Täytän tänään kolmekymmentä. Kuulostaa tosi paljolta, mut ei tunnu. Ei ainakaan yhtään aikuiselta. Oikeastaan tällä hetkellä tuntuu vain tyyneltä ja joltain hengästyttävän vastakohdalta.
Lupasin aamulla itselleni, että en tee koko päivälle mitään suunnitelmia enkä tee koko päivänä muita kuin sellaisia asioita, joita jaksan ja aidosti haluan* juuri sillä hetkellä tehdä.
Ennen kahdeksaa aamulla pukeuduin ja harjasin hiukseni. Myöhästyin (niukalti mutta kuitenkin) päivän ainoasta sovitusta tapaamisesta.
Nautin hotelliaamiaista laatuseurassa. Join teetä ja puhuin jumppaa.
Pyörin kaupungilla. Kävelin portaita. Ostin kaksi paitaa. Kävin ruokakaupassa. Kävelin kotiin. Pesin pyykkiä.
Kävin uudestaan keskustassa. Ostin syntymäpäivälahjan (en kylläkään itselleni). Lunastin toukokuisen voittoarpani voiton, ostin voittorahoilla uuden arvan jonka raaputettuani lunastin uuden voiton, jolla ostin uuden arvan, jota en uskaltanut raaputtaa ennen kuin kotona.
Kävin uudestaan kaupassa. (Itseasiassa kävin kaupassa yhteensä kolme kertaa; vasta kolmannella kierroksella mukaan tarttui muutakin kuin järkiostoksia!)
Tulin kotiin. Laitoin ruokaa: tofu-peruna-kaalisosekeittoa, voileipiä ja vihersmoothieta. Söin ja nautin. Kiireettömyydestä. Hiljaisuudesta. Kylläisyydestä.
Sometin. Luin lehteä. Luin blogia. Luin kirjaa. Luin toista lehteä. Siivoilin vähän. Ajattelin treenejä. Suunnittelin mielessäni tulevaa syyskautta. Sometin lisää.
Järjestelin kaappeja. Tiskasin. Vein roskat. Imuroin lattiat. Pyyhin peilit. Pesin vessan. Siivosin.
Makasin sohvalla. Sometin. Siivosin. Sometin. Siivosin ja vihelsin Finlandiaa. Hain pyykit ja siivosin vähän lisää.
Makasin sohvalla. Söin välipalaksi ruisleipää ja ajattelin. Ikävöin. Itkin vähän. Ajattelin paljon. Kävin suihkussa. Avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa koko päivänä. Kuuntelin Anna Puuta ja Vesalaa.
Kohta ehkä paistan lettuja ja koristelen ne kermavaahdolla ja mansikoilla ja otan kuvia ja sitten syön. Ja sitten ehkä katson Netflixistä kolmannen kerran jonkin niistä elokuvista, jotka olen viimeisen viikon aikana katsonut jo kaksi kertaa. Tai jos oikein heittäydyn niin saatan myös etsiä jotain uutta katseltavaa.
*Ehkä toi siivousosuus ei kaiken kaikkiaan ollut mulle niin kamalan merkityksellinen tai mielekäs, mutta halusin silti mieluummin hoitaa sen alta pois kuin siirtää enää yhdelläkään päivällä eteenpäin.
Kokonaisuutena tää ei varmaankaan ole just se kaikkein tyypillisin tapa viettää merkkipäivää, mut kuka täällä toisaalta tyypillisestä mitään puhuikaan?
Isoin ero mihin tahansa "tavalliseen" (onko niitäkin?) päivään verrattuna oli ehdottomasti itse tekemäni (ah) ruoka (nyt oli - pääsääntöisesti ei ole ollut) ja ylipäänsä kotona vietetty aika (oli paljon - yleensä on vähän) ja. Tuntui kivalta tehdä kerrankin jotain epätavallisen tavallista.
(Varsinkin tän kotona syömisen voisi melkein ottaa tavaksi... Tai jos ei tavaksi niin edes tavoitteeksi.)
Kaiken kaikkiaan aika hyvin. Omasta mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti