Voisiko vapaapäiväänsä käyttää paremmin kuin
joukkueensa kisaohjelman kuvioiden muuttamisen suunnitteluun?
- Epäilemättä (ei) voisi.
Esimerkiksi spontaania olemista ajattelin kuitenkin suunnitella vasta huomenna,
joten tämän aamupäivän päätin pyhittää erilaisille kuviokokeiluille. Heräsin siis aamulla ennen puolta seitsemää ihan vain luonnostellakseni paperille muutamia (muutamia kymmeniä) erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ohjelman kuvioinnin näkökulmasta.
Koska en kehdannut kello kuusi kolmekymmentä käydä herättämässä ja koollekutsumassa koko naapuruston lapsia (...vaikka puolitosissani tätäkin vaihtoehtoa mielessäni pyörittelin), jouduin empiirisen tutkimukseni toiminnallisessa osiossa tyytymään ns. pienoismallityöskentelyyn ja vallan epäautenttisiin voimistelijankorvikkeisiin. Ihan oikeiden ihmisolioiden käyttämisen sijasta päädyin siis mallintamaan kuvioiden toteutumista ja toimivuutta tylsähkösti ihan vaan vanhojen Stabilo-tussien avulla.
| "Jos nää eka menis tällai..." |
| "...ja sit niistä osa liikkuis silleen tälleen..." |
| "...ja sit mä en tiiä mitä tää yks tekis mut nää muut vois mennä tosta noitten yli silleen tolleen..." |
HUOM! Iskä tai Sari tai Jukka tai joku muu koodaustaitoinen! Jos luet tätä niin voisitko alkaa suunnitella sellasta kuvioidenmallintamisohjelmaa voimisteluvalmentajien käyttöön? 2D-tasoinen kuvantaminen ois ehkä pilottiversion vähimmäsvaatimus, mut 3D:stä ois huomattavasti enemmän apua.
Myös olisi superhyvä, jos se ohjelma pystyisi lukemaan käyttäjänsä ajatuksia niin, että jokaista ideaa ei joutuisi erikseen koodaamaan sinne ohjelmaan vaan se ihan itsenäisesti vastaanottaisi ja tulkitsisi kaikkia esitettyjä ajatuksia, ja muuntaisi ne visuaaliseen muotoon tietokoneen näytölle. Sit bonuksena siihen ohjelmaan voisi halutessaan ladata vielä jonkun lisäpäivityksen, tai sit jossain maksullisessa versioissa voisi tulla mukana myös joku ideakone, joka ehdottelisi uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja edelleenkehittäisi vanhoja sen käyttäjänsä koreografista tyyliä kuitenkin koko ajan mukaillen.
Toinen semihyvä ratkaisuvaihtoehto vois olla myös se, jos saisin noin kymmenen tai kaksitoista lasta asumaan olohuoneeseeni aina kisa- ja koreografiakausien ajaksi eli suunnilleen kolmeksi kuukaudeksi keväisin ja kolmeksi kuukaudeksi syksyisin. (Naapuritkin kiittäis, kun mun ei tarviis lainata niiden lapsia näitä päättömiä kuviokokeiluita varten.)
Eli jos nyt joku noin 10-14 -vuotiaan lapsen vanhempi on omastaan halukas luopumaan loppukevään ajaksi, niin lapsen voi hyvin toimittaa postiosoitteeseeni vaikka vielä tänään. Lapsen päivittäinen työaika tulisi olemaan suunnilleen klo 6:30-8:30 arkisin ja 7:30-9:30 viikonloppuisin.
Lauantaisin ja lomilla lapsen voisi halutessaan toki hakea välillä kotiinkin.
Palkkaa kuviokokeilumalleina toimiville lapsille ei toimenkuvasta maksettaisi, mutta ylläpito kustannettaisiin koko työskentelyjakson ajalta. Tehtävään valittavilta lapsilta edellytetään vähintään kohtalaisia perusvoimistelutaitoja sekä ehdottoman hyvää fyysistä kestävyyttä. Plussaa olisi, jos lapsi olisi melko kaikkiruokainen (en aina ehdi kokata monia eri ruokia ja olen nirso itsekin) ja jos lapsen koulumatka olisi pituudeltaan edes suunnilleen luokkaa "käveltävä" (en omista autoa).
Yhteydenottojanne odottaen
Anna-Elina
Voi ootpa hauska! Valitettavasti mun koodaustaidot ei ihan tuohon yllä, mut aika lähelle! Mut jos isäs tai Jukka osais niin mielelläni nään sen ohjelman kyllä! Sitähän vois jatkokehittää vaikka mihin.
VastaaPoistaJa meillä on pian yks ihan melkein jo voimistelukäyttöön sopiva poika tulossa, että jospa sen vielä voimistelemaan opettaisi! Koulutuksessa voi mennä noin yhtä kauan, kun ton sun ohjelman kehittämisessä :P