Hauskea

Listaisin taas kaikkia hassuja lasten juttuja mm. varhaiskasvatuksen ykkösvuoden orientoivasta harjoittelusta, (vaikka päiväkodissa meijän 0-1,5 v. muksut ei vielä kamalasti puhukaan mitään (paitsi oikeesti yks osaa jo sanoo et "inanaa" ja "kato") ni niiden juttuja en kirjottele, paitsi nyt ku mainitsin ni kirjotan kumminki.) Tällasia keskusteluja me käydään päivittäin:

MINÄ: No heippa! Mites menee?
MUKSU: Ävväv vävä ääv väää vvää vv
MINÄ: Aijjaa?
MUKSU: Ää gää gäääg
MINÄ: Jep. Sitä minäki

MINÄ: Otapa vähän puuroaki
MUKSU: Ei
MINÄ: Maista edes
MUKSU: Ei
MINÄ: Juo maito
MUKSU: Ei
MINÄ: Juo vähän
MUKSU: Ei
MINÄ: Otatko lisää leipää?
MUKSU: Ei
MINÄ: No se on sitten kiitos kiitos
MUKSU: Eijei
MINÄ: Jos et enää syö niin lähetään pesulle
MUKSU: Eijjeijeijeiiii

Että joo. Mut lisäks voin kertoo joitain hoitolasten sanomia! Eikun -psen. MLL:n välittämiä vakkarihoitolapsia mulla on siis kaksi. Toinen on 5 kk:n ikäinen tyttö ja toinen 5-v. poika. Viisikuinen ei vielä (jostain syystä) oikein kauheasti puhele mutta tuo viis vee kyllä laukoo ihan päättömiä juttuja sata päivässä. Esim. tänään: .

#1 Matkalla puistoon
MINÄ: Kohta sulaa lumet pois ku tulee kesä.
LAPSI: Kesällä ei voi kyllä tehä lumitöitä.
MINÄ: Ei voikaan. Mitäs kesällä voi tehdä?
LAPSI: No kesätöitä.

#2 Vastaan kävelee kolmen nuoren seurue
LAPSI: Nuo ei kyllä oo kavereita
MINÄ: No ei ne sinun kavereita ehkä oo mutta on ne keskenään kavereita
LAPSI: Ai
MINÄ: Ne on aikuisia. Ei se haittaa ettei ne oo sun kavereita
LAPSI: Ja joukossa yksi mies

#3 Saavumme puistoon, jossa leikkii joukko alakouluikäisiä poikia.
LAPSI: Nuo ei kyllä oo kavereita
MINÄ: No on ne keskenään kavereita
LAPSI: Ei oo
MINÄ: On. Ei ne oo sinun kavereita mutta toisilleen ne on kavereita.
LAPSI (huutaa toisille): Hei, ootteko te kavereita?
TOISET: Öö? Ai me kaikki vai?
LAPSI: Nii?
TOISET: Ollaan
LAPSI: Ootteko te sit munki kavereita?
TOISET: Ollaan
LAPSI: Hyvä

#4 Puistosta palatessamme yritän avata keskustelua pääsiäisaiheesta
MINÄ: Ootteko te jo tehny päiväkodissa jotain pääsiäisjuttuja? Rairuohoja tai virpomisvitsoja tai?
LAPSI: Joo
MINÄ: No kiva! Mitä te oikein ootte tehny?
LAPSI: Se on salaisuus
MINÄ: Aha

Ja hetkeä myöhemmin:  
MINÄ: Tykkäätkös sä suklaamunista?
LAPSI: Joo, mä tykkään suklaamunista ja Kinder-munista ja pääsiäismunista.

#5 Kotipihassa
LAPSI: Au
MINÄ: Mitä kävi?
LAPSI: Mä kaaduin. TAAS!
MINÄ: No sullepas sattuu nyt kaikenlaista.
LAPSI: Mulle sattuu aina kaikenlaista!

Terveisiä päiväkodista

Haluun jakaa yhden orientoivan harjoitteluni parhaista kasvatustilanteista. (Näitä ois kyllä paljon (!) mut alotan nyt tästä yhestä...) Ja! Kaikki tämä siis tapahtui eräänä iltapäivänä todella lyhyen aikavälin sisällä iltapäivän tunteina, kun vietin aikaa leikkihuoneessa "yksin" neljän lapsen kanssa. Allaolevassa esittelen mielestäni tarinan ymmärtämisen kannalta keskeisimmät asiat ko. lapsista:

1. Ykkönen on vajaan vuoden ikäinen neiti, jolla tapahtumahetkellä kuumetta reilut kolkytkaheksan astetta; parka siis potee korvatulehdusta (jota kitisee ja itkee koko ajan).
2. Kakkonen on pian 2 v. täyttävä poika, joka on (ikäisekseen) kuitenkin aivan vauvva vielä. Onpi tapahtumahetkellä aivan uskomattoman uhmakohtauksen kourissa ja siksi valtavan kiukkuinen ja itkuinen.
3. Kolmonen on perustyytyväinen ja tapahtumahetkellä todella hyväntuulinen puolitoistavuotias lapsi, joka itkee päiväkodissa poikkeuksellisen vähän (ja hirveän harvoin).
4. Neljonen puolestaan on vuoden ikäinen ihana prinsessa, joka harrastaa periaatekiukuttelua ja itkee usein ja paljon.

TAPAHTUMAKULKU:

Kannan itkevää ykköstä sylissäni ympäri huonetta. Yritän tarjota tuttia, mutta lapsi ei kaikelta parkumiseltaan saa sitä pysymään suussa (mikä tietysti vain pahentaa huutoa). Kakkonen tahtoo tahtomistaan (jotakin - en tiedä mitä) ja karjuu pää punaisena huoneen ovella. Tilanne on kuitenkin vielä tässä vaiheessa ihan hallittavissa, sillä kakkosen tahtoraivarista huolimatta kolmonen ja nelonen viihtyvät perustyytyväisinä omissa leikeissään.

Lasken jo hieman rauhoittuneen kitisevän ykkösen sylistäni ja nappaan kainalooni karjuvan kakkosen. Yllätyshyökkäykseni ilmeisesti vain pahentaa tilannetta, sillä huuto yltyy entisestään. Melko nopeasti lapsi alkaa kuitenkin rauhoittua ja päätänkin istuttaa hänet sohvalle varsin pian, sillä ykkönen jatkaakin (yllättäen?) parkumistaan kaikki lakisääteiset desibelirajat ylittävällä volyymilla.

Saatuani ykkösen syliin, kaatuu kolmonen keinuhevosellaan ja iskee päänsä lattiaan. Yleensä kolmonen ei hirveästi välitä kaatumisista tai kovistakaan muksahduksista, mutta tällä kertaa TIETENKIN aloittaa vuosikymmenen komeimman itkukonsertin.

Kannan sylissäni kuumeista ja itkun miltei tikahduttamaa ykköstä sekä tuskissaan vääntelehtivää parkuvaa kolmosta. Kakkonen karjuu edelleen huoneen ovella, ja tästä kaikesta intoutuneena päättää (kerrankin tyytyväinen!) nelonenkin yhtyä huutoon.

Tiedän: että tilanne ei ole enää aikoihin ollut millään muotoa hallittavissani. Tiedän myös: että toinen ryhmän lastenhoitajista on lähtenyt kotiinsa noin viisi minuuttia ennen  kriisin ensimerkkien ilmaantumista. En tiedä: missä ohjaava opettajani (eli ryhmän lastentarhanopettaja) tai toinen lastenhoitajista on.


Pitkältä tuntuneen ehkä-minuutin tai muutaman jälkeen minut kuitenkin pelastettiin pinteestä ja kaikki saivat osakseen huolenpitoa & rakkautta. Asianomaiset selvisivät tapahtuneesta hengissä (ja toivottavasti traumoitta). Arki! ♥

"Pissi...pussi. Tää on bussi!"

Ei nää ole kyllä puoleksikaan yhtä hauskoja luettuina kun livenä, mutta laitin nyt kumminkin. Kaikki tilanteet ovat 4.3.2009 pidetyltä demotunnilta paitsi yksi on aiempi. Yhdenkin aamupäivän aikana ehtii sattua aika paljon kaikkea!

#1 PÄIVÄKODIN 3-5 -VUOTIAIDEN LAPSIRYHMÄ MATKALLA KAMPUKSELLE
Taustatietoja: Varhaiskasvatuksen yksikön "oma" rakennus eli Proxima siis sijaitsee kampusalueella ihan norssin vieressä. Päiväkodilta kampukselle (Proximaan) matkaavan lapsiryhmän yllättää kysymyksillään ohikulkija, joka on ilmeisesti juuri norssilta (tai sitten Proximalta) tulossa...
OHIKULKIJA: Ohho. Onpas teitä lapsia iso ryhmä!
OHIKULKIJA: Oottekos te tonne kouluun [norssille] menossa vai?
LAPSI: NO EEI KUN YLIOPISTOON

#2 LAPSIRYHMÄDEMO (YHTEINEN ALOITUS)
Tilanteessa kaksitoista 2-5 -vuotiasta lasta, kymmenen opiskelijaa ja opettajia. Opetustuokion aiheena on leipominen. Yksi ohjaajista leikkkii lasten kanssa Leipuri Hiivaa.
OHJAAJA: Mites ois sellane ihan pieni leipuri? Joku näin pieni!
LAPSI 1: Eiku näin pieni
LAPSI 2: Eiku näääin pieni
LAPSI 3: EIKU NÄIN PIENI
LAPSI 4: Mitäs jos se leipuri Hiiva olis ollu keskikokosena hamsteri?

#3 LAPSIRYHMÄDEMO (PELAILUA)
Tilanteessa kuusi lasta (3-5-vuotiaita) + ohjaaja --->
Pelaavat Lotto-peliä, jossa paljon erilaisten eläinten kuvia.
LAPSI 1: Mikä toi on?
OHJAAJA: Se taitaa olla katkarapu
LAPSI 1: Katkalapu
LAPSI 2: Kakkalapu
LAPSI 1: Katkalapu
LAPSI 3. Hyi, kakkarapu
LAPSI 4: Kakkalapu, hyi
LAPSI 1:  ...
LAPSI 1: KAT-KA-LA-PU!
(Hassuinta tässä oli varmaan se kun LAPSI1 (ikää 3v.) niin kärsivällisesti jaksoi muille toistella ja vakuutella sitä oikeana pitämäänsä lausuntamuotoa kerrasta toiseen - sanan jokaista tavua painottaen....)


#4 LAPSIRYHMÄDEMO (PELAILUA EDELLEEN)
Samat lapset pelaamassa edelleen Lotto-peliä.
LAPSI 1: Olen ollut eläintarhassa
OHJAAJA: No mitäs eläimiä sä siellä näit?
LAPSI 1: Mulla näky Nooan arkki. Ei oikein eläimii!

#5 LAPSIRYHMÄDEMO (LEIKKITILASSA)
Viisivuotias saapuu leikkitilaan, jossa on useita erilaisia leikkipisteitä ja valtava määrä hienoja leluja.  Katselee vähän hämmästellen ympärilleen, eikä osaa oikein asettua mihinkään. Lopulta huomaa huoneen nurkassa olevan pahvilaatikon ja juoksee sen luokse.
"JEE!"
"JEE! JEE! JEE!"
"PAHVILAATIKKO!"
"JEE!"

#6 LAPSIRYHMÄDEMO (LEIKKITILASSA)
Kaksi nelivuotiasta leikkimässä pikkuautoilla.
LAPSI 1: Skeitataanko tästä?
LAPSI 2: Joo
LAPSI 1: Skeitataanko tästä näillä?
LAPSI 2: Ei
LAPSI 1: Se on vähä siistii
LAPSI 2: Ai