60

Äiti täyttäisi tänään kuusikymmentä vuotta.

Enemmän kuin mitään muuta, haluaisin soittaa onnittelupuhelun ja vaihtaa kuulumisia.

Kertoa, että ihan hyvää kuuluu ja vähän väsyttää, mutta se kuuluu kisakaudella asiaan ja menee kyllä ohi. Ehkä elokuussa tai joskus. Mutta kuitenkin.

Kertoa että viikko sitten kilpailtu KV-kisa oli katastrofiluokituksessaan jotain kohtalaisen ja aivan kauhean väliltä, mutta että eilen tuli kultaa. Ja että täksi päiväksi täsmätilasin näiltä 10–12-vuotiailta työnantajiltani vapaapäivän, jonka onneksi myös sain (sillä olen sellaisen kuulemma ansainnut)!

Kysellä kuulumisia, tekemisiä ja menemisiä, ja sitä onko Kuopiossa lunta paljon vai vähän.

Kertoa, että ihan hyvin menee töissä ja että edelleen tiedän olevani omalla alallani.

Varmistaa vielä, että ihan oikeita päätöksiä tein silloin viime keväänä ja että nyt jaksan paljon paremmin kuin silloin ja kaikki oleminen tuntuu mielekkäämmältä tässä työssä ja työympäristössä kuin edellisessä.

Tiedustella seuraavaa matkakohdetta ja sitä onko reissu jo varattu vai vasta alustavasti suunnitteilla.

Kertoa Himoksesta ja uudesta lumilaudasta ja kausikorttirakkaudesta ja että olen oppinut laskemaan myös metsäreittejä ja vähän parkkia.

Kysyä vielä kissojen kuulumisia, kummien ja mummien vointeja, aamukahvin kanssa tarjoiltuja herkkuja, iltapäiväkahville kutsuttujen vieraiden listaa, sekä sitä, voisiko mulle jättää pari kahvikehrää pakastimeen seuraavaa Kuopion reissua odottamaan.

Toivottaa vielä mukavaa päivää ja erityisen hyvää syntymäpäivää ja pyytää välittämään terveisiä isille ja rapsutuksia kissoille.

Voi kun voisin.

Voi kun voisin.