sit mä en tiiä mitä tää yks tekis mut nää muut
vois mennä tosta noitten yli silleen tolleen..."

HUOM! Iskä tai Sari tai Jukka tai joku muu koodaustaitoinen! Jos luet tätä niin voisitko alkaa suunnitella sellasta kuvioidenmallintamisohjelmaa voimisteluvalmentajien käyttöön? 2D-tasoinen kuvantaminen ois ehkä pilottiversion vähimmäsvaatimus, mut 3D:stä ois huomattavasti enemmän apua. 

Myös olisi superhyvä, jos se ohjelma pystyisi lukemaan käyttäjänsä ajatuksia niin, että jokaista ideaa ei joutuisi erikseen koodaamaan sinne ohjelmaan vaan se ihan itsenäisesti vastaanottaisi ja tulkitsisi kaikkia esitettyjä ajatuksia, ja muuntaisi ne visuaaliseen muotoon tietokoneen näytölle. Sit bonuksena siihen ohjelmaan voisi halutessaan ladata vielä jonkun lisäpäivityksen, tai sit jossain maksullisessa versioissa voisi tulla mukana myös joku ideakone, joka ehdottelisi uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja edelleenkehittäisi vanhoja sen käyttäjänsä koreografista tyyliä kuitenkin koko ajan mukaillen. 

Toinen semihyvä ratkaisuvaihtoehto vois olla myös se, jos saisin noin kymmenen tai kaksitoista lasta asumaan olohuoneeseeni aina kisa- ja koreografiakausien ajaksi eli suunnilleen kolmeksi kuukaudeksi keväisin ja kolmeksi kuukaudeksi syksyisin. (Naapuritkin kiittäis, kun mun ei tarviis lainata niiden lapsia näitä päättömiä kuviokokeiluita varten.)

Eli jos nyt joku noin 10-14 -vuotiaan lapsen vanhempi on omastaan halukas luopumaan loppukevään ajaksi, niin lapsen voi  hyvin toimittaa postiosoitteeseeni vaikka vielä tänään. Lapsen päivittäinen työaika tulisi olemaan suunnilleen klo 6:30-8:30 arkisin ja 7:30-9:30 viikonloppuisin. 

Lauantaisin ja lomilla lapsen voisi halutessaan toki hakea välillä kotiinkin.

Palkkaa kuviokokeilumalleina toimiville lapsille ei toimenkuvasta maksettaisi, mutta ylläpito kustannettaisiin koko työskentelyjakson ajalta. Tehtävään valittavilta lapsilta edellytetään vähintään kohtalaisia perusvoimistelutaitoja sekä ehdottoman hyvää fyysistä kestävyyttä. Plussaa olisi, jos lapsi olisi melko kaikkiruokainen (en aina ehdi kokata monia eri ruokia ja olen nirso itsekin) ja jos lapsen koulumatka olisi pituudeltaan edes suunnilleen luokkaa "käveltävä" (en omista autoa). 

Yhteydenottojanne odottaen 

Anna-Elina

Kisakauden aloitus

Joukkuevoimistelun kotimaan kisakausi käynnistyy huomenna. Myös oma 12-14 -vuotiaiden SM-sarjaan nouseva joukkueeni suuntaa huomenaamulla kohti Mäntsälää ja Mustan Kissan Cupia.

Illan tekstiviestiliikenne on ollut
vilkasta,
yksipuolista
sekä hieman myös  -toikkoista,
ja sitä on ollut paljon.

Ohessa tiivistelmä illan tekstiviestikeskusteluista - tai vielä tarkemmin 11-12 -vuotiaiden voimistelijoideni tekstiviestitse esittämistä keskustelunavauksista:

NEITI 1: "Kisataanko me kisatossuilla vai uusilla harkkatossuilla ja kumpia pidetään aamuharkan ja kisalämpän välisellä ajalla ja tehdäänkö kisaharkka kisatossuilla vai harkkatossuilla ja kummilla mun kannattais tehdä ku mun toinen harkkatossu on hukassa?" 

NEITI 2: "Otanko mukaan kisasukkikset, varakisasukkikset, harkkasukkikset, uudet sukkikset, vanhat sukkikset, mummon mökkikalsarit, vaarin vanhat saarikalsarit, pikkuveljen Batman-kalsarit vai jotkut muut kalsarit?" 

NEITI 1: "Laitanko aamulla eyelinerin valmiiks silmiin vai laitetaanko vasta kisapaikalla vai laitanko kotona toiseen silmään ja toiseen laitetaan sit kisapaikalla?" 

NEITI 2: "Pistänkö aamulla punaset vai vihreet sukat vai pistänkö toiseen jalkaan punasen ja toiseen vihreen vai laittasinko molempiin ruskeet ja kummatsä laitat vai laitaksä kumpiakaan ja jos laitat niin pistäkkö saumat ulospäin vai sisälle?"

Ja sitten vielä se kaikkein tärkein kysymys: "Tarviiko sinne kenkiä?"

(Johon valmentajan asiantunteva vastaus kuuluu tietenkin: "EIHÄN TOKI. Jalkaterän lihaksille tekee oikein hyvää, kun kävelet koko päivän paljain jaloin hangessa. Ja vastustuskyvylle tekee vielä enemmän hyvää, kun pistelet huomenna menemään pitkin Mäntsälää kahenkymmenen asteen pakkasessa ilman kenkiä.")

P.S. Jostain syystä säpsähdän metrin korkeuteen joka kerta kun mun puhelin piippaa mitä tahansa muistutusta, tekstaria, herätystä, hälytystä tai muutakaan. Ilmeisesti mun alitajunta jotenkin uskoo, että jos koko joukkue sairastuu yhtä aikaa ruokamyrkytykseen ja sikainfluenssaan / joutuu liikenneonnettomuuteen (....keskellä yötä) / katkaisee kätensä ja jalkansa / kaapataan ulkoavaruuteen / jotain muuta yhtä normaalia, niin minulle joka tapauksessa ilmoitettaisiin asiasta tekstiviestillä.

Sitä ootellessa sitten.