Iltapäivän harjoitus menee mielikuvapuolelle. Heidi joutuu aika koville. Vähän tässä joutuu kokemaan kipua ja kylmää, mutta ei ihminen palellu pakkasessa, jos sinne ei jää lojumaan. Tämä on pieni riski näin aikaisessa vaiheessa leiriä. Toisaalta haluan ikävän harjoitteen alkuun, niin ne toisella tavalla rankat treenit tuntuvat sitten kevyemmiltä. Se on psykologiaa.
- No niin Heidi. Nyt on tosi kiva treeni.
- Mikä juttu se on?
- Muistatko kuka oli Zola Budd?
- En.
- Eteläafrikkalainen juoksija, joka valloitti maailman juoksemalla paljain jaloin.
- Onnea sille.
- Tehdään yksi harjoitus niin.
- Miten?
- Paljain jaloin.
- Hullu! Täällä on pakkasta.
- Se on vain kylmentynyttä ilmaa, ei mahda mitään sisältäsi tulevalle lämmölle.
- Mä jäädyn.
- Et jäädy. Tie saattaa ihan aluksi tuntua kylmältä ja kovalta.
- Yllätys!
- Ei ole yllätys. Se on kylmä ja kova. Sille et voi mitään. Mutta tunteillesi voit. Voit tappaa kivun tunteen. Unohtaa. Kumota kivun nauttimalla juoksusta niin paljon, että kipu unohtuu.
- Tätäkö sinä mietit sillä aikaa kun minä lepäsin?
- Tätä. Tästä kohdasta on tasan kilometri kunnan rajalle. Sinne reipasta vauhtia, 4.30. Minä ajan autolla ihan perässä jos tulee ongelmia. Ensimmäinen veto lähtee nyt.
- Miika Nousiainen, Maaninkavaara, 228.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti