Hiekkalaatikkojuttuja

# HIEKKALAATIKOLLA
Vietin aikaa hiekkalaatikolla hoitolapseni (Taavi) kanssa. Seuraamme lyöttäytyi viisivuotias Miska-poika, mikä siis asianlaitana sinänsä on hyvä, paitsi että tuo tenava taisi olla huomattavan paljon kiinnostuneempi minun seurastani kuin Taavin leikeistä tai toiveikkaina toistuvista tutustumisyriyksistä... (No mut, jos se soittaa mulle vaikka kymmenen viidentoista vuoden päästä, niin lupaan ehkä harkita sen kanssa treffeille lähtemistä.)

MISKA 5 v.: Mitä sää teet?
MINÄ: Hiekkakakkuja
MISKA 5 v.: Mitä sää teet?
MINÄ: Hiekkakakkuja
MISKA 5 v.: Eiku mitä sää teet?
MINÄ: Ai mitä mitä mää teen?
MISKA 5 v.: Ootsää ton äiti?
MINÄ: En oo ku lapsenvahti

# KIITOS 19:30-20:00
TAAVI 5 v.: Mun pitää mennä kotiin öö...nii monelta se oli?
MINÄ: Kaheksalta. Puolen tunnin päästä
MISKA 5 v.: Pitääkö mennä ennen Salkkareita?
TAAVI 5 v.: Kaheksalta pitää mennä
MISKA 5 v.: Vai Salkkareitte jälkee?
TAAVI 5 v.: Kaheksalta pitää mennä
MISKA 5 v.: Sehän on surullista

# ONKS TÄÄ NYT SITÄ RAKKAUTTA?
Koo (4 v.) puistossa, etsii kaverinsa hukkaamaa korua: "Äiti, auta! Jos se löytyy niin Adele RAKASTAA minua!"

# "NO SIINÄ TAPAUKSESSA"
Iida (20 v.) keinuu puistossa ja erehtyy ihmettelemään ääneen (kuitenkin lähinnä itselleen) keinun rakenteiden
kestävyyttä ja potentiaalista ei-kestävyyttä. Antti (5 v.) osallistuu ystävällisesti pohdintaan vakuutellen seuraavaa:
IIDA: Kestääks tää varmast...
ANTTI: No, se kestää jopa norsunkin!
IIDA: ...

# VÄHÄN LISÄÄ ITSETUNNON KOHOTUSTA
Iida keinuu keinulaudalla Amandaa (6 v.) vastapäätä. Seuraan lyöttäytyy innokas naistemies Antti aina yhtä imartelevine kommentteineen...

1. Antti istuu Amandan taakse keinulaudan toiseen päähän.
2. Iida nousee ylös luovuttaakseen oman paikkansa keinulautailuintoiselle Antti-pojalle.
3. Antti jää kuitenkin istumaan Amandan kanssa keinulaudan toiseen päähän, ja kajauttaa kuuluvalla äänellä:
   "Me tarvittais nyt joku vähän yli satakilonen tohon toiselle puolelle!"