Klo 18-19.30

Kaikki mua tuntevat varmasti tietää, että oon kaikenlaisen yleisen sekoilun, verbaalisen hämmentämisen ja ihan tyylipuhtaan typoilun kruunaamaton kuningatar.

Voin tälleen vappuviikonlopun ja somekämmien kultakauden kunniaksi jakaa pari kirjallisen ilmaisuni helmeä, joita oon ihan autenttisissa tilanteissa (selvinpäin) viljellyt, ja joille oon jälkikäteen nauranut moneen kertaan eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa.

1. Sovittiin treenien vetovastuita ikäluokan valmentajien FB-ryhmässä. Yritin merkata nimeni kaikkiin niihin harjoituksiin, joihin pääsen. Kirjoitin: "Kakka tulee klo 18-19.30."

OK.

2. Lähetin voimistelijoiden (ikäryhmä 10-12 v.) vanhemmille sähköpostilla ohjeistuksen koskien harjoituspoissaoloja:
"Kaverisynttärikänneistä on sovittava hyvissä ajoin etukäteen oman valmentajan kanssa."

Ja parempi tietysti onkin, varsinkin kun on alaikäisistä kyse.

3. Kommentoin lähestyvän kisapäivän aikataulua sähköpostilistalle, jonka lukijakunta koostui yli neljänkymmenen voimistelijan vanhemmista:
"Musta on kohtuutonta et 13-vuotiaat joutuu lähtee aamuneljältä nussiin..."

Ja niinhän se on. Kyllä myöhemmin ois kaikin puolin parempi.

112 Suomi

Poistin viime viikon torstaina 112 Suomi -sovelluksen puhelimestani kun muisti (...sekä oma että Huawein) meinas loppua ja tarttin tilaa vielä yhdelle treenivideolle. Ja ku ajattelin etten oo tarvinnu sitä sovellusta 193:een päivään niin se vaan vie siellä tilaa turhaan*. Ja ku enhän mä kuitenkaan liiku koskaan** missään oman elämäni bermudankolmion (koti, treenisali, työpaikka) ulkopuolella. (Ja noiden osoitteet muistan kyllä ulkoa hätätilanteessakin, jos jotain sattuu.)

**No, tänään sit poikkesin kaavasta ja kävin ihan kilometrin päässä, keskustakeskustassa asti. Ja heti jouduin soittamaan hätäkeskukseen.

Hävetti niin paljon.

MINÄ: Niin tässä Jyväskylän kävely...-keskustassa. Kävelykadulla. Tai tässä...
HÄKE: Oisko sulla tarkempaa osotetta?
MINÄ: Tässä...niinku Sokoksen kulmalla. Lyseolta alaspäin. Forumin ja tän toisen kauppakeskuksen välissä. En mä tiedä mikä tää osoite on.
HÄKE: Joo, no mä nään sen Sokoksen osotteen, Asemakatu 8. Laitan sinne apua tulemaan.

*On olemassa myös ihan oikeasti turhia sovelluksia. 112 Suomi ei kuitenkaan sille listalle kuulu.

Joskus jonkun pelastuminen voi olla sekunneista kiinni. Tänään ei ollut, onneksi. Vois olla vaikea illalla nukahtaa, jos tietäisin että olisin omalla huolimattomuudellani ratkaisevasti hidastanut merkittävästi ambulanssin saapumista paikalle.

Mistä tietää, että väsyttää?

Tulin tänään töihin 6.50. Työpaikalla selvisi, että vuoro alkaa 7.30. Siinä hetkessä jotenki oivalsin, että nyt väsyttää oikeesti.

Tosin olin minä sen tajunnut jo aiemmin esimerkiksi siitä, että:

- Aamulla herättyäni halusin laittaa valot päälle, mutta pelkäsin seinän takana nukkuvan naapurini ehkä heräävän, joten jätin makuuhuoneen pimeäksi ja tein valot ainoastaan olohuoneeseen.

- Vaihdoin kahden opetuslapseni istumapaikkoja ruokasalissa. Koska kummankaan tuolissa ei lukenut nimeä, vaihdoin kahden täsmälleen samanlaisen tuolin paikat keskenään. Olin uuteen järjestelyyn jopa varsin tyytyväinen hetken aikaa, kunnes suunnilleen puolen minuutin päästä tajusin tilanteen koomisuuden.

- Kylvin tuossa edellisviikolla rairairuohoja eskarien kanssa. Meni muuten hyvin, mut tiputtelin siemeniä epähuomiossa teemukiini enkä lasipurkkiin, johon rairuohot oli tarkoitus kylvää.

Mut ei se mitään. Näillä mennään.