tiistai 27. kesäkuuta 2017

180/80

Väsymys.

Äärimmäisiin mittasuhteisiin venähtänyt väsymys.

Jalat alta vievä, voimattomaksi tekevä, aistit turruttava väsymys.

Kognitiivisia kykyjä verottava, näkökenttää salamyhkäisesti sumentava väsymys. 

Pitkittyneestä pahanlaatuisesta stressistä ja  palautumattomuudesta kielivä väsymys, joka ei nukkumalla tai levossa lievene, mutta tuntuu vapaalla ollessa pahenevan päivä päivältä.

Sen huomaa katkeilevista ajatuksista, sivuraiteille ajautuvista jutuista, hidastuneista reaktioista, sanavaraston kaventumisesta, väärin lauletuista laulun sanoista, asioiden nimeämisen vaikeudesta, vallitsevasta keskittymiskyvyttömyydestä, jatkuvasta levottomuudesta, lyhytjänteisyydestä, muistamiseen liittyvästä problematiikasta, tavallistakin sekavammista jutuista, mielialanvaihteluista, kirjoitusvirheiden eksponentiaalisesta kasvusta (ja siitä ettei niistä jaksa juurikaan välittää) sekä vaivihkaisesti silmäpusseiksi muuttuneista tummista varjoista silmien alla.

Ja siitä että
jos olin matkalla,
en enää tiedä minne.

Ja siitä että hävisin muistipelissä kolmevuotiaalle. Hävisin oikeasti muistipelissä kolmevuotiaalle.

Sekä myös ja ennen kaikkea lauseista, jotka eivät koskaan

Sillä aina sitä ennen

Ja.

--

Mut hei:

80 yötä Kroatiaan!
180 yötä jouluun!

Ehkä tää sumu tästä taas hälvenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti