Tein viime vuoden ympäripyöreitä työpäiviä, 70–80-tuntista viikkoa ja kaikkiaan neljää työtä. Oli antoisaa ja opettavaista, mut myös ihan järjettömän raskasta.
Esiopetuslukuvuoden loppuessa päätin jättää opehommat toistaiseksi tauolle, ja keskittyä syksyn ajan pelkästään tutkimukseen ja valmennukseen. Ratkaisu on osoittautunut erittäin toimivaksi.
Kaipaan kyllä opetustyötä, ja aion sen pariin vielä palata. Mutta just nyt nautin ihan täysillä myös tästä freelanceropettajuudesta, hitaista aamuista, lounastauoista (!), yli kuuden tunnin yöunista, kiireettömyydestä ja ajankäytöllisistä vapauksista ylipäätään. Valmennuksen ja tutkimuksen täyteisessä arjessa on kuitenkin (ainakin välillä) aikaa ja mahdollisuuksia myös työstä palautumiselle.
Ja pienille arjen irtiotoille siellä, missä aurinko paistaa! ☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti