...

Kahdeksan yhteistä vuotta, puolisentoistatuhatta iltaa treenisalilla, satoja ja taas satoja tunteja kisoissa ja leireillä - mieletön määrä muistoja! Yhdessä on koettu onnistumisia ja epäonnistumisia, voittoja ja häviöitä. On itketty ja naurettu, kasvettu ja kasvatettu. Opittu ja koettu kaikenlaista. Yhdessä.

Vuodesta 2007 asti olen omistanut ison osan elämästäni voimisteluvalmennukselle ja erityisesti yhdelle tietylle (alunperin kahden, sitten kolmen ja nyt viimeisimpänä enää yhden joukkueen muodostamalle) jengille.

Toki joukkueet ja niiden nimet on vaihtuneet vuosien varrella moneen kertaan, mutta tytöt ja valmentaja on pysyneet aina vain. Kuluneiden vuosien aikana on väkikin tietysti osittain vaihtunut, mutta edelleen mukana on niitäkin (nyt syksyllä kasiluokalle meneviä) voimistelijoita, jotka on olleet mun valmennuksessa ihan sieltä eskari-ikäisistä asti!

Huomisen jälkeen tästä yhdestä ikäluokasta ja sen viimeisestä jäljellä olevasta joukkueesta tulee kuitenkin arkistokamaa. Voimistelijat jatkavat syksyllä uusissa joukkueissa ja valmentajat vähän kuka missäkin.

Tuntuu kummalliselta. Jotenkin uudelta. Jännittää. Itkettää. Naurattaa. Helpottaa. Tuntuu huojentavalta. Pyörryttää. Pelottaa.

Vähän tuntuu tietysti haikealtakin.

Mutta onneksi ylpeältä myös.

Ihan hyvin me vedettiin. Oikeesti.