Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olen pitänyt itsestäni huolta mm. syömällä aiempaa terveellisemmin, harrastamalla liikuntaa (en aiempaa enemmän vaan ylipäätään!) ja ulkoilemalla päivittäin.
Olen nukkunut kymmenen tunnin yöunia (ja silmäpussini ovat siksi kadonneet), herännyt uuteen päivään pääosin hymyillen, ja nauttinut kiireettömistä aamuista sekä poikkeuspäivien rytmistä.
Olen kuunnellut äänikirjoja ensimmäistä kertaa elämässäni, ja tehnyt pitkiä kävelylenkkejä Michelle Obaman sekä Torey Haydenin kanssa. Olen lukenut myös tavallisia kirjoja, e-kirjoja, sarjakuvia, aikakauslehtiä, ruokaohjeita, blogeja, muistilistoja, kalentereita, keskustelupalstoja ja oikeastaan ihan mitä vaan.
Olen kokannut kaikenlaista ja leiponut kotona, mutta myös tilannut ruokaa kotiovelle ja ylipäätään nauttinut aika luvattoman usein jonkun toisen tekemistä ruoista, kakuista, kekseistä, pullista ja piirakoista.
Olen viettänyt vapaita viikonloppuja, osallistunut peli-iltoihin perjantaisin, opiskellut latinaa, katsonut leffoja, kuunnellut musiikkia ja tanssinut keittiössä. Olen valvonut myöhään, mennyt aikaisin nukkumaan, retkeillyt ja pyöräillyt, nauranut ja itkenyt.
Olen oppinut paljon uutta (itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, mutta myös), esimerkiksi opettamaan etänä, soittamaan Leonard Cohenia ukulelella, neulomaan villasukkia ja kääntämään letun heittämällä.
Kaikkein eniten näinä viikkoina on arjessani kuitenkin lisääntynyt aika. On ollut aikaa olla, ja on ollut aikaa vain olla. On ollut aikaa olla yksin, yhdessä, ilman ja kanssa, kera, seurassa, sohvalla ja sylissä. Ja kaikki tämä on ollut yksiselitteisesti vain ihan tosi mielettömän i h a n a a .
Kaiken kaikkiaan olen nauttinut oikein monin tavoin tästä kiireettömästä arjesta, etäopetusajasta ja uudesta normaalista. Kaiketi tällainen downshiftaus vastoin kaikkia odotuksia onnistuu siis minultakin, kunhan kannustimena toimii maailmanlaajuinen pandemia ja pakotteet ovat optimaalisesti kohdillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti