
Joskus haluaisin olla kissa.
Venytellä sohvalla,
käpertyä kerälle,
nukkua takkatulen ääressä.
Istua saunassa.
Hypätä pöydälle.
Kiivetä puuhun.
Katsella ulos ikkunasta,
unohtua ajatuksiini.

Kävin tänään kuusvuotiaiden kanssa taidenäyttelyssä. Heta Laitakarin "Alkuja" vei lapsiyleisön huomion aivan täysin ja pitikin näitä nuoria taiteilijanalkuja tiukasti otteessaan noin neljän minuutin ajan. Loppuaika ihmeteltiin ikkunalasien väliin kuolleita kärpäsiä. Galleriavierailun kokonaiskesto oli yhdeksän minuutin luokkaa.
(Ja sitten joku vielä kehtaa väittää että mä (!) oon liian nopeeta seuraa taidemuseoihin ja gallerioihin. Kyllä en ymmärrä.)
Viikonlopun V-sanasto:
1. Valmennuskeskusteluja
2. Viintä (kuohu-, valko- ja puna-)
3. Vapaapäivä (!)
4. Videoanalyysejä
5. Vain Elämää
6. Valmentajavierailuja
7. Vertaistukee
8. Vähä Excelöintiä
Plus kolmeen viimeiseen liittyen liikuttavin palaute mitä ikäluokan päävalmentajana voi toiselta valmentajalta saada:
"en mä tästä ilman sua, sun tukee, vinkkejä ja taulukkojas selviäiskää".