Note to self

Äidinkielestä kouluaineena oon tykännyt aina ja jotenkin oon tykännyt aina myös opettaa sitä. Esim. alkuopetusikäisille lapsille matematiikan  (tai minkä tahansa muun!) opettaminen on paljon helpompaa kuin kirjoittamisen ja lukemisen opettaminen, mutta jotenkin silti tykkään eniten just äikästä. Näin kesäloma-aikana kaltaiseni yli-innokkaat luokanopettajaopiskelijat voivat sitten tietysti viihdyttää itseään ynnä lähipiiriään sivistämällä itseään ja vaikkapa analysoimalla omia ala-asteaikaisia kirjainharjoittelutuotoksiaan...

Rakkaudesta lajiin

"Rullalautailussa heilutaan ympäriinsä laudanpätkällä, johon on pultattu pyörät. Rullalautailun harrastaminen ja hoppariksi profiloituminen kohtaavat kauniisti osajoukkoteoreemien mukaisesti: Kaikki hopparit harrastavat rullalautailua, mutta kaikki rullalautailijat eivät ole hoppareita.

Rullalautailussa hypitään raileihin eli tavallisiin tankoihin ja heilutaan erilaisissa rampeissa. Rullalautailussa yritetään myös opetella uusia temppuja juuri yrittämällä niitä, ja siten kaatumalla tuhansia kertoja.

Rullalauta eli skeittilauta koostuu trukeista eli akseleista, dekistä eli laudasta ja sen gripistä eli hiekkapaperista, pyöristä eli pyöristä, ja laakereista.

Rullalautoja on sekä kalliita että järjettömän kalliita.

Rullalautailu on helppo tapa saada vapautus liikuntatunneilta, koska heti ensimmäisen hypyn jälkeen lennät turvallesi ja katkaiset kätesi ja jalkasi. KOKEILE! "

- Hikipedia (hiki.pedia.ws/wiki/Rullalautailu)

Oppimispäiväkirjamerkintä

Viimeksi kuluneiden kolmen päivän aikana olen siis varsin aktiivisesti yrittänyt kesyttää eräältä ystävältäni lainaamaani rullalautaa. Tänä aikana olen kertakaikkisen menestyksekkäästi (usein, paljon ja näyttävästi) hakenut tietynlaista kokovartalotuntumaa erinäisistä asfalttipinnotteisista katuelementeistä, ja oppinut mm. sen, että riittävän kovassa vauhdissa lauta lähtee alta suunnilleen nanosekunnin sadasosassa... (Kehitys kuitenkin kehittyy, kesytysharjoitukset jatkuvat, ja jokainen oppimani uusi temppu kartuttaa pistetiliäni, joten harjoitusinnokkuuteni ei toistaiseksi ole näistä pienehköistä kolhuista tai toistuvista kaatuilemisistakaan ainakaan kärsinyt!)

Ekat kunnon lipatkin siis jo ehdin vetäistä, kun kaaduin torstai-iltana alamäessä - ja ihan rehellisesti kyljelleen vieläpä - niin ettei varmasti jääny yhdellekään silminnäkijälle epäselväksi... Jotenkin siinä katutasossa maatessani pienessä mielessäni heräsi ajatus siitä, että jonkinlaiset suojavarusteet (esim. rannesuojat, kypärä) saattais olla ihan tarpeen ainaki näin harrastamisen alkuvaiheessa, kun lauta ei pysy kontrollissa oikeastaan ollenkaan (no ihan satunnaisesti saattaa) ja kun intoa ja energiaa (aika usein myös vauhtia ja välillä uskallustakin) on kuitenkin ihan liikaa! (Harmi vaan että mun pyöräilykypärä meni viime viikolla rikki ja alunperin rullaluistelua varten hankitut rannesuojatkin on kotona Kuopiossa kahdensadan kilometrin päässä...) Ja jep! Toki vedin sitten alamäkilipat sille toisellekin kyljelle eilen... Että onpahan ainakin tasaisesti noita mustelmia ja asfaltti-ihottumaa ympäri kehoa nyt! ;)
Aika ajoin oon itekin kyllä melkein hämmentynyt siitä miten oonkin onnistunut tänä kesänä niin käsittämättömän tarkasti ruhjomaan kehoni lähes jokaisen osasen suurinpiirtein millimetri millimetriltä ensin trampoliinilla ja telineillä ja nyt siis myös laudalla. Ja no - urheillessa ylipäänsä! Ja pyörällä tietysti. Ja ilman pyörää.
Kaiken tuon itseni telomisen ohessa olen sitten toki kehittynytkin useassa eri lajissa - ja oppinut kamalasti uusia asioita. Oppimispäiväkirjalistaus olkoon siis edeltävää toteamusta seuraava:

