On hurjan paljon sellaista, mistä olen kiitollinen, otettu tai ylpeä. On paljon asioita, joiden eteen olen tehnyt töitä. On onnistumisia, joiden tiedän olevan (ainakin isoksi osaksi) minun ansiotani.
Mutta toteutuneita unelmia?
Tai toteutumattomia unelmia?
Niitä minulla ei ehkä ole.
Uskon, et mulla on vaan ollut roppakaupalla onnea matkassa sen suhteen, että oon saanut ja voinut aina toteuttaa itseäni suhteellisen vapaasti sellaisessa ympäristössä, joka on mut paitsi hyväksynyt, myös tukenut ja kannustanut mua aina kaikessa.
Oon saanu mennä ja tehdä, toivoa, tavoitella, ja saavuttaa haluamiani asioita. Melkein tuntuu et sellaiset kaikkein isoimmat toivomani asiat mä oon tähän asti elämässä aina kuitenkin saa(vutta)nut. Tiedän olevani onnekas voidessani sanoa näin, mut niin se on.
Ei mulla edelleenkään ole vakituista työpaikkaa, säännöllistä kuukausipalkkaa, asuntolainaa, omistuasuntoa, rantatonttia, avioliittoa (tai parisuhdetta ylipäätään) tai lapsia, mutta en mä niitä juuri tällä hetkellä elämääni kaipaakaan.
Toisaalta mulla on ympärilläni upeita ihmisiä ja ihania ystäviä, motivoivia osa-aikatöitä, kiinnostavia projekteja, intohimoa, aikaa ja omistautumista edellyttävä "vapaa-ajan" "harrastus", keskivaikea lajirakkausriippuvuus, mielekästä tekemistä viikon jokaisena päivänä ympäri vuoden sekä toisinaan myös mahdollisuuksia matkustella, harrastaa ja viettää vapaa-aikaa.
Ja tässä suhteessa peli on sikäli kovaa, että noista ensiksimainituista asioista kaikki ovat sellaisia, että ne onnellisesti tai onnettomasti omalle kohdalleni sattuessaan verottaisivat sitä aikaa ja niitä mahdollisuuksia, jotka nyt voin käyttää jälkimmäisenä mainitsemiini asioihin. (Mikä ei suoranaisesti saa minua vakuuttumaan siitä, että nyt pitäisi kiireesti alkaa unelmoida jostain isommasta ja paremmasta, kuin tästä mitä minulla jo on...)
Voiko mun unelmaelin olla rikki tai voiko se peräti puuttua kokonaan? Vai onko se vaan päässyt kolmessa vuosikymmenessä surkastumaan käytännön harjoituksen puuttuessa käytännössä kokonaan?
Ja. Mietin mä kieltämättä sitäkin, että jos nyt jostain yhtäkkiä osaisinkin unelmoida, niin miten ikinä pystyisin valitsemaan niistä unelmista ne, joita ensisijaisesti alan tavoitella? Yhden unelman toteutuminen voi estää niin monen muun asian toteutumisen käytännössä kokonaan. Miten voi etukäteen aavistaa optimaalisimman lopputuloksen, tai laskea sen unelman tavoittelun kannattavuuden hinta-laatu-suhteen? Voiko unelmiaan priorisoida, arvottaa, taulukoida tai järjestää? Mistä voi tietää mitkä unelmat ylipäänsä ovat tavoittelemisen arvoisia?
Mistä kannattais alottaa?
Minä olen aina pitänyt itseäni unelmoijatyyppinä. Kuvittelen ja ajattelen itseni usein erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Välillä kuvitelmat ovat miellyttäviä, välillä taas eivät - mutta sitten on muutama kuvitelma, jotka houkuttavat minua kaikkein eniten. Niitä minä kutsun unelmiksi.
VastaaPoistaPienempänä ne unelmat - tai ehkäpä paremmin sanottuna juuri ne "kunpa osaisin lentää"-tyyppiset haaveet ja toiveet - olivat sellaisia, että sisimmässään jotenkin tiesi, etteivät ne kuitenkaan tulisi koskaan toteutumaan.
Kun ikää on tullut lisää, ovat nuo elämän tärkeimmät asiat nousseet paremmin esiin. On päästänyt irti haaveesta kasvattaa selkäänsä kiiltävät siivet ja avannut mielensä uusille, todellisille mahdollisuuksille. On oppinut huomaamaan, mitä asioita ajatellessa ja tehdessä sydän sykkii onnellisemmin ja milloin tuntee olevansa eniten hereillä.
Tämänhetkinen unelmani on suuri, mutta se ei ole epärealistinen. Tiedän, että kuljen joka päivä askeleen lähemmäs sen toteutumista, jos vain teen töitä sen eteen. Unelmilla on taipumus olla suuria ja mahtipontisia, ja matka niiden saavuttamiseen saattaa olla pitkä ja kivinen. Ja ne todennäköisesti myös muuttavat muotoaan kesken kaiken.
Minä olen matkalla. Itse asiassa vasta matkan alussa. Tässä vaiheessa voin vain kuvitella, miltä unelman saavuttaminen tuntuu. Varmasti enemmän kuin hienolta.
Mistä kannattaa aloittaa? Minä sanoisin, että päästä välillä tunne järjen edelle. Ihan hetkeksi aikaa. Istu alas ja tutki, minne ajatuksesi harhailevat. Ehkä unelmasi on näkemiesi asioiden joukossa. Loppujen lopuksi sinä et etsi unelmia - ne etsivät sinut. Jos joskus huomaat, että joku unelma löytää tiensä sinun luoksesi, nappaa siitä kiinni ja tarkastele sitä. Suhtaudu matkaan lempeydellä, jos päätät kulkea sen.
t. J, entinen valmennettavasi
Vau! Upeasti muotoiltu. ♥️ (Ja sori, että kommentoin vasta nyt, en huomannut tätä viestiäsi aiemmin.)
Poista