TIIT-TIIT-TIIT

Ostin uuden palovaroittimen.  Tuossa...no, puolitoista vuotta sitten.

Asensin sen (tai no, okei, pyysin ystävääni asentamaan sen) ihan asianmukaisesti paikoilleen olohuoneen kattoon. Aika pian sitten totesin, että varoitin on vähintäänkin aivan älyttömän yliherkkä valolle, lämmölle, savulle, vesihöyrylle ja no...kaikelle.

Olen saanut palovaroittimeni ujeltamaan tarkoituksettomasti (ja valitettavan usein vieläpä aikaisin aamulla, myöhään illalla tai ihan vaan esimerkiksi keskellä yötä) mm. paahtaessani leipää, paistaessani lettuja ja sytyttäessäni kynttilän (samassa huoneessa, mutta monen metrin päässä palovaroittimesta).
TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT...

Nuo edellä luetteloitsemani esimerkit nyt vielä saattaisivat kuuluakin nipinnapin normaalin piiriin, mutta entäs tietokoneen käyttö, ulkoisen kovalevyn unohtaminen yön ajaksi virtalähteeseen, teeveden lämmittäminen mikroaaltouunissa ja ihan vaikka vain perunoiden keittäminen?
TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT-TIIT...

Huoh.

Koska kyllästyin aika nopeasti keittiöjakkarakiipeilyyn (ja palovaroittimen ujelluksen ennaltaehkäisyyn tähtäävään jatkuvaan Opettaja-lehdellä/Aku Ankalla tms... leyhyttelyyn) jokaisen ruoanlaittokerran yhteydessä, päädyin ottamaan palovaroittimen alas paikaltaan ja uudelleensijoittamaan sen kätevästi käteni ulottuville niin, että sen vaientaminen onnistuu myös varsinaisen ruoanlaiton lomassa.

Joo, ei saisi. Tiedän.

Testattuja sijoituskohteita:
- keittiön pöydällä (liian lähellä hellaa ja liikaa auringonvaloa)
- kirjoituspöydällä makuuhuoneessa (liian lähellä naapurin makuuhuonetta, liian lähellä omakohtaista kuuroutumista, liian kaukana mahdollisista palonlähteistä)
- eteisen lipaston päällä (liikaa auringonvaloa)
- makuuhuoneessa sohvatyynyjen alla ((liian kaukana mahdollisista palonlähteistä, muuten toimi hyvin! (paitsi että unohdin palovaroittimen muutamankin kerran sinne sohvalle, kun lähdin kotoa pois pidemmäksi aikaa...))
- mikroaaltouunin päällä (liian kuuma (muka) ja liian vaikea löytää, jotta voisi vaientaa nopeasti)
- tietokonenurkkauksessa (liian kuuma ja TODELLAKIN liian vaikeaa löytää esimerkiksi keskellä yötä)*
- olohuoneen kirjahyllyssä (liian matalalla ja liian vaikea löytää)**

Huoh taas.

*Kyllä on yksi omituisimmista olotiloista ikinä ollut se, kun heräsin joskus kevättalvella keskellä yötä palohälyttimen ujellukseen, mutta en hyvistä yrityksistä huolimatta pystynyt paikantamaan äänen lähdettä... ("Mikä ääni tuo on? Onko tuo puhelin/ovikello/mikrouuni? (Ei ole.) Onko tuo palovaroitin? Jos on, niin onko se minun asuntoni palovaroitin? Vai naapurin? (Ei, kyllä se on minun.) Onko mulla edes palovaroitinta? (Ilmeisesti on.) Jos on, niin missä h******ssä se soi? Ja itse asiassa MIKSI se soi? Onko täällä tulipalo? Näkyykö jossain savua? Haiseeko täällä savu? Pitäisikö laittaa valot päälle? Pitäisikö pukea vaatteet päälle? Mistä hitosta tuo ääni kuuluu?")

**Ja se kun eilen, muutama kuukausi tapahtuneen jälkeen, vietin aurinkoista kesäiltaa poikkeuksellisesti kotonani. Yhtäkkiä palohälytin alkoi taas ujeltaa (jossain, en tosiaankaan paikantanut missä) ilman mitään selvästi havaittavissa olevaa syytä. Lopulta paljastui, että ilta-aurinko paistaa asuntoni ikkunasta sisään vähän viistosti - ja muutaman minuutin ajan auringonvalo kohdentuu suoraan siihen kirjahyllyn reunaan, johon olen palovaroittimen edellisen ujelluskerran jälkeen (kätevästi aivan käden ulottuville ja kuitenkin suojaan auringonvalolta) sijoittanut.

Tunnelmaa toki paransi myös sen tosiasian tiedostaminen, että palovaroitin on ollut samassa kohdassa hyllyä nyt jo useamman kuukauden. Todennäköisesti ilta-aurinko on siis lämmitellyt optista varoitintani useampanakin iltana läpi kesän, vaikka en itse olekaan ollut sitä kuulemassa...

Kiva. Terveisiä naapureille.