Back to business

Elämäni sairauslomalaisena on alkanut käydä entistä ankeammaksi. Edes päivittäisten Pasianssi-ennätysten tehtailu ei enää oikein riitä ylläpitämään illuusiota kaipaamistani jännityksen- ja seikkailuntäyteisistä arkipäivistä.

Viimeksi kuluneen viikon aikana olenkin ottanut vapauden aloittaa ns. pehmeän laskun perusarkeeni. Koska yliopisto-opintoni ovat (tai ainakin vielä viime viikolla olivat) kontaktiopetuksen osalta joulutauolla, en kuitenkaan kohdentanut näitä pehmeän laskun arkiharjoituksiani opintotehtävien tai tenttikirjojen parissa puurtamiseen. Opintoihini liittyvien itsenäisten tehtävien tekemisestä laistamista puolestaan selittelen (enimmäkseen itselleni) sillä, että kaikkien rästi- ynnä muiden tylsien ja ikävien tehtävien tekemisestä aion olla sairauslomalla tasan niin kauan, kuin se vain on mahdollista - ja koska se on vielä toistaiseksi ollut mahdollista, en ole kokenut olevani millään muotoa velvollinen paneutumaan näiden tehtävien sielunmaisemaan vielä vähään aikaan.

Sen sijaan olen kuluneen viikon aikana aloittanut pehmeän laskun arkiharjoitteideni tekemisen treenisalilla (ks. kuvat yllä & ohessa). Ensimmäisen treenipäivän iltana olin mukana vain valokuvaajan ja vaitoinaisen sivustaseuraajan roolissa. Heti seuraavana päivänä sitten tosin päädyinkin jo vähän puolivahingossa vetämään treenejä - toimin nimittäin epäsuorasti omana sijaisenani. (Tämä siksi, että sairauslomani ajaksi pestaamani "sijainen" (joka arkisemmin toki myös valmentajaparinani tunnetaan) ei tuolloin päässyt minua sijaistamaan, eikä saanut järjestettyä itselleen muutakaan sijaista, joten minä sitten auliisti tarjouduin hoitamaan oman sijaisuuteni ihan itse!)

Melko pehmoisallinen aloituksen sai siis tämäkin* treenikausi!
(*Myös treenikevät vm. 2011 alkoi osaltani sairaalajakson ja sitä seuranneen muutaman viikon sairausloman merkeissä: tuolloin sairastin aivokalvontulehduksen, jonka vuoksi jouduin olemaan tammikuun ensimmäisten viikkojen treenit kokonaan sivussa... (Mitähän  hauskaa sitä seuraavalle kerralle nyt sitten keksisi...))





Kaikeksi onneksi olen malttanut (ainakin toistaiseksi) jättää osan normaaliin viikko-ohjelmaani kuuluvista treenikerroista väliinkin, vaikka se ei kaltaiselleni pateettiselle neurootikolle millään muotoa helppoa ole ollutkaan.

Vielä kuluvan viikon ajan aion toteuttaa vaiheittaista arkeenpaluutani näitä pehmeän laskun metodeja hyödyntäen ja osittaisen osallistumisen ideologiaa toteuttaen, mutta jo ensi viikolla uskon kykeneväni elämään jopa kohtalaisen normaalia arkea.





P.S. Tekstin kuvitus on E-tiimin ensimmäisen treeniviikon saldoa. Kuvat ovat joko kokonaan tai ainakin osittain samoja kuin kuvat, jotka vasta viime viikolla julkaisin joukkueeni blogissa. Koska minulla kuitenkin on uusi hieno kamera, ja loputon kehutuksi tulemisen tarve mielettömän hienoja otoksia viime viikon treeneistä, päätin täräyttää nämä erinomaisen upeat kuvat nyt joka tapauksessa myös tähän.