Aluu parkeen

Oheiset kuvaukset perustuvat tositapahtumiin:

1. Kävelen ulos kotiovestani.

Painan ensin oven kiinni takanani ja tarkastan vasta sitten otinko avaimet mukaan.
En ottanut. Hyvä.

Näin ei käy koskaan.
Näin ei pitäisi käydä koskaan.

Näin on käynyt tänä kesänä kaksi kertaa.
(Vai: "Näin on käynyt tähän mennessä tänä kesänä kaksi kertaa...")

Kaksi kertaa viikon sisällä.
Hyvä.



2. Luen kirjaa.

Tekstissä mainitaan pariin kertaan Chanel No. 5, ja lukiessani tajuan, etten oikeasti tiedä mikä tuoksu se on. Päätän korjata tilanteen pikimmiten ja päädyn googlettamaan kyseistä tuoksua.

Sehän auttoi.
Oikein hyvä!



3. Ekan treenipäivän aamuna lähetän valmentajaparilleni viestin:
"Muista sit et tänään on lenkki!" 

Ekan treenipäivän aamuna lähetän valmennettavilleni viestin:
"Muistakaa sit et tänään on lenkki!" 

Pari tuntia myöhemmin pyöräilen hallille ja tajuan puolessa välissä matkaa lähteneeni kotoa palkain varpain pelkissä varvassandaaleissa. Ilman lenkkareita.

Hyvä.

Että sellainen lomanaloitus kaudenaloitus sitten tänä vuonna.

Kesä ja loma on mun pään pehmittäny. 
Ja tehny muutenki hyvää. 

Onnellisuus,
rauha,
tyyneys,
rentous,
helppous.

(Nämä viisi sain.)

Ongelmanratkaisukyky,
järjestelmällisyys,
toimeen tarttuminen,
ripeys
aikaansaapuus.

(Nämä viisi kadotin.)

En tiedä yhtään onko mahdollista saada pidettyä kaikkia kymmentä vai sulkeeko osa näistä kadonneista väistämättä pois jonkin hiljattain löytyneistä. Ja jos ei kerran ole mahdollista saada niitä kaikkia, niin mitkä viisi noista olisi ne, joita kaikkein eniten tarvitsisin...

Sen kuitenkin tiedän, että huomisesta alkaen tulen tarvitsemaan muitakin kuin näitä...kesäaivoja. Ne on kivat ja kätevät ja mahdollistaa palautumisen. Juu. Mutta ei.

Niillä ei kykene suoriutumaan yhdestäkään tehtävästä, joka haastavuustasoltaan ylittää syömisen / nukkumisen / kirjan lukemisen / ristisanatehtävien ratkomisen. (Aina ei riitä kapasiteetti toki niihinkään. Mutta vielä vähemmän mihinkään yhtään korkeamman tason kognitiivisiin toimintoihin...)

Voiko olla, että ajattelu- ja muistitoiminnot palautuisivat hiljalleen arjen jo alettua? Vai voiko olla että arki ei ala ennen kuin aivotoiminta palautuu kesäasetuksilta yhtään...normaalimmaksi?

Riittäisiköhän, jos nyt ihan alkajaisiksi yrittäisin vaikka opiskella viikonpäivät ja katsoa kelloa (tai peiliin) useammin kuin viikottain? Haittaako mitään, jos en ihan joka viikko kuukausi ehdi / muista / jaksa imuroida? Mitäs sit jos mun vuorokausirytmi on ihan sekaisin vielä ekalla kouluviikolla? Vieläköhän sen voisi pistää jet lagin piikkiin? Jos koko kesän to do -lista on edelleen aloittamatta, mutta mieli on levollinen ja olo onnekas? Nii haittaakse?