Mitä olen oppinut tällä viikolla?
- kiepin
- kaksi uutta skeittitemppua (puolikkaan kick-flipin ja hyppykäännöksen kumpaankin suuntaan)
- melkein kääntymään laudalla vauhdista
- melkein ollien (!)
- uimahyppyjä
- hiomaan selkäuintitekniikkaani paremmaksi
- heittämään palloja seinään (pääsykoetestisysteemi)
- uuden tavan aloittaa puolivoltti
- kerävoltin avaamisen riittävän ajoissa
- kokonaan uuden voltin (suorin vartaloin eteenpäin)
- rintarangan fasettilukon syntymisen (ja avaamisen) pääperiaatteita
- erilaisia rintarangan liikkuvuutta lisääviä venytyksiä
- seinäjonkkausta
- uuden sanan ja vähän asennettakin
- sukunimiä ja syntymäpäiviä
- häviämisensietokykyä

Oppimistavoitteet ensi viikoksi (ja/tai loppukuuksi/-kesäksi/-vuodeksi):
- jonkkaus sujuvammaksi (ainakin 50 heittoa kolmen pallon cascadea)
- pallonheittojuttu (se pääsykoetesti siis) sujuvammaksi
- pommivoltti trampalla
- kerävoltti trampalta patjalle
- puolivoltti trampalta patjalle niin että ennen alastuloa vartalo kääntyy ilmassa 180 astetta
- istumishyppäämiskääntymisjuttu trampalla
- puolivoltti permannolla
- kiintopyörähdys
- kippi
- kaariharppa
- skeitillä kääntyminen vauhdista
- ollie (sellane ilmava!)
- ollie vauhdista
- uimahyppyjä (ainakin kerävoltti eteen- ja taaksepäin, voltti suorin vartaloin eteenpäin ja perussukellushyppy taittaen)
- itsehillintää
- asennetta
- uskallusta

P.S. Skeittilaudasta oon löytänyt ihan uudenlaisia ominaisuuksia viime päivinä - esim. dekkiosan epäsymmetrisyys (!) on niistä yksi. Kun aluksi (eli torstaina vielä) kuvittelin että se lauta olisi jotenkin symmetrinen ja sillä voisi siksi liikkua ihan kumpaan suuntaan tahansa niin joo ei. Kävikin ilmi että siinä on erikseen (kulkusuuntaan nähden) määritelty etupuoli ja takapuoli (ei noin voi sanoa/just sanoin) ja jotain eroa niillä ilmeisesti on, vaikka molempiin suuntiin se lauta kyllä kulkee ihan melkein yhtä hyvin!

Täytynee suorittaa lisempiä tutkimuksia aiheeseen liittyen.

Hiekkalaatikkojuttuja

# HIEKKALAATIKOLLA
Vietin aikaa hiekkalaatikolla hoitolapseni (Taavi) kanssa. Seuraamme lyöttäytyi viisivuotias Miska-poika, mikä siis asianlaitana sinänsä on hyvä, paitsi että tuo tenava taisi olla huomattavan paljon kiinnostuneempi minun seurastani kuin Taavin leikeistä tai toiveikkaina toistuvista tutustumisyriyksistä... (No mut, jos se soittaa mulle vaikka kymmenen viidentoista vuoden päästä, niin lupaan ehkä harkita sen kanssa treffeille lähtemistä.)

MISKA 5 v.: Mitä sää teet?
MINÄ: Hiekkakakkuja
MISKA 5 v.: Mitä sää teet?
MINÄ: Hiekkakakkuja
MISKA 5 v.: Eiku mitä sää teet?
MINÄ: Ai mitä mitä mää teen?
MISKA 5 v.: Ootsää ton äiti?
MINÄ: En oo ku lapsenvahti

# KIITOS 19:30-20:00
TAAVI 5 v.: Mun pitää mennä kotiin öö...nii monelta se oli?
MINÄ: Kaheksalta. Puolen tunnin päästä
MISKA 5 v.: Pitääkö mennä ennen Salkkareita?
TAAVI 5 v.: Kaheksalta pitää mennä
MISKA 5 v.: Vai Salkkareitte jälkee?
TAAVI 5 v.: Kaheksalta pitää mennä
MISKA 5 v.: Sehän on surullista

# ONKS TÄÄ NYT SITÄ RAKKAUTTA?
Koo (4 v.) puistossa, etsii kaverinsa hukkaamaa korua: "Äiti, auta! Jos se löytyy niin Adele RAKASTAA minua!"

# "NO SIINÄ TAPAUKSESSA"
Iida (20 v.) keinuu puistossa ja erehtyy ihmettelemään ääneen (kuitenkin lähinnä itselleen) keinun rakenteiden
kestävyyttä ja potentiaalista ei-kestävyyttä. Antti (5 v.) osallistuu ystävällisesti pohdintaan vakuutellen seuraavaa:
IIDA: Kestääks tää varmast...
ANTTI: No, se kestää jopa norsunkin!
IIDA: ...

# VÄHÄN LISÄÄ ITSETUNNON KOHOTUSTA
Iida keinuu keinulaudalla Amandaa (6 v.) vastapäätä. Seuraan lyöttäytyy innokas naistemies Antti aina yhtä imartelevine kommentteineen...

1. Antti istuu Amandan taakse keinulaudan toiseen päähän.
2. Iida nousee ylös luovuttaakseen oman paikkansa keinulautailuintoiselle Antti-pojalle.
3. Antti jää kuitenkin istumaan Amandan kanssa keinulaudan toiseen päähän, ja kajauttaa kuuluvalla äänellä:
   "Me tarvittais nyt joku vähän yli satakilonen tohon toiselle puolelle!"

Lasten suusta

* ÄSSÄ 7 v.
** KOO 5 v.

---------------

# LEPPOISA KOTI-ILTA
ÄSSÄ: Juoksää iskä kaljaa?
ISÄ: En.
ÄSSÄ: Mitä sä juot?
ISÄ: Olutta.
ÄSSÄ: Miks sä juot olutta?
ISÄ: No ku mä oon ansainnu tän.
ÄSSÄ: Mikset sä juo kaljaa? Ooksä koskaan juonu kaljaa?
ISÄ: ...

# ILTAPALAPÖYDÄSSÄ KUULTUA

ÄSSÄ: Saaks mä äiti kaljaa?
ÄITI: Et.
ÄSSÄ: No saaks mä olutta?
ÄITI: No et.
ÄSSÄ: Kumpi on parempaa, Sandels vai Lapin kulta?
ÄITI: No en minä tiedä.
ÄSSÄ: Taitaa olla Sandels parempaa. Varmana on Sandels parempaa! 

# ILTAPESULLA
ÄSSÄ: Herkutteletteko te nyt ku me on menty nukkumaan?
ÄITI: Ei.
KOO: Kyllä herkuttelee.
ÄITI: Ei herkutella.
KOO (ITKIEN): Mutta minä näin jotain punaista tuolla!

# HELSINKILÄISLAPSET PÄÄKAUPUNGIN KESKUSTASSA
ÄSSÄ: Mikä on sun paras kaupunki?
MINÄ: No tykkään kyllä monesta... Ainakin Jyväskylä ja Kuopio ja Tampere ja Helsinki.
ÄSSÄ: Mulla on ainaki... Mm... No ainaki... Mitkä sulla, Koo?
KOO: Nilsiä ja Rantasalmi.
ÄSSÄ: Mulla Rantasalmi ja Nilsiä ja Kajaani!

# RAVINTOLASSA
MINÄ: Vitsit. Voitais ottaa tollaset lastenannokset kyllä. Kuitenkaan en jaksa syödä ees sellasta kokonaan...
ÄSSÄ: No ota sama ku mulla!
MINÄ: Ei niitä lastenannoksia saa tilata ku alle 12-vuotiaat.
ÄSSÄ: No sanokaa että ootte 15-vuotiaita.
MINÄ: No ei se oikein auta ku ne lasten annokset on vaan alle 12-vuotiaille.
ÄSSÄ: No sanokaa että ootte ykstoista!
MINÄ: No ei ne taitais oikein uskoa meitä.
KOO: No sanokaa että ootte kakstoista.
MINÄ: No ei ne kyllä uskois sitäkään.
ÄSSÄ: Sanokaa et ootte kolmetoista!
MINÄ: Mut ku ne lasten annokset on vaan alle 12-vuotiaille.

# RAVINTOLAILLALLISEN PÄÄTTEEKSI
ÄSSÄ: Äiti, sä näytät ihan kolmekymppiseltä!
ÄITI: Voi kiitos! Olipas se kivasti sanottu.
ÄSSÄ: Eiku mä tarkotin kaheksankymppiseltä...

Urheiluvammoja (ja aivovamma)

Lähtötilanne: Näinä aikoina oon usein/joka päivä/lähes aina aivan loputtoman täynnä mustelmia ja ruhjeita. Molemmat jalat on nytkin polvesta lonkkaan asti sellasta mahtavaa violetin ja punaisen (ja vihreän) kirjavaa mustelmaa. Kyynärpäät on auki, kyljet ruhjeilla, kämmenet rakoilla, jalat täynnä hiertymiä ja lisäksi kaikki mahdolliset lihakset enempi tai vähempi jönkissä, mut ehei, ei, minä en valita. Päinvastoin! Urheiluvammat kuuluu tähän konseptiin ja terveen (urheilupohjaisen) lihaskivunkin kyllä kestää  kun tietää sen ihan itse aktiivisella yrittämisellä aiheuttaneensakin! Vaikka no. Pakko myöntää et vähän kyl harmittaa se ettei bikineissä ilmeisesti paljoa tänä kesänä (tai ihan lähiviikkoina ainakaan) aurinkorannoilla kuljeskella. Uimahalliinkaan en kehtaa enää tännäköisenä mennä kun viimeksikin (sunnuntaina) sain niin arvostavaa palautetta osakseni ("KUKA SUT ON HAKANNU?").

Päivän saldo:
- kaks ja puol tuntia yliaktiivista treenausta telinesalissa
- puolen tunnin pallojenheittelykisa palloilusalissa
- aika paljon trampoliinilla hyppimistä
- voltteja (trampalla) volttivöissä ja ilman
- muutama lisämustelma ja ruhje rekkitangosta
- ponnutreeni ja kymmenloikkaa
- kaariharpan harjoittelua
- pyörälenkki
- venyttelyä
- rullahiihtoa kampuksen kentällä
- tanssimattopeli-ilta

Lopputulos: orastava lihaskipu, väsymystärinä, hypotonia (makaronimeininki) ja kohtalainen liikkumiskyvyttömyys ynnä sen olennaisen pikku faktan sisäistäminen että diuppa daa: todennäköisesti (kohtalaisen varmasti) en pysty huomenna kävelemään.

PEEÄS: Ei mun edes tarvi pystyä kävelemään huomenna. Riittää kun kykenen makaamaan sängyssä ja kuuntelemaan musiikkia ja syömään suklaakakkua ja lukemaan sarjakuvia ja nauramaan omille jutuilleni (aivovamma).
JA: Oon oikeesti niin hauska etten enää kestä. Hulvaton suorastaan. Ihana minä