Se tunne, kun...
...lukee illalla (=väsyneenä) ihan liian hyvää kirjaa eikä malta millään lopettaa, vaikka silmät väkisinkin painuvat vähän väliä kiinni. Ja kun sitten lopulta pitkällisten neuvottelujen jälkeen pääsee itsensä kanssa yksimielisyyteen siitä, että "enää tämän aukeaman luen ja sitten lopetan tältä illalta - tasan sivulle 600" ja kaikki on hyvin juuri siinä hetkessä silloin.
Ainakin siihen asti kunnes lukee aukeaman loppuun ja itsetyytyväisyyttä uhkuen kääntää sivua, joka jotenkin hämmästyttävästi onkin 590. Ei 600.
MIT...?
(Eikun ainiin, ei 589:n jälkeen tulekaan 600...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti