To-do

Tarviin selviytymisstrategian. Mieluiten jonku hyvän. Ja mielellään nopeasti.

Kirjoitettavana olisi yksi kanditutkielma (ehkä 30 sivua puuttuu ja kahdeksasosa aineistosta), aikataulutettavana yksi päiväkotivierailu ja yksi kanditapaaminen, järjestettävänä yhdet (oikeastaan kahdet) JV-kisat, organisoitavana 44 pikkuvoimistelijan esiintymiset kisoissa, hoidettavana 28 talkoolaisen perehdyttäminen ja opastus... Plus että jossain välissä ois vedettävä yhdettoista voimisteluharjoitukset (yhteensä 24 tuntia treenejä), tentittävä kolme opintoihin liittyvää kurssia (kaikki kolme tenttiä saman vuorokauden sisällä), ja niin - jossain vaiheessa pitäisi ehkä ehtiä osallistua siihen opetukseenkin. Aikaa tähän kaikkeen: 7 vuorokautta. Vähän jännittää.

Kotona käymisestä, syömisestä, suihkusta, nukkumisesta, sosiaalisista suhteista (ai mistä?) tai muusta yhtä epäolennaisesta ei varmaan kannata ottaa turhia aikataulupaineita nyt. Pitäis vaan keskittyä olennaiseen (eli mihin?!) ja priorisoida ja tärkeysjärjestää ja "järjestää tehtävät asiat jonoon eikä riviin" (kiitos, äiti!) ja ja ja...niin. Ei kai muuta. Kuulostaa helpolta

Vitsien kevät

Tältä valmentajalta alkaa olla vitsit vähän vähissä kuluvan kevätkauden ja tämän kevään kisakauden suhteen.

Lauantaina kisataan Hyvinkää Cup. Hyvinkäällä.
Myös minun joukkueeni kisaa lauantaina Hyvinkää Cupissa Hyvinkäällä.

Joukkueeni kymmenestä tytöstä oli kisakunnossa kaksi viikkoa sitten kahdeksan tyttöä. Puolitoista viikkoa sitten kisatuissa aluekisoissa kentälle asti selviytyi näistä kahdeksasta kuusi tyttöä: loput (kaikkiaan 40% joukkueen voimistelijoista) joutuivat olemaan eri asteisten sairauksien ja vammojen vuoksi sivussa kauden ensimmäisistä kisoista ja esiintymisistä.
Kaikeksi onneksi vajaassa parissa viikossa ehtii toipua kaikenlaisesta! Vielä tänä aamuna kisakunnossa olivatkin oletettavasti kaikki joukkueeni voimistelijat. Aikaisin iltapäivällä harjoitus-/kisakunnossa oli ilmeisesti enää kuusi, seitsemän, kahdeksan tai parhaassa tapauksessa jopa yhdeksän voimistelijaa. (Täyttä varmuutta kokoonpanosta ei koskaan ole ennen harjoitusten alkamista - eikä aina vielä silloinkaan... Kuten esimerkiksi tänään saimme todeta.) Harjoitusten alkaessa voimistelijoita oli paikalla yhdeksän (joista terveitä ja vammattomia kahdeksan). Harjoitusten viimeinen puolituntinen sitten sinniteltiinkin seitsemän tytön voimin, kun yksi nuorista urheilijoistani istui sivussa takareisivammansa vuoksi, toinen oksensi harjoitussalin aulan vessassa ja kolmas makasi sängyn pohjalla kotonaan potemassa yhdistettyä nuhakuumetta ja vatsatautia. Näin ollen kisakunnossa vaikutti kello kahdeksalta illalla olevan kutakuinkin seitsemän voimistelijaa.
Huomisen harjoitusten osallistumis- ja kunnossaoloprosentteja en uskalla vielä tässä vaiheessa edes arvailla.

Lauantaiksi joutunen joka tapauksessa tekemään viidet eri kisakuviot (kuudelle, seitsemälle, kahdeksalle, yhdeksälle ja kymmenelle tytölle).
Kymmenelle ihan siltä varalta, että joukkueeni voimistelijat sattuisivatkin ihmeen kaupalla olemaan kaikki kisakunnossa neljän yön päästä.
Yhdeksälle siltä varalta, että kisakunnossa ovat kaikki, paitsi se yksi, joka ei ole ainakaan tähän asti koskaan ollut, eikä todennäköisesti tule olemaankaan kisakunnossa kertaakaan koko tällä kaudella.
Kahdeksalle siltä varalta, että sen yhden lisäksi joku muukin sairastuu/loukkaantuu/katoaa/estyy muusta syystä pääsemästä paikalle.
Seitsemälle siltä varalta, että loukkaantuneita/sairastuneita/kadonneita/muusta syystä estyneitä onkin yhden tai kahden sijasta kolme.
Kuudelle siltä varalta, että niitä epäkuntoisia onkin kolmen sijasta neljä. (Näin voi hyvin käydä, jos esimerkiksi tämä tyhjästä ilmaantunut vatsatautiepidemia pääsee leviämään niin, että puolet tytöistä ehtii sairastua siihen nyt alkuviikosta ja sairastuttaa kaikki loputkin sitten lauantaiaamuun mennessä...)
Viidelle voimistelijalle en kuitenkaan aio ryhtyä kuvioita väsäämään. Uskon vakaasti, että mikäli tyttöjä on lauantain kisoissa kentällä vain viisi, ei suurin huolenaiheeni tuolloin ole suinkaan se, missä kuviossa ja millä laskulla kukakin heittää kuperkeikkaa ja nostaa jalkaa.

En siis viitsi turhaan stressata aiheesta, vaan avoimin ja luottavaisin mielin (jälleen kerran!) odotan loppuviikkoa ja viikonloppua ja kuuden/seitsemän/kahdeksan/yhdeksän/kymmenen tytön kisakokoonpanolle kisapäivän aamuna paniikissa sovitettuja kuviointeja.

Laajavuori 4.4.

"KYLLÄ NYKYLÄÄKETIEDE PYSTYY KAIKENLAISEEN..."
Lähtötilanne vuorokautta ennen laskettelemaan lähtöä:

ÄITI: Meidän S pelkää sitä laskettelua niin paljon, että itkee nyt vaan sitä, ettei haluu huomenna lähteä.
VALMENTAJA: No ei sitä tartte pelätä. Houkuttele mukaan vaan!
ÄITI: Ja että jos on pakko lähteä mukaan niin hissiin hän ei sitten ainakaan mene eikä laske yhdestäkään mäestä.
VALMENTAJA: On siellä muitakin ekakertalaisia... Kyllä muutkin jännittää!
ÄITI: No mutkun se nyt itkee, että mitä jos häneltä katkeaa jalka ja kisakausi menee sitten siinä...
VALMENTAJA: No sanot sille vaan, että kisasi se T:kin viime syksynä katkenneella kädellä!

"NO EIKU NYT JUST MENEE!"
Tausta: V:n äiti on edellisenä iltana ilmoittanut, ettei V pääse mukaan laskettelemaan.
Tilanne tuntia ennen laskettelemaan lähtöä käydyssä tekstiviestikeskustelussa:

ÄITI: Hei, V pääsee sittenkin mukaan laskettelemaan! N:n äiti hakee täältä klo 16:40!
VALMENTAJA: Mahtavaa! Päivän paras uutinen oli tämä! :)
ÄITI: No ei sullakaan sitte järin vahvasti mee... :D