Puoli elämää

Vietän tänä kesänä valmennuksen saralla 15-vuotistaiteilijajuhlaani.

Takana viisitoista vuotta voimisteluvalmennuksen parissa ja edessä toivottavasti ainakin saman verran vuosia tällä valitsemallani tiellä.

Kuluneisiin vuosiin on sisältynyt valtavan paljon iloa ja ylpeyttä, hienoja hetkiä ja upeita onnistumisia. Mutta myös ajoittaisia epäonnistumisia, isoja ja pieniä pettymyksiä sekä monia muita kaikella tapaa kasvattavia kokemuksia.

Tulevalta toivon niin myötä- kuin vastamäkiäkin: onnistumisia, epäonnistumisia, oppimiskokemuksia. Ihania ihmisiä ja ikimuistoisia kokemuksia. Vastuullisuutta, virheiden sietämistä, virheistä oppimista ja rohkeutta mokata. Helppoutta, haasteita. Selkeää, epäselvää, kirkasta ja sumeaa. Varmuutta ja tuttuutta, tottakai. Mutta myös kokemuksia oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

Mustaa ja valkoista, mutta myös harmaan eri sävyjä.

Hervottomuuta, hullaantumista, hulluutta, huumaa. Harmaita, hyviä ja hienoja hetkiä, hapuilua, hekotusta, holtittomuutta, hermostuneisuutta, hihittelyä, haikeutta. Helpotuksen huokauksia, huojentuneisuutta.

Sekä valmiiksi ajateltuja ja kauniisti muotoiltuja suuria viisauksia niihin hetkiin, kun asiat eivät suju ihan toivotulla tavalla... Tai kun ne nimenomaan sujuvat toivotulla tavalla.

Menneitä, ja epäilemättä myös tulevia, haasteita ajatellen tuo lienee ihan hyvä muistutus taas itsellein.