Elämäni ilmapallona, osat 6 ja 7

PÄIVÄ 6 (SU 23.12.2012) AATONAATTO

Toinen käyttämistäni tulehduskipulääkepakkauksista tyhjenee päivän aikana. Etukäteen olin kuvitellut, etten enää viikonlopun jälkeen (tai edes kuluvan viikon loppupuolella) tarvitsisi kahta eri särkylääkettä. Itse asiassa olin kuvitelmissani jopa niinkin naiivi toiveikas että kuvittelin kykeneväni mahdollisesti pärjäämään jo ilman lääkitystä.

Aamupäivän aikana pystyn pitämään taukoa eri särkylääkkeiden ottamisen välillä jopa viidenkin tunnin verran. Iltaa kohden lääkitysten välinen ajanjakso kuitenkin lyhenee lyhenemistään ja alkuillasta jo kiroan uskomattoman tahmealta tuntuvaa ajankulkua, kun edellisen särkylääkkeen vaikutus tuntuu lakkaavan aina viimeistään puolentoista tunnin kohdalla (siis 1,5 h edellisen lääkkeen ottamisesta, jolloin myöskin seuraavan lääkkeen ottamiseen "pitäisi" odottaa vähintään se sama puolitoista tuntia...)

Syöminen on edelleen tahmeaa ja hankalaa. Kahden nokkamukinkin kanssa sotkua syntyy yllättävän paljon - käytännössä sotken jokaisella ruokailukerralla vähintään yhden vaatekerran. Leuka ja alahuuli ovat edelleen tunnottomia, ja tämä saattaa olla osasyy sotkuun. Joka tapauksessa painoni on tippunut yli kilon edellispäivästä, ja syömättömyyden lisäksi epäilen ainakin yhdeksi osasyyksi lievää nestehukkaa.










































Päivän mittaan haikailen mm. fetasalaatin, ruisleipäviipaleen, cocktailpiirakoiden ja piparkakkutaikinan perään. Viimeistään illalla alkaa tuntua, että yksinkertaisesti minkäänmakuinen sosekeitto ei enää uppoa. 

Paniikkiratkaisuna soseutan itselleni iltapalaksi ruisleivän, jossa on päällisinä voita ja savujuustoa. Ruisleipäsose osoittautuu täysin syömäkelpoiseksi - ja maultaan jopa yllättävän hyväksi ratkaisuksi.

Ensimmäiset tikit irtoavat alaleuastani, kun purskuttelen ruokailun jälkeen suutani Vichy-vedellä. Yllättävää kyllä nuo lääkärin määräämät Vichy- ja suuvesipurskuttelut ovat ainakin tähän asti riittäneet "ihan hyvin" korvaamaan hampaiden puhdistamisen harjaamalla.

Illalla nukahdan hyvin lääkittynä ja jopa lievää itsetyytyväisyyttä uhkuen: tavoitteenani on kyetä vähentämään päivittäin nauttimani särkylääkityksen määrää asteittain jo tämän ensimmäisen viikonlopun aikana. (Ratkaisu tosin osoittautuu yksiselitteisesti huonosti, minkä saan huomata heti seuraavana yönä.)

PÄIVÄ 7 (MA 24.12.2012) JOULUAATTO

Herään puolen yön jälkeen leukaluun kipuun. Särkylääkittyäni kipuani jatkan uniani vielä muutaman tunnin hankalassa puoli-istuvassa asennossa jääpussi poskeani vasten.

Aamupunnituksen perusteella painoni on tippunut edellispäivästä 600 g ja edellisviikosta arviolta parisen kiloa (ihan tarkasti en tästä tiedä, koska käyttämäni vaaka on tällä kertaa eri kuin se, jolla punnitsin itseni ennen leikkausta).

Päätän paikata potemaani energiavajetta herkuttelemalla ranskanpastilleilla. (Ne kun sattuvat olemaan juuri sopivankokoisia mahtuakseen sisään hampaideni välissä olevasta muutaman millin rakosesta... Ja yhdestä pussillisesta riittää naposteltavaa varsin pitkäksi aikaa, kun karkit on sulatettava kielen päällä yksitellen.)

Yltiösosiaalisen luonteeni sekä edelleen elämääni rajoittavien puhe- ja liikuntakiellon yhteisvaikutuksen ansioista elämäni on käymässä tylsääkin tylsemmäksi. Väliaikaista apua tilanteeseen tuo onneksi Eoin Colferin nerokas fantasiakirjasarja, jonka parissa vietän lähes koko jouluaaton aikaisesta aamusta pitkälle iltapäivään.

Myös loppuilta kuluu mukavasti TV:n ohjelmatarjonnan parissa takkatulen loimussa jouluateria(ksi valmistamani hernesosekeito)sta nautiskellen ja lahjapaketteja availlen. Perinteisestä joulusaunasta en pääse nauttimaan ennen kuin kaulalleni ommellut tikit poistetaan seuraavalla kontrollikäynnillä. Muun perheen saunoessa pelaan tablet-pc:lläni Pasianssia mielenosoitukselliset kahdeksantoista kierrosta putkeen, ja onnistun vieläpä rikkomaan aiemman nopeusennätykseni, mikä tietenkin innoittaa minua suuresti ja karkottaa mieltäni kalvaneen saunankaipuun